Saariston rengastie toukokuussa - osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat

Toukokuun viimeisen viikonlopun roadtripillämme Saariston rengastiellä tarkoituksenamme oli ajaa kaikessa rauhassa maisemista nauttien, kuljeskella luonnossa, havainnoida lintuja, syödä hyvin ja tehdä ostoksia pikkupuodeissa. Edellisessä postauksessani kerroin matkan reitistä ja majoituksesta. Nyt kerron vierailukohteista ja ruokapaikoista.

Gammelbondas Boden, Nauvo

Tällaisilla roadtripeillä yksi parhaista aktiviteeteista on pientilojen suoramyyntipuodeissa käyminen. Osa paikoista ei ollut vielä aktivoitunut kesäaukioloon, mutta tiedustelimme etukäteen, voisimmeko vierailla, ja kyllähän se sopi. On hyvä tukea paikallisia pientuottajia ja ostaa suoraan tilalta. Puotipiipahdukset olivat myös siitä mukavia, että tuli poikettua enemmän pääreitiltä ja nähtyä monipuolisemmin maisemia.

 

Paraisilla kävimme ihan ensin Bornemannin mehustamolla (Bornemanns musteri), mistä ostimme mehua, limonadia ja siideriä. Paikka oli oikein mukava ja tuotteet herkullisia! Pian sen jälkeen koukkasimme Tammiluodon viinitilalle, mistä olemme pari kertaa aiemminkin käyneet hakemassa maukkaita omena- ja marjajuomia. Viinitilalta poistuessamme ajoimme maisemareittiä Kuitian kartanon (Qvidja Gård) maiden poikki pikkutietä, mikä oli ihan mielenkiintoinen kiepaus. 

Bornemannin mehustamo, Parainen

 

Paraisten kaupunkialueella sijaitseva Jordkällaren-juustopuoti oli myös ennestään tuttu kohde, jonne halusimme tälläkin ohiajolla poiketa. Juustokauppias on hauska, ja kaikki juustot hänen puodissaan ovat aina vähintäänkin maailman parhaita. Puodista saa myös muita gourmet-herkkuja ja ruuanlaittovälineitä.

 

Viimeinen pysähdyksemme Paraisilla oli Sattmark, missä valitettavasti kahvila ja bistro olivat vielä kiinni perjantaisin, mutta kalapuoti oli yllättäen jo auki. Kesäisin myös arkipäivinä palveleva Sattmarkin kahvitupa on kyllä tosi sympaattinen pieni kahvila, ja ainakin aiempina kesinä myös bistro on ollut hyvä. Suosittelen siis Sattmarkissa pistäytymistä.

 

Söimme Nauvon puolella Tackork Gård & Marinassa, joka sijaitsee matkan päässä kirkonkylältä maaseudulla. Olimme tajunneet koko paikan olemassaolon vasta aiemmin keväällä, kun olimme käymässä Nauvossa ja satuimme saamaan alennuskupongin ravintolaan. Onneksi! Paikka oli tosi kiva. Vastoin vegaaniuspyrkimystäni tilasin burgerin, jossa oli punajuuripihvin kaverina vuohenjuustoa, ja se oli kyllä aivan tavattoman herkullinen. Join myös saaristolaisen Heisala Craft Drink Companyn raikkaan marjalonkeron. 

Tackårk Gård & Marina, Nauvo

 

Aterian jälkeen palasimme vielä Nauvon keskustaan käymään kaupassa. Ajoimme sinne maisemareittiä Norrstrandintien kautta. Matkalla havaitsimme sattumalta pienen maatilapuodin, jonka kohdalla täytyi tehdä äkkijarrutus, kun tienvarsikyltissä luki taikasana: nypotatis. Puodista olivat kuitenkin valitettavasti perunat päässeet loppumaan, mutta ostimme vihanneksia ja kanelbullesnittar-keksejä. Itsepalveluperiaatteella toimiva Gammelbondas Boden sijaitsee osoitteessa Packaistentie 8, Parainen.

Lauantaina Korppoossa suuntasimme ensin Vattkastin (Wattkast) saarella sijaitsevaan Walldéns Trädgård -tilamyymälään. Vattkastiin ajetaan upean korkean sillan kautta. Aiemmin Vattkastissa toimi Isaksson's -tomaattitilan suoramyyntipuoti, mutta nyt yritys on lopettanut, eikä sillä ole enää toimipistettä Houtskärissäkään. Onneksi Walldéns on sentään olemassa. Sieltä saimme lisää ihania tuoreita vihanneksia. Paikka oli myös tosi kaunis.

Walldéns Trädgård, Korppoo

 

Vähän ennen paluuta sillalle huomasimme tien varressa opasteen Holméns Trädgårdin kesäkukka- ja taimimyymälään. Sinne piti tietenkin kääntyä. Olin hieman kauhuissani, miten kaikki taimiostokset mahtuisivat pienen automme kyytiin ja selviäisivät auringonpaahteisesta matkasta, mutta mitä suotta, hyvinhän se onnistui. Taimet olivat reippaita ja edullisia, joten suosittelen kyllä Holménsia. Sinne vievän pienen hiekkatien risteysksen osoite on Wattkastintie 191, Parainen.

Kävimme Korpoströmin saaristokeskuksessa tsekkaamassa ravintolan tarjontaa, mutta kasvisruokaa ei ollut saatavilla, ja saaristokeskuksen näyttelytkään eivät olleet vielä auki, joten jatkoimme matkaa Verkanin satamaan ravintola Buffaloon, joka oli myös tuttu aiemmilta reissuilta. Olen aina tykännyt sen ruuista, eikä nytkään tarvinut pettyä. Listalle oli ilmestynyt useampi kasvisruoka sitten viime käynnin.

 

Täydensimme aamiais- ja iltaruokatarvikkeita kaupasta Korppoon kirkonkylällä ja teimme pienen kävelyn kirkon ympäri ja asuinalueen taakse metsikköön. Lisäksi pistäydyimme kahvilla Hjalmar's Restaurang & Pubissa, mistä sai oikein hyvää suklaakakkua. Sitten olikin aika lähteä Houtskärin lautalle. Houtskärin puolella ilta kului patikoinnin ja maisema-ajelun merkeissä. Kävimme ihailemassa Hyppeisin kylän herttaisia maisemia, mutta unohdimme kokonaan vierailla kirkonkylällä.

Korppoon kirkko

 

Sunnuntaina vietimme aikaa Iniössä. Ensimmäinen kohteemme oli Erkas Gården Ravintola & Tilapuoti. Ravintola oli vielä talviteloilla, mutta puoti avattiin meitä varten. Erkas Gården on vuohitila, jonka puodista saa tilan omia juustoja, jäätelöitä, jugurtteja, viilejä ja saaristolaisleipää sekä muiden pientuottajien juomia, makeisia ja muita herkkuja. Ostosten jälkeen kävely Jumon kylän rantaan tarjosi yhdet matkan idyllisimmistä tunnelmista. 

 

Lounaaksi haimme hurmaavat saaristolaispitsat Iniön Merideli Leonellasta, jotka söimme retkellä Norrbyn luontopolulla. (Kirjoitan tästä ja muistakin retkeilyaktiviteeteista myöhemmin lisää.) Sen jälkeen matka jatkuikin jo Kustaviin, missä tietenkin täytyy aina vierailla Kustavin käsityökylässä. Legendaarinen Kustavin savipaja ja muut, pienet käsityöläisyritykset myyvät siellä tuotteitaan, ja kahvilasta saa saariston parhaita munkkeja. Nykyään niitä tehdään myös vegaanisina.

 

Saariston Lasifabriikki, Kustavin käsityökylä

 

Kustavissa ajaessamme huomasimme myös Friisilän tilapuodin opasteen ja pistäydyimme sinne. Ostimme vain vihanneksia mukaan, mutta olisi siellä ollut kesäkahvilakin. Puotipiipahduksen jälkeen pysähdyimme enää kerran, Taivassalossa ihailemaan Muntin museosiltaa. Tuomet kukkivat joen varsilla ja tuoksuivat huumaavan ihanalta, ja kultarinta lauloi iloisen pontevasti.

 

Muntin museosilta, Taivassalo

 

Saariston rengastie toukokuussa

Prologi: Saaristosta

Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään

Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat

Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja

Roadtrip Lappiin - osa 3: Kulttuuripäivä Inarissa

Inari on mielestäni oikein mainio matkakohde, ja olenkin käynyt siellä useamman kerran lomailemassa. Ennen tätä kesää en ollut kuitenkaan vielä kertaakaan vieraillut saamelaismuseo Siidassa. Kesäkuisella Lapin-reissullamme vietimme yhden päivän Inarissa hieman vähemmän retkeilyn, enemmän kulttuuriaktiviteettien merkeissä ja tutustuimme muun muassa Siidaan.

Siidan ulkomuseon tunnelmaa

Meillä oli periaatteessa käytössämme kaksi kokonaista päivää Inarissa, juhannusaatto sekä aatonaatto. Suunnittelimme oleilevamme toisen päivistä kylillä Inarissa, mutta toiselle päivälle kaavailimme pidempää retkeä mahdollisesti jonnekin muualle. Säät ja paikkojen aukioloajat ohjasivat meidät valitsemaan ensimmäisen Inari-päivämme kylillä hengailemiseen.

Saamelaismuseo ja luontokeskus Siida

Suuntasimme puolen päivän aikaan Siidaan, joka esitellään paikan omilla nettisivuilla näin: "Saamelaismuseo ja luontokeskus Siida sijaitsee Inarin kirkonkylässä, saamelaisten kotiseutualueella. Siidan toiminnasta vastaavat Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus. Näyttelymme ja tapahtumamme toimivat pohjoisen tiennäyttäjinä: opastamme vieraamme ikiaikaiseen ja elävään saamelaiskulttuuriin ja arktiseen luontoon."

Siidassa on näyttelyitä sekä sisä- että ulkotiloissa. Aloitimme sisältä. Perusnäyttely esittelee Saamenmaan luontoa ja saamelaiskulttuuria sekä sen historiaa. Näyttelyssä on esillä laaja valikoima erilaista esineistöä, niin uutta kuin vanhaakin, valokuvia ja videoita sekä luontodioraamoja täytettyine eläimineen. Tekstiä riittää, joten oppimisinnokas voi imeä itseensä hurjasti tietoa. Tykkäsin monipuolisesta kokonaisuudesta, vaikken edes jaksanut lukea kaikkea tekstiä.

Perusnäyttelyn johdanto-osassa käydään läpi Saamenmaan historiaa. Päänäyttelyssä puolestaan ovat rinnakkain Pohjois-Lapin luontoa sekä saamelaiskulttuuria esittelevät osiot. Näyttelyn teemoja ovat selviytymisstrategiat pohjoisissa ääriolosuhteissa sekä saamelaisen etnisyyden ja nykyisen identiteetin rakentuminen. Kokonaisuudella halutaan tuoda esille luonnon, ihmisen ja kulttuurin vuorovaikutussuhteet Saamenmaalla.

Saamenmaan luontoa esittelevää käytävää koko seinän kokoisine maisemavalokuvineen

Modernista saamelaiselämästä kertova alue

Vaihtuvien näyttelyiden aiheina olivat tällä erää Tenojoki sekä saamelaismuseon vanhojen kokoelmaesineiden restaurointi. Tenon maisemia, luontoa ja siihen liittyvää kulttuuria esittelevä, ivalolaisen luontokuvaaja Pertti Turusen valokuvanäyttely oli oikein miellyttävää, seesteisen kaunista katseltavaa. Perinne-esineiden restauroinnista kertova näyttely oli puolestaan hyvin mielenkiintoinen, ihailua ja ihmetystä herättävä.

Kierros ulkomuseossa oli myös kiehtova. Siidan ulkotiloissa pääsee tutustumaan monenlaisiin saamelaisten vanhoihin rakennuksiin sekä pyyntikulttuuriin ja poronhoitoon liittyviin rakennelmiin. Vajaan kilometrin mittaisen, metsässä ja järven rannassa kulkevan polun varrella on viitisenkymmentä kohdetta infotauluineen.

Sää oli harmaa, joten valokuvaaminen oli vaikeaa, mutta eipähän tarvinut olla huolissaan auringossa palamisesta - ulkomuseossa tuli vietettyä melko kauan aikaa, joten pilvettömällä säällä olisi pitänyt panostaa auringolta suojautumiseen. Ilma oli muutenkin mukava ulkoilun kannalta, lämmin muttei kuuma. Räkkää - siis niitä hyttysiä ja muita verenimijöitä, joista pohjoisen kesät ovat kuuluisia - ei juurikaan esiintynyt.

Perinteinen ruokavarastorakennelma

Ulkomuseon polkua mukavassa keväisen vehreässä metsämaisemassa

Siidassa söimme myös lounasta. Ravintola Sarritin lounasbuffetin valikoima oli monipuolinen ja maukas. Epidemiavarotoimet olivat yhä päällä, joten tarjoilija annosteli ruuat buffetista lasin takaa asiakkaan toiveiden mukaan. Palvelu oli oikein hyvää. Buffetin valikoimasta vegaanisia olisivat olleet vain paahdetut perunat ja vihannekset sekä osa salaateista, joten minä nälkäisenä ja salaattien suhteen myös allergiarajoitteisena otin myös lohipullia.

Siidaa remontoidaan ja laajennetaan parhaillaan, mutta remonttityöt eivät juuri haitanneet vierailukokemustamme. Lähinnä parkkipaikka oli myllerryksen vallassa, vaan eipä parkkitilasta kuitenkaan ollut pulaa. Uudistuneet näyttelyt ja tilat avataan keväällä 2022, joten ehkäpä silloin pitää tulla taas uudestaan käymään.

Käsityöpuodit ja kulttuurikeskus Sajos

Museokierroksen ja lounaan jälkeen kävimme parissa puodissa etsimässä matkamuistoja ja tuliaisia. Siida Shop myy muun muassa paikallisia käsityötuotteita ja hyvin valikoituja kirjoja. Myös toinen paikallisen käsityön myymälä, Duodji Shop, houkutteli käymään. Myymälä on Sámi Duodji ry:n eli Suomen saamelaiskäsityöyhdistyksen omistama ja sieltä saa saamelaiskäsitöitä, kirjoja, musiikkia sekä materiaalia kuten lankoja, verkaa, kankaita ja muita käsityötarvikkeita.

Duodji Shop sijaitsee monitoimirakennus Sajoksessa, joten samalla tuli nähtyä sekin. Sajos on saamelaiskulttuurikeskus, jossa toimii muun muassa kirjasto, saamelaiskäräjien toimisto ja arkisto. Tiloissa järjestetään koulutuksia ja monenlaisia tapahtumia. Rakennus on arkkitehtuuriltaan merkittävä arvokiinteistö. Siellä on myös arkisin virka-aikaan palveleva kahvila Čaiju, josta saa kuulemma hyvää pullaa.

Saamelaiskulttuurikeskus Sajos

Haluan tässä kohtaa mainita myös legendaarisen Inarin Käsityöpuodin, vaikka harmiksemme tänä kesänä sen pop-uppia kahviloineen ei avattu ollenkaan. Viime kesänä emme ehtineet käydä siellä ja jäimme haikailemaan. Onneksi puodilla on kuitenkin verkkokauppa, ja ehkäpä pääsemme hypistelemään tuotteita ja syömään kahvilan herkkuja jonain toisena kesänä.

Matkamuisto- ja tuliaishankinnat kannattaa tehdä juuri tällaisissa puodeissa, joista ostaessaan tukee paikallistoimijoita ja osoittaa arvostusta seudulle, jossa matkailee. Halpatuontikrääsät kyseenalaisine "saamelaishahmoineen" on parempi jättää ostamatta ja antaa rahansa itse saamelaisten omille tuotteille ja yrityksille.

Ravintola Aanaar

Pitkän kylillähengailun jälkeen palasimme hetkeksi majoituspaikallemme vaihtamaan juhlavaatteita ylle, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli juhannuksen, molempien matkatovereitteni synttäreiden sekä ylipäätään hienon reissumme juhlistamista Kultahovi-hotellin hienossa Aanaar-ravintolassa. Kyllä illallinen tuntuu paljon enemmän juhlavalta, kun on yllä fiiniä vaatetta, vaikka onhan se jotenkin vähän hassua survoa reissureppuihin juhlamekkoja vain yhtä iltaa varten.

Olen syönyt Aanaarissa kerran aiemmin, vuosikausia sitten, ja se oli jo silloin varsin suositeltava paikka. Nyt se on palkittu Vuoden ravintolana, enkä yhtään ihmettele. Illallinen oli mitä ihanin! Olimme pöytävarauksen yhteydessä ilmoittaneet allergiani sekä toiveen vegaanisesta ruuasta. Tarjoilija ehdottikin heti minulle sopivaksi suunniteltua, kokonaista kolmen ruokalajin menua, ja tartuin tarjoukseen hyvilläni. Tätä elämystä varten oli säästelty reissubudjetissa, joten olkoon menneeksi, tuumin ja tilasin myös tarjoilijan suosittelemaa viiniä.

Keittiön tervehdys: jäkälää!

Alkupala: pikkelöityjä suppilovahveroita ja maitohorsmaa

Pääruoka: kukkakaalipihvit ja uudet perunat

Jälkiruoka: lakkasorbetti

Juuri tämä on mielestäni ravintolalta paras tapa hoitaa erityisruokavalioasiat - mitään ei tarvitse säätää, ei miettiä eikä poistella, kun tarjoilija ehdottaa jotain suoraan minulle kustomoitua, eikä esimerkiksi aleta ihmetellä ruokalistan annosten sisältöjä ja miettiä, mitäköhän kaikkea ruuasta jätetään pois ja mitä jää jäljelle. On ylellistä, kun voi vain ilmoittaa rajoitteensa ja odottaa herkkuja. Usein tällä tavalla kustomoidut illalliset myös hinnoitellaan jostain syystä edullisemmiksi kuin listan valmiit annokset ja menut.

Aanaar on siitä hieno paikka, että siellä pääsee konkreettisesti maistelemaan Lapin makuja. Minä söin jäkälää, metsäsieniä, lakkaa ja horsmaa. Kaikki ruokalajit järjestyivät vegaanisina. Toverini söivät myös poroa monessa eri muodossa sekä juuri Inarijärvestä nostettua siikaa. Palvelu oli mitä parhainta ja tunnelma sopivan fiini mutta myös rento ja lämmin. Maisematkin ovat täällä kohdillaan - ravintolan ikkunan takana kohisee hurja Juutuanjoki.

Huippuhyvän illallisen jälkeen hyppelimme joen varteen ottamaan valokuvia juhla-asuissamme. Tuli vähän kylmä, mutta sekin oli vain mukavaa, kun ajatteli, että etelässä juhannukseen valmistauduttiin samaan aikaan järkyttävissä 30 asteen helteissä. Olimme viettäneet ravintolassa monta tuntia eli ilta oli jo pitkällä, kun palasimme taas hetkeksi mökille vaihtamaan vaatteita. Edessä oli nimittäin vielä yöretki. Siitä kirjoitan kuitenkin lisää myöhemmin.

Juutuanjoki Kultahovin pihalta nähtynä

Lisään tähän vielä linkit muihin postauksiin samalta matkalta:
Osa 1: Seikkailun ainekset 
Osa 2: Ilmakkiaapa ja luonnossa kulkemisen ilo
Osa 4: Metsäretki Inarissa aurinkoisena yönä
Osa 5: Päiväretki Varanginvuonolle

Osa 6: Kotimatkan linnut ja Merenkurkun saaristo 

Vegaanihaaste ja maltillinen jatkopyrkimys

Osallistuin taas tammikuussa Vegaanihaasteeseen, ja omaksuin sen myötä lisää uusia ruokailutottumuksia. Systeemi oli tuttu viime vuodelta, jolloin osallistuin haasteeseen ensimmäistä kertaa. Vegaanihaasteessa on siis tarkoituksena kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan eli olla syömättä eläinperäisiä tuotteita. Loppujen lopuksi se on aika yksinkertaista, vaikka etenkin ensimmäisellä kerralla olin vähän huolissani.

© Vegaanihaaste

Tänä vuonna haaste alkoi helpommin kuin viime kerralla. Nimittäin kun edellinen Vegaanihaaste oli päättynyt, moni sen aikana opittu tapa jäi päälle. Esimerkiksi emme ostaneet viime vuoden aikana lehmänmaitoa kuin pari kertaa, vaikka vielä ennen haasteen aloittamista join maitoa tosi paljon. Itse asiassa ajatus kuukaudesta ilman maidonjuontia tuntui silloin hirveältä, mutta jotenkin siihen vain tottui.

Huoleni ruoka-aineallergioiden aiheuttamista rajoitteista osoittautui myös jo viime vuoden Vegaanihaasteen myötä turhaksi, joten tällä kertaa ei kauheasti jännittänyt, miten niiden kanssa käy. Oikeastaan minun oli yllättävän helppo löytää vegaanisia vaihtoehtoja, jotka sopivat myös allergian puolesta.

Pidin kuukauden aikana kirjaa "epäonnistumisistani" eli niistä kerroista, kun söin jotain eläinperäistä. Merkintöjä tuli yhdeksän. Aika monta merkintää sain heti kuun ekoina päivinä, kun jääkaapista piti tuhota viime vuodelta jääneitä maitotuotteita pilaantumasta. Pari tuli kaverin tarjoamasta viinistä ja karkeista, joiden vegaanisuutta en varmistanut. Vain yksi koitui allergiarajoitteista: olin ravintolassa, ja vegaaninen kastike sisälsi sitruunamehua, joten jouduin vaihtamaan sen eläinperäiseen, koska minähän en aio ottaa kuivaa annosta tällaisen asian takia.

© Vegaanihaaste

Nyt on kulunut kuukausi Vegaanihaasteen päättymisestä, ja olen selkeästi omaksunut taas koko joukon uusia, oikein hyvältä vaikuttavia ruokailutottumuksia. Olen jäänyt oikeastaan miltei täysin vegaaniselle ruokavaliolle, mitä tulee kotona ruokailuun. Ravintoloissa olen kysynyt ensin vegaanista, jos se olisikin allergiayhteensopivaa. Kavereiden ja sukulaisten luona olen tietysti syönyt tarpeen mukaan sitä, mitä on ollut tarjolla. Olen myös käynyt pari kertaa sushibuffetissa, enkä ole jäänyt vain kasvisosaston puolelle, kun kerran olen maksanut koko buffetista.

En ole oikein sellaista ehdottomuustyyppiä. Otan ihan mielelläni vastaan vaikutteita ja omaksun kaikenlaisia uusia toimintamalleja, mutta en osaa suhtautua niihin kovin ehdottomasti. Minulle "vähän sinne päin" on sopiva tapa toteuttaa monia hyviksi kokemiani periaatteita. Vegaanisen ruokavalionkin olen ajatellut jatkossa esittää - erään kaverini käyttämää osuvaa ilmaisutapaa kopioiden - "maltillisena pyrkimyksenä vegaanisuuteen".

© Vegaanihaaste

En halua olla sellainen henkilö, joka antaa turhan paljon huomiota lihomis- ja laihtumisasioille, koska niiden ympärillä käydään muutenkin aivan tarpeettomasti sen sortin keskustelua, joka ei oikeastaan hyödytä ketään. Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa vähän aiheesta vegaaniruokavalion tiimoilta. (Pari seuraavaa kappaletta kannattaa hypätä yli, jos kokee, ettei asiasta lukeminen ole mielekästä.)

Huomasin jo toistamiseen, että laihduin hieman Vegaanihaasteen aikana. Oletan sen johtuvan muun muassa siitä, etten koko kuukauden aikana syönyt kermajuustoa, maitosuklaata tai muitakaan sellaisia runsaasti eläinrasvaa sisältäviä herkkuja, jotka maistuvat niin hyvältä, että niitä on vaikea olla syömättä liikaa. Vegaaniset suklaat ovat toki myös hyviä, mutta tummaa suklaata ei voi syödä kovin paljon kerralla, sillä siitä tulee nopeasti vähän överi olo. Vegaaniset juustot puolestaan eivät maistu minulle kovin hyvin. Vaikutus näkyi jo yhdessä kuukaudessa.

Toki osuutensa oli varmasti myös haasteen myötä saaduilla ravitsemusterapeutin ohjeilla tasapainoisesta ruokavaliosta ja järkevästä ateriarytmistä. Vaikka kuinka olen yrittänyt vuosien varrella, en ole pääsääntöisesti onnistunut pitämään ateriarytmiä kunnollisena - olen useimmiten syönyt joko liian vähän tai liikaa, liian harvoin tai liian usein. Nyt kuitenkin, kun haasteen mukana tuli paljon hyödyllisiä vinkkejä, homma sujui jotenkin helpommin. Pidän laihtumista itselleni tässä kohtaa ihan terveellisenä asiana, joten hieno homma!

© Vegaanihaaste

Siirtyminen kohti kasvipohjaista ruokavaliota on tuonut myös lisää motivaatiota ruuanlaittoon kotona. Vegaanisten einesten, kuten myös vegaaniruokaa tarjoavien ravintoloiden, valikoima on sen verran rajallinen, että kotiruuan merkitys väkisinkin korostuu. Minä en ole mikään ruuanlaittoihminen, mutta olen tässä parin viime kuukauden aikana kokannut monta ateriaa viikossa - ja oppinut myös uusia reseptejä. Voisin miltei myöntää jo vähän tykkääväni arkiruuanlaitosta. Hieno homma sekin.

Kaikki postauksen kuvat ovat peräisin Vegaanihaasteen mediapankista.

PS. Blogissani on meneillään puutarhamessulippujen arvonta. Osallistu 15.3. mennessä, niin voit voittaa liput Turun messukeskuksen Piha & Puutarha -messuille!

Suolainen laskiaispulla

Voisiko laskiaispullasta tehdä suolaisen version? Olisiko mahdollista valmistaa upea laskiaispulla-ateria, jossa pääruuaksi olisi suolaista versiota ja jälkkäriksi perinteistä makeaa? Tällaisilla kysymyksillä minä ja toveri Krotti aloimme hupsutella, ja pian maistelimmekin jo Krotin leipomia, hauskasti laskiaispullaa muistuttavia, mutta kuitenkin aivan erilaisia leivoksia, niin kutsuttuja suolaisia laskiaispullia. Lopputulos oli todella herkullinen, joten ajattelin jakaa ohjeen.

Pullat syntyivät pretzel-taikinasta, joka muistuttaa pitkälti pullataikinaa, muttei vain ole makeaa. Pretzelit laitetaan hetkeksi kiehuvaan soodaveteen ennen paistoa, mikä antaa niille tyypillisen maun ja rapean kuoren sekä kauniin tummanruskean värin. Kunnon laskiaispullan päällä on raesokeria, joten ripottelimme näihin vastaavasti hiukan merisuolaa.

Täytteeksi valitsimme kermavaahdon asemaan kauratuorejuustosta ja -fraichesta vispatun kuohkean vaahdon. Hillon paikalle laitoimme porkkalaa eli porkkanasta valmistettua, kylmäsavulohta muistuttavaa herkkua. Näistä suolaisista laskiaispullista tuli siis vegaanisia, mutta täytteeseen sopisivat yhtä hyvin smetana tai ranskankerma ja kylmäsavulohi tai vaikkapa lohen mäti.

Kerron tässä pullien ja täytteen reseptit erikseen. Kunhan pullat ovat jäähtyneet, ne leikataan ja täytetään kuten laskiaispullat. Keskelle laitetaan hieman porkkalaa ja ympärille pursotetaan kaurafraichevaahtoa - tai voihan täytteet tietysti latoa kasaan ihan vain lusikalla. Lopputulos on joka tapauksessa täydellinen suolainen leivos, joka on vähän kuin laskiaispulla.

Suolaiset laskiaispullat

Pretzelit

8-10 kpl

3½ dl lämmintä vettä (42-45 asteista)
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
2-2½ tl kuivahiivaa
8-10 dl vehnäjauhoa
100 g voita tai margariinia (käytimme kasviperäistä margariinia)

2 l vettä keittämiseen
125 g ruokasoodaa

ripaus merisuolaa koristeeksi
(kananmuna voiteluun haluttaessa)

Sekoita sokeri ja suola lämpimään veteen. Ripottele kuivahiiva pinnalle. Odota noin 5 min tai kunnes hiiva alkaa kuplia. Lisää osa vehnäjauhoista. Sekoita. Vaivaa taikinaan lisää vehnäjauhoja ja sulatettu tai pehmeä rasva. Lisää jauhoa, kunnes taikinasta tulee mukava köntti, joka irtoaa kulhon reunoista.

Anna kohota lämpimässä noin tunti tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois. Jaa se kahteen osaan. Pyörittele osat pötköiksi ja leikkaa pötköt pulliksi. Kohota pullia liinan alla lämpimässä 15-45 minuuttia.

Sekoita ruokasooda veteen esim. wokkipannussa tai kasarissa. Kiehauta. Laske muutama pulla kerrallaan kiehuvaan veteen varovasti. Käännä niin, että pullat saavat kiehahtaa molemmilta puolilta. Nosta pullat uunipellille leivinpaperin päälle esim. reikäkauhalla. Ripottele pullien pinnalle muutama rae suolaa. Paista uunissa 225 asteessa 12-15 minuuttia kunnes pullat ovat kauniin tummanruskeita.

Porkkala - vegaaninen kylmäsavulohi

4-6 isohkoa porkkanaa
1 kg karkeaa merisuolaa

1 tl nestesavua
2 tl etikkaa esim. omenaviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä

Pese porkkanat, älä kuori. Laita noin puolet suolasta uunivuuan pohjalle. Asettele porkkanat suolan päälle ja peitä lopulla suolalla niin, että porkkanat ovat kokonaan suolan ympäröimiä. Paista uunissa 200 asteessa 30-45 minuuttia riippuen porkkanoiden paksuudesta.

Anna jäähtyä. Riko suolakuori ja ota porkkanat pois vuuasta. Pilko porkkanat terävällä veitsellä viistosti ohuiksi siivuiksi. Laita siivut ja marinadin ainekset (nestesavu, etikka, öljy) tiiviiseen kannelliseen astiaan ja hölskytä sekaisin. Jätä maustumaan jääkaappiin yön yli.

Kaurafraichevaahto

1 prk Oatly påMackan -kauratuorejuustoa
½ prk Oatly iMat Fraiche -kaurafraichea
tilkka omenaviinietikkaa (noin ½ tl)
nokare dijon-sinappia (noin ½ tl)
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Vatkaa kaikki raaka-aineet tehosekoittimella kuohkeaksi.

PS. Saat herkullista porkkalamoussea sekoittamalla porkkalan ja kaurafraichevaahdon ja lisäämällä pieneksi pilkotun punasipulin sekä tuoretta tilliä joukkoon. Mousse sopii erinomaisesti vaikkapa ruisnappien täytteeksi - hyvä kasvisvaihtoehto juhlapöytään!

Päivä Helsingissä ja Vegemessut

Lähdimme tammikuun lopun paukkupakkasilla Helsinkiin käymään Vegemessuilla. Päivään tuli sisällytettyä myös vierailu Luonnontieteellisessä museossa, sillä Turun ja Helsingin välillä liikennöi sen verran vähän junia, että sopivin saapui perille jo aamukymmeneltä, ja olimme menossa messuille vasta kahdeksi.

Olen käynyt Luonnontieteellisessä museossa muutaman kerran aiemminkin, mutta niin isoon, monipuoliseen ja mielenkiintoiseen kokonaisuuteen ei heti kyllästy. Vaihtuvat näyttelyt tuovat vielä lisäarvoa, ja ihan jo pelkkä rakennus itsessäänkin on uskomattoman hieno. Nyt meillä ei riittänyt aika ihan kaiken näkemiseen, mutta kiersimme kuitenkin isoimmat näyttelyt.

Tyrannosaurus uhkasi puraista minua.

Kun pakkanen kirtistyy -10 asteen alapuolelle, en yleensä enää edes yritä pukeutua niin, että voisin sisälle tullessani riisua vain takin ja hupparin ja jatkaa saman tien matkaa. En halua palella ulkona liian vähillä vaatteilla, enkä hikoilla sisällä liian runsailla. Niinpä puen alle kevyesti ja vedän päälle paksut toppavaatteet. Meneehän siinä aina hetki pidempään narikan luona, mutta mitäs pienistä, kun edut ovat niin huomattavat.

Koska olimme lähteneet tosi aikaisin liikkeelle, piti käydä lounaalla jossain jo ennen Vegemessuille menoa, vaikka itse messuillakin oli toki saatavilla aika runsaasti ruokaa. Suuntasimme Kamppiin ja valitsimme 6k Foodmarketin. Minä tilasin seitantäytteisen leivän Street Gastrosta. Se oli ihan täysi kymppi! Pitää muistaa tämä vaihtoehto, kun seuraavaksi Helsingissä harhaillessani yritän keksiä ruokapaikkaa.

Tänä vuonna Vegemessujen molemmat päivät oli jaettu kahteen sessioon, joihin myytiin liput erikseen. Meillä ei siis ollut käytettävissämme koko päivää vaan puolikas. No, ehdimme joka tapauksessa kiertää kaiken, vaikka aluksi aikaa tuntui olevan melko vähän. Ohjelmaa emme kuitenkaan ennättäneet juuri kuunnella. Sessiojaolla pyrittiin varmaan tasaamaan ruuhkia, mutta eikö ennemmin olisi kannattanut siirtää tapahtuma isompiin tiloihin ja vaikka nostaa lippujen hintoja, kuin kehitellä tällainen hämmentävä järjestely?

Onneksi tulimme ajoissa heti kello kahdeksi paikalle, kun sunnuntain iltapuolen sessio alkoi, sillä iso osa näytteilleasettajista ryhtyi jo pakkailemaan kamojaan viimeisen parin messutunnin aikana. Suhtaudun tähän ilmiöön muutenkin tosi nihkeästi, mutta erityisesti se jurppi siinä kohtaa, kun tajusi, että viimeinen sessio olikin periaatteessa huomattavasti lyhyempi kuin aiemmat, koska näytteilleasettajat häipyvät ennen aikojaan.

Vegemessut pidettiin jälleen Kaapelitehtaalla.

Näistä pienistä ärsytyksen aiheista huolimatta messut olivat jälleen oikein mukava kokemus. Vegemessut ovat Pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma. Mielenkiintoisia uutuuksia riitti, maistiaisia oli runsaasti ja tunnelma mainio. Saimme itse asiassa niin paljon ruokaa ilmaisnäytteinä mukaan, että kantokapasiteettimme loppui kesken, emmekä voineet ottaa kaikkea, mitä olisi ollut tarjolla. Juustoportti jakeli uutta kauramaitoaan niin auliisti, että minulla oli vielä viime viikollakin yksi tölkki jäljellä. Se oli muuten tosi hyvää ja oikein käyttökelpoista kahvimaitona.

Plantin kauramaitokahvila oli ehkä suosikkipaikkani Vegemessuilla kuten viime vuonnakin. Siellä jaeltiin kokonaisia kupillisia erikoiskahveja ilmaismaistiaisina!

Kiinnostavin uutuus oli varmaankin Fazer Yosa Kaurapala, mutta mielestäni se oli oikeastaan aika mautonta ja suutuntumalta vähän kummallista.

Poistuimme messuilta jo ennen sulkemisaikaa, kun olimme saaneet kaiken kierrettyä, hankinnat tehtyä ja mahat täyteen maistiaisia, ja messuhalli alkoi muutenkin tyhjentyä. Olimme ostaneet liput vasta iltakahdeksan jälkeen lähtevään paluujunaan, ettei tulisi huolta ehtimisestä. Saavuimme kuitenkin rautatieasemalle jo ennen kuin edellinenkään Turkuun päin menevä juna oli päässyt liikkeelle, koska vuoro oli viivästynyt. Talvi oli taas yllättänyt VR:n.

No, emme kuitenkaan alkaneet säätää lippujenvaihdon kanssa, vaan jäimme aseman kahvilaan odottelemaan. Mikäs siinä oli pulujen puuhia tarkkaillessa. Olisi kuitenkin  pitänyt arvata, että meidänkin junamme viivästyisi. Niin siinä nimittäin kävi. Matka alkoi 45 minuuttia myöhässä. Onneksi pääsimme kuitenkin junan kyytiin ajallaan, niin saatoimme lösähtää paikoillemme ja ryhtyä torkkumaan. Kotiin saapuminen vain tapahtui sitten aika paljon suunniteltua myöhemmin.

Illalla luonnollisesti väsytti, mutta Helsinki-päivästä jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Vegemessut järjestetään tänä vuonna vielä toisenkin kerran, syyskuun 28.-29. päivä. Olen merkinnyt sen jo alustavasti kalenteriin ja suunnittelen meneväni. Ehkäpä siihenkin reissuun sopisi vierailu jossain museossa tai muussa hienossa kohteessa.

Postauksen kuvista kaksi ensimmäistä ja lounasannos ovat Krotin kännykältä, loput räpsin itse.

Vegaanihaaste suoritettu!

Osallistuin tammikuussa Vegaanihaasteeseen, jossa on tarkoituksena kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan. Taustani puolesta tämän omaksuminen kävi aika helposti. Allergioiden takia olen nimittäin tottunut muutenkin aina selvittämään, mitä ruoka sisältää, ennen kuin laitan sen suuhuni. Vegaaniruokavalio oli minulle myös ennestään tuttu asia, joskin oikeastaan vain teoriassa.

Olen ollut jo jonkin aikaa pitkälti vegetaristi. Kotona en ole syönyt enää juurikaan tehotuotettua lihaa, mutta kananmunia ja maitotuotteita olen käyttänyt, samoin kalaa, muita merieläimiä, hyönteisiä sekä kotimaista riistalihaa ja poroa. Muualla liikkuessani olen useimmiten syönyt sitä, mikä on allergiarajoitteiden puitteissa mahdollista, mutta ensisijaisesti olen pyrkinyt valitsemaan lihattoman vaihtoehdon. Tältä pohjalta tartuin haasteeseen.

Vegaanihaasteessa jätetään kuukaudeksi kaikki eläinperäiset raaka-aineet pois ruokavaliosta. Ajatuksen tasolla se tuntui vaikealta, mutta yllättäen homma sujuikin melko vaivattomasti. Näin lyhyessä ajassa lisäravinteita ei tarvinut vielä miettiä, ja aterioiden riittävän monipuolisuuden varmistaminen kävi aika helposti lautasmallin avulla. Ruokaostosten tekeminen ei juurikaan vaikeutunut.

Olin kuvitellut, että maitotuotteita tekisi aivan kohtuuttoman paljon mieli, mutta en ehtinyt edes alkaa kummemmin haaveilla niistä - sitä paitsi vastaavanlaiset kasvipohjaiset valmisteet ovat aivan kelvollisia, paikoin jopa parempia. Samoin olin ajatellut, että vaikkapa opiskelijalounaspaikoissa syöminen olisi näin vaatimuksin liki mahdotonta, mutta hyvin sekin sujui. Vaikeinta oli yllättäen kananmunista luopuminen.

Lipsahdukset voi laskea kahden käden sormilla. Kuun alussa kävin siskon synttärikahveilla ja söin siellä leivoksen, jossa oli tavallista juustoa. Jääkaappiin oli jäänyt lehmänmaitopohjainen dippikastike, joka piti syödä pois pilaantumasta. Nauttimamme viini ei ollut vegaanista. Monivitamiinivalmisteessa, jota sitäkin oli jo ennalta olemassa iso purkki kotona, oli eläinperäistä liivatetta. Samoin kaapista löytyneessä pastassa oli kananmunaa. Lounassalaattipaikan leivässä oli maitoproteiinia. Laitoin teehen hunajaa.

Lähdimme mukaan haasteeseen ympäristösyistä. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miten voisi vähentää omalla kohdallaan resurssien tuhlaamista ja erilaisten päästöjen aiheuttamista. Meidän taloudessamme eletään pääosin aika säästeliäästi ja ympäristöystävällisesti, mutta parantamisen varaakin olisi. Ruuantuotannon vaikutus ilmastoon on suurempi kuin vaikkapa liikenteen ja asumisen, joten omilla ruokavalinnoillaan pystyy vaikuttamaan suhteellisesti enemmän.

Niinpä kun Vegaanihaaste kerran on olemassa ja tarjoaa hauskat puitteet kokeiluun, päätimme ottaa haasteen vastaan - josko vaikka matkan varrella tulisi omaksuneeksi uusia hyviä tottumuksia. Niitä tulikin. Ei tämän kuukauden jälkeen tunnu enää tarpeelliselta palata takaisin vaikkapa nyt sellaiseen ylettömän runsaaseen lehmänmaidon kuluttamiseen, mitä aiemmin harjoitin. Huomasin myös, etteivät allergiani oikeasti rajoita niin paljon kuin olen kuvitellut.

Ympäristösyiden ohella eläintuotannon eettisyys kalvaa ajoittain omaatuntoani. Kuukausi ilman minkäänlaista taakkaa asian tiimoilta oli kyllä leppoisa kokemus. Täytyy kuitenkin sanoa tähän kohtaan, että Vegaanihaasteen uutiskirjeessä reseptien ja hyvien vinkkejen ohella jaetut eläinoikeusjutut olivat paikoitellen typeriä, ja moinen on omiaan herättämään minussa tietynlaista hylkimistä asiaa kohtaan.

Vegaanihaaste oli kaikkiaan mukava, inspiroiva ja mielenkiintoinen kokemus. Kuukaudesta jäi päällimmäisenä mieleen herkullinen ruoka - kokeilimme niin monia hyviä reseptejä! Nyt haasteen päätyttyä olen kyllä syönyt jo yhdet kalapuikot ja maitorahkaa, mutta muuten en ole vielä palannut entisiin ruokatottumuksiini, enkä välttämättä aiokaan. Elämäntapavegaania minusta ei tule, mutta yritän kyllä jatkossakin pitää haasteen myötä oppimistani hyvistä käytännöistä kiinni.

Postauksen kaikki kuvat ovat toveri Krotin kännykältä kuukauden varrella kertyneitä otoksia vegaanisista aterioistamme. Ensimmäisessä setissä on herkkuja ravintoloista, kahdessa muussa kotiruokia.

Seikkailua saaristossa

Tänä kesänä en ole päässyt varsinaisesti kertaakaan vesille. Tutkimushommiin liittyviä kenttätöitä merellä ei ole ollut tarpeen tehdä, joten veneilypäiviä on kertynyt pyöreät nolla. Tilannetta on toki pitänyt paikkailla lähtemällä sitten maanteitse saaristoon. Suureen kesälomareissausviikkoonkin saatiin sisällytettyä mukava seikkailupäivä Paraisten, Nauvon ja Korppoon maisemissa.

Saaristoseikkailupäivä alkoi vierailulla Tammiluodon viinitilalle. Kun astuimme sisään viinipuotiin, tiskin takana vastassa oli yllättäen muuan tuttava yliopistolta. Vierailustamme tulikin sitten oikein hauska. Höpöttelimme kuulumisia, maistelimme viinejä ja ostimme pari pulloa mukaan kotiin. Tammiluoto on tosi kaunis ja tunnelmallinen paikka, ja ainakin minä tykkään kotimaisista hedelmä- ja marjaviineistä siinä missä ihan viinirypäleviineistäkin.

Seuraavaksi pistäydyttiin Stentorpin lammastilalle paijailemaan lampaita. Tutustuttiin samalla myös tilan erikoisiin villatuote- ja taidenäyttelyihin. Hiukan pilvisenä ja sateisena alkanut päivä aurinkoistui pikkuhiljaa ja kävi yhä hiostavammaksi. Stentorpin lampaat loikoilivat viisaasti varjossa.

Lounasta nautimme Nauvossa Köpmansilla. Nauvossa toimii kesäsesongin aikaan koko joukko erilaisia kahviloita ja ravintoloita, ja uusia tuntuu ilmaantuvan tasaista tahtia, joten ruokapaikkaa saa oikein valita. Köpmans on suhteellisen tuore ilmestys, enkä ollutkaan käynyt siellä aiemmin. Oli jännittävää päästä testaamaan sitä.

Jaoimme porukalla alkupaloiksi lohi- ja peruna-annoksen, pääruoaksi valitsin haukihampparin ja jälkkäriksi otimme taas yhteiseksi pannukakkua. Kaikki oli aivan älyttömän hyvää, eikä erityisruokavaliojuttujenkaan kanssa ilmennyt ongelmia. Paikka on kaunis, ja palvelusta jäi positiivinen fiilis. Suosittelen lämpimästi.

Ruokailun lisäksi vietimme toki muutenkin aikaa Nauvon keskustassa. Fiilistelimme satamat, kuljeskelimme laitureilla ja hiekkarannalla, kiertelimme hautausmaata ja piipahdimme kirkossakin, kun sen ovet sattuivat olemaan auki. Nauvo tuntuu kotoisalta, ja siellä käyminen saa aina nostalgiset tunteet pintaan, sillä niinä kesinä, joina vietin viikkokausia Seilissä tutkimushommissa, Nauvossa tuli oleiltua paljon ostoreissujen sun muiden välttämättömien "ihmisten ilmoilla" asioimisten myötä ja toki sen kautta myös kuljettiin aina matkalla Turusta Seiliin ja takaisin.

Seikkailupäivä jatkui siirtymällä Nauvon keskustasta Pärnäsin lauttarantaan, josta matkattiin lossilla Korppoon puolelle. Kauniissa ilta-auringossa ajelimme komean sillan yli Vattkastiin piipahtaaksemme Isakssonin tilan kotimyymälään. Kun kerran reissataan saaristossa, kannattaa ehdottomasti tukea paikallista tuotantoa ja keskittää vaikka koko viikon vihannesostokset mukavalle suoramyyntipuodille.

Korppoossa kierrellessämme pistäydyimme myös Verkanin vierasvenerantaan hengailemaan. Haukkasimme iltapalaksi lämpimät leivät ravintola Buffalosta ja hörppäsimme kupposet kahvia, jotta jaksaisimme ajaa vielä samana iltana takaisin Turkuun. Emme nimittäin olleet aikeissa jaada yöksi tien päälle.

Auringonlasku oli aivan tavattoman kaunis, ja sitä seurasi pehmeän lämmin iltahämärä. Massiiviset ukkospilvet möllöttivät horisontissa, mutta yllämme taivas oli kirkas. Saavuimme hyvissä ajoin takaisin lossirantan, sillä iltasella Korppoon ja Nauvon välinen lossi liikennöi vähän harvakseltaan, eikä sen kyytiä ole siis hyvä missata. Lossiyhteys Nauvon ja Paraisen välillä puolestaan kulki vielä tähän aikaan illasta ihan kohtuullisen tiuhaan, joten siihen ehtimisestä ei tarvinut huolia.

Saaristoreissut ovat aina mukavia, eikä tämä ollut poikkeus. Sää oli päivällä hiukan hiostava mutta iltaa kohti oikein miellyttävä. Iltasella kotiin päin reissatessamme saimme nauttia aivan erityisen kauniista ilmasta ja valo-olosuhteista. Mainio päivä.

Paahteinen päivä Vanhassa Porvoossa

Porvoo on kaunis kaupunki, etenkin kesällä. Aikanaan, kun sisareni asui Porvoossa, tulin käyneeksi siellä muutaman kerran, mutta vierailuni osuivat jostain syystä aina talvipuolelle. Nyt olen päässyt fiilistelemään myös hehkutettua kesä-Porvoota, kun se luontevasti asettui osaksi kesäloma-roadtrippiämme. Seikkailtuamme yhden päivän Kotkassa, siirryimme yöksi Porvooseen ja vietimme seuraavan päivän siellä vanhaakaupunkia kierrellen, putiikkeihin tutustuen ja näteistä katu- ja jokinäkymistä nauttien.

Vanhan Porvoon katuja kelpaa tallata.

Kaikkein kaunein maisema löytyy kyllä joelta.

Yövyimme yksinkertaisesti leirintäalueella, Sun Camping Porvoossa. Paikka oli sinällään puitteiltaan ihan kiva, mutta jotenkin siitä jäi vähän negatiivinen mielikuva. Ensinnäkin, ei ole asiallista ilmoittaa aukioloaikoja vain Facebookissa. Onneksi saimme saapua itseksemme vielä vastaanoton sulkemisajan jälkeen ja hoitaa maksut vasta aamulla.

Toiseksi, ainakin minä maksoin leirinnästä lähinnä siksi, että pääsisin käyttämään vessaa ja suihkua, joten ei ole hyvä juttu, jos suihkutilojen ovet on kytketty auki ja koko tienoon kaikki hyttyset kavereineen lentävät valojen ja kosteuden houkuttamina sisään. Puskassa asioiminenkin olisi saattanut olla miellyttävämpää, ja jostain syystä en käynyt suihkussa.

No, olennaista kuitenkin on, että saatiin telttailla helposti ja mukavasti tasaisella nurmikolla auton vieressä puiden varjossa. Trooppisesta yölämpötilasta ja tieltä kantautuneesta mopojen pärinästä huolimatta ainakin minä nukuin oikein hyvät yöunet. Jossain vaiheessa tosin heräsin kuuntelemaan, kun lehtopöllöt huutelivat toisilleen metsikössä jossain aivan lähellä - siellä kuului olevan emo poikasineen. Aamulla sitten auringonpaiste ja kuumuus toimivat tehokkaana herätyskellona, vaikka meidän telttoihimme ei suoranaisesti paistanutkaan.

Sun Camping Porvoo, ihan kivan näköinen paikka mutta palveluissa olisi parantamisen varaa.

Kotkaan kanssani lähteneiden Krotin ja Naakkulin lisäksi tänään seuraan liittyi myös toveri Lilla Milla, jonka poimimme kyyttiin bussiasemalta puolenpäivän aikaan. Siitä sitten suuntasimme ihan ensiksi ostamaan olennaiset Porvoon-tuliaiset Brunbergin tehtaanmyymälästä. Meillä oli viisaasti mukana kylmälaukku, jota ilman suklaat olisivat vaihtaneet sangen nopeasti olomuotoaan. Päivä oli nimittäin aivan tolkuttoman kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Kunhan suklaat oli ostettu, jalkauduttiin vanhaan kaupunkiin. Porukka oli ilmeisesti päässyt suklaan makuun, sillä heti pian piti pistäytyä PetriS Chocolate Room -kahvilaan nauttimaan muutama konvehti. Minua kiinnosti enemmän vesi, sillä olin jo tässä vaiheessa päivää jäljessä kunnon nesteytysrytmistä, joten olo oli vähän heikko, ja vesipullokin piti saada täytettyä. Onneksi raikasta vettä oli saatavilla, ja sisällä kahvilassa oli aika miellyttävä lämpötila ulkoilmaan verrattuna.

Suklaakahvilan ikkunalla komeili kaunis pieni araukaria ja muita ihania viherkasveja.

Herkkuja!

Vanhassa Porvoossa kuuluu käydä putiikeissa, vaikkei olisi edes aikeissa ostaa mitään, niin minä tuumin. Sama pätee toki vaikkapa Rauman vanhaankaupunkiin ja muihin sellaisiin kohteisiin, joissa juuri kauniit ja mielenkiintoiset talot ovat koko jutun pointti. Nimittäin putiikeissa vierailemalla pääsee näkemään rakennuksia myös sisältä päin.

Tällä säälllä sisätiloissa käyminen oli myös siitä mukavaa, että monesti vastassa oli tuuletin tai jopa ilmastointilaite, ja joskus niiden äärellä oli jakkara jolla levähtää. Yhden puodin ovella jopa mainostettiin, että sisällä on ilmastointi - siinäpä järkevää markkinointia.

Vanhassa Porvoossa hienoja taloja ja pikkupuoteja riittää.

Lelukauppa Riimikko on aivan oiva esimerkki sellaisesta puodista, jossa kannattaa käydä, vaikkei olisikaan ostamassa mitään, sillä rakennus on todella kiehtova ja myymälätilat jatkuvat huoneesta toiseen. Riimikko on myös nukkekotiharrastajan aarreaitta, joten luonnollisesti Krotti haluaa aina käydä siellä tekemässä löytöjä. On siellä toki paljon kaikkea muutakin kuin nukkekotitavaraa, eikä myöskään pelkkää halpatuontimassatuotantokrääsää.

On mukavaa, että aika monesta vanhan Porvoon puodista löytyy paljon tai jopa pelkästään kotimaisia käsityö- ja design-tuotteita. Olen aina iloinen, kun tarjolla on kotimaista laatua ja uniikkia käsityötä. Niitä on aina kiva hypistellä - pitää nähkääs kartoittaa markkinoita ja laittaa muistiin, mitä kaikkea on ylipäätään olemassa, sillä ennemmin tai myöhemmin koittaa taas se päivä, jolloin on tarpeen tehdä hankintoja, ja silloin on iloinen, kun tietää jo valmiiksi, mistä etsiä.

Krotti hankki minulle yllätyslahjan Riimikosta! Paketista paljastui pieni soittorasia tai oikeammin pelkkä soittorasian koneisto, jonka kampea veivaamalla saa kuulla pätkän suosikkibiisiäni, Stairway to Heaven.

 

Houkuttelevan näköinen ovi.

Lounasta söimme Zum Beispielissä, joka osoittautui varsin hyväksi ruokapaikaksi. Tilaamani kasvisannos oli tasapainoinen, maukas ja täyttävä. Erityisruokavaliohaasteistani selvittiin aivan esimerkillisesti, mistä olin tietysti hyvin iloinen. Salaattipöytä oli mainio, palvelu pelasi, hintataso oli kohtuullinen ja - mikä tärkeintä - saimme pöydän suoraan tuulettimen vierestä. Kyllä kelpasi! Poistuimme ravintelista kylläisinä ja tyytyväisinä.

Herkkuja!

Jälkkäriä emme tilanneet ravintolasta, sillä Vanhan Porvoon Jäätelötehdas suorastaan vaati tulla testatuksi. Niinpä läksimme aterian jälkeen jätskikioskin jonoon ja päädyimme maistelemaan ihastuttavia artesaanijäätelöitä. Testasimme erikoisempia makuja, kuten basilikaa, joka oli minun mielestäni oikein maukasta mutta ei ollut kyllä kaikkien mieleen.

Lisää herkkuja!

Pitkän kaupunkikiertelymme päätteeksi menimme vielä Porvoon paahtimolle kahveja maistelemaan ja hankintoja tekemään. Aloin olla tässä vaiheessa päivää jo kuumuudesta ja pienoisesta nestevajauksesta tuupertumaisillani, joten oli mukavaa istahtaa kahvilan tunnelmalliseen hämärään kupposen äärelle vain olemaan hetkeksi - olkoonkin ettei kahvi ole välttämättä se järkevin valinta silloin, kun keho jo muutenkin huutaa veden puutteesta.

No, onneksi tästäkin kahvilasta sai ottaa vettä niin paljon kuin vain jaksoi, ja olo alkoi pikkuhiljaa kohentua. Paahtimosta leijaileva tuoksu oli jotain aivan mielettömän ihanaa, kahvi maistui ja paikasta jäi tosi hyvä fiilis.

Oi, ihana Porvoo!

Päivämme Porvoossa jätti kokonaisuutenaankin oikein loistavan fiiliksen, vaikka kuumuus nyt tietenkin oli tosi kuormittavaa. Onneksi minulla oli mukanani iso huivi, jonka saatoin aina tilaisuuden tullen kastella kylmällä vedellä - kannoin märkää huivia päässäni tai hartioillani koko päivän, ja se helpotti oloa huomattavasti. Viuhka oli myös kova sana. Jospa vielä juomavettä olisi onnistunut haalimaan päivän aikana vähän enemmän, niin olisin jaksellut varmasti paremmin.

Illalla reissu jatkui takaisin Turkuun päin. Veimme kaverit koteihinsa matkan varrella ja suuntasimme sitten itsekin kotiin seuraavaksi yöksi - ja itse asiassa seuraavaksi päiväksikin, sillä totesimme, ettei seikkailun jatkaminen heti aamulla Vaasaa kohti olisi näillä helteillä ollut enää mukavaa. Lopulta vietimmekin lomaviikon pitkälti kotosalla ja piipahdimme vain päiväseltään Porissa, mistä kerroinkin jo aiemmin, sekä teimme pienen seikkailun saaristoon, mutta siitä kirjoitan ehkä myöhemmin.

Nyt on kyllä kalenterissa sen verran täyttä, että blogi saattaa jäädä taas hetkeksi vähän vähemmälle huomiolle. Valmistaudun parhaillani lähtemään retkelle ensi viikonlopuksi, muuan tovereiden häät häämöttävät jo nurkan takana, samoin koulun alku (haluan kutsua sitä niin, vaikka kyse onkin yliopisto-opinnoista) ja sen myötä niin sanottu todellinen arki.