Ripsiäisiä huonekasvien riesana

Huonekasveillamme on mennyt aika kehnosti. Niillä on ollut viime syksystä lähtien vaivanaan ripsiäisiä. Talvi olikin kasvihommien osalta vähän ankea, mutta kevät on tuonut toiveikkuutta. Tilanne ei edellenkään ole mitenkään loistokas, mutta ainakin jotkin kasvit näyttävät jo voivan vähän paremmin. Niinpä ajattelin postata tilannepäivityksen kasvirintamalta, pääasiassa ripsiäisten torjunnasta ja edesmenneistä kasveista.

Juoruja ja pitsilehtiä - nämä kuolivat kaikki talven aikana.

Ripsiäiset ovat pieniä, millin tai parin mittaisia hyönteisiä, joita on tuhansia eri lajeja. Ne syövät kasveja, ja useita lajeja tavataan huonekasvien tuholaisina. Aikuiset yksilöt voi erottaa silmällä, kun ne vilistävät kasveissa. Usein ripsiäisten läsnäolon huomaa kuitenkin ensin tyypillisestä vioituksesta: lehtiin ilmestyy harmaantuneita, läpikuultavia laikkuja, joissa näkyy ripsiäisten ulostetta pieninä mustina murusina.

Aikuisilla ripsiäisillä on siivet, mutta ne ovat huonoja lentämään ja siirtyvät kasvista toiseen ilmavirran mukana ennemmin kuin omin siivin. Meillä ripsiäisiltä ovatkin säästyneet parhaiten ne kasvit, jotka sijaitsevat korkealla hyllyjen päällä kaukana muista kasveista. Mitä tästä opimme? Ei kannata sijoittaa kaikkia kasveja yhteen paikkaan liki toisiaan. Jos niihin tarttuu jokin tuholainen, se on sitten pahimmassa tapauksessa menoa koko porukalle.

Huiskupullojukka - sittemmin myös edesmennyt.

Eri ripsiäislajit syövät eri kasveja. Meillä esiintyvät, noin millin mittaiset, tummanruskeat ripsiäiset ovat vioittaneet pahiten juoruja, peikonlehtiä, köynnösvehkoja, rönsyliljoja, pennimuoria, hienohelmaa, traakkipuuta, käärmekaktusta, vuoripalmua, anopinhammasta ja pullojukkaa. Niitä on näkynyt myös ainakin flamingonkukassa, palmuvehkassa, viirivehkassa, kultapalmussa, ludisiassa ja joulukaktuksessa.

Olemme menettäneet aika monta kasvia, ja osa menetyksistä jurppii yhä. Äitini antamat vanhat komeat huiskupullojukat eivät selviytyneet. Pikkutaimesta kasvattamani vuoripalmu menehtyi. Vähän harvinaisempi aarnipeikonlehti, jonka sain pistokkaana kaverilta viime kesänä, meni myös, samoin rönsylilja- ja pennimuori-istutus. Olemme joutuneet myös dumppaamaan muut rönsyliljat, anopinhampaan, muratin, lasipalloon istuttamani pitsilehdet ja erilaiset juorut sekä ison joukon muita viime kesänä pistokkaina saatuja juoruja.

Anopinhammas - kuoli jo viime syksynä.

Pennimuori- ja rönsyliljaistutus - jouduttiin dumppaamaan tänä keväänä.

Ripsiäiset ottavat vallan usein syksyllä, kun keskuslämmitys tekee ilmasta niille sopivan kuivaa. Sumuttelemalla kasveja vedellä voi siis ennaltaehkäistä ripsiäisongelmaa, kuten myös hyvin monia muita tuholaisia. Ripsiäisiä voi torjua pesemällä kasveja säännöllisesti lämpimällä vedellä. Pahaa invaasiota ja isoa kasvijoukkoa ei kuitenkaan ole ihan kätevää lähteä hoitamaan pesutaktiikalla.

Luonnonystävä välttää torjuntamyrkkyjä, eivätkä perinteiset myrkyt edes tehoa ripsiäisiin kovin hyvin. Biologisella tuholaistorjunnalla sen sijaan voi saada nopeastikin hyviä tuloksia. Biotukselta voi tilata esimerkiksi ripsiäispetopunkkeja, jotka syövät ripsiäisten toukkia.

Petopunkit tarvitsevat kuitenkin selviytyäkseen melko korkeaa ilmankosteutta - huomattavasti korkeampaa kuin kerrostalohuoneiston talvinen sisäilma - joten sumuttelu on joka tapauksessa välttämätöntä. Kosteutta voi yrittää nostaa myös vaikkapa ilmankostuttimella. Me teimme niinkin ruman näköisen ratkaisun, että huputimme kasvit pariksi kuukaudeksi muoviin, jotta kosteus pysyisi niiden ympärillä.

Petopunkit tulevat valkoisissa paperipusseissa, jotka ripustetaan kasvustoon.

Olemme tähän mennessä tilanneet petopunkkeja jo kolme erää. Kullakin kerralla tilasimme kymmenen pussia, mikä oli juuri sopiva määrä, kun sijoittelimme kasvit ryppäiksi. Lisäksi tilasimme liima-ansoja, jotka nähtävästi keräävät jonkin verran aikuisia ripsiäisiä, kunhan ne vain sijoittelee käytännössä katsoen kiinni kasvin lehtiin.

Nämä torjuntakeinot näyttävät auttavan ripsiäisongelmaan ainakin jossain määrin. Pahiten ripsiäisten valtaamia kasvejamme punkit, sumuttelu ja liima-ansatkaan eivät pelastaneet, mutta vähän vähemmän vioittuneiden kohdalla tilanne näyttää nyt talven jälkeen jo taittuneen - vioitusta ilmenee yhä vähemmän, vaikka ötököitä välillä vielä näkyy. Tosin olemme myös huomanneet ripsiäisten levinneen joihinkin uusiin kasveihin vasta hiljattain.

Liima-ansat ovat keltaisia ja hyvin hyvin tahmeita. Niitä laittaessa saa varoa, etteivät tartu väärään paikkaan.

Talvella niitä muovilla huputettuja, petopunkkipussein ja liima-ansoin koristeltuja, riutuneen näköisiä kasveja päivittäin sumutellessa tuli välillä sellainen olo, että luovutan ja dumppaan kaikki, mutta kun torjuntaan oli jo laittanut rahaa, kuten myös kasvien hankintaan ja hoitoon aiemmin, eikä tiettyjen suosikkikasvien osalta varsinkaan haluaisi luopua toivosta, niin kyllä sitä jaksoi sietää. Onneksi tässä kesän tullen olosuhteet käyvät taas kasveille edullisemmiksi, joten uskallan olla varovaisen optimistinen.

Kaikki lisävinkit ripsiäisten torjuntaan otetaan ilolla vastaan!

Turun puutarhamessujen lippuarvonta

Päivitetty 14.3.2020

Turun Messukeskuksen Piha & Puutarha -messut* tulevat taas 5.-7.6.2020  ja ovat takuuvarmasti täynnä ihanaa kesäistä vehreyttä, kukkien tuoksua ja puutarhainspiraatiota. Sain jälleen nipun messulippuja arvottavaksi teille, rakkaat lukijani. Arvonnan ohjeet löytyvät postauksen lopusta. Kannattaa merkitä messupäivä kalenteriin!

Messut oli alun perin tarkoitus järjestää maaliskuun lopussa, mutta viranomaisohjeiden mukaisesti myös Turun Messukeskus on siirtänyt tapahtumiaan. Niinpä puutarhamessutkin tapahtuvat vasta kesäkuussa. Messujen lykkäydyttyä lykkään myös messulippuarvontaani. Siihen voi osallistua 10.5. saakka.

© Turun Messukeskus

Turun puutarhamessujen yleiskoristelun teemana on tänä vuonna fantasiapuutarha, joten pääsemme tustumaan muun muassa satumaahan, salaiseen puutarhaan ja peikkometsään. Myös viime vuosina vahvasti nosussa olleet kaupunki- ja hyötypuutarhateemat ovat esillä, mistä olen itse kaupunkiviljelijänä tietysti erityisen iloinen.

Ohjelmassa on muun muassa puhetta hyvinvoinnista sekä huonekasveista kulttuurihistorian välittäjinä. Huonekasveja löytyy taimitoriltakin, mistä voi ostaa vaikkapa kilpipiilean, juurakkovehkan, pullojukan, pitsilehden tai trendikkään 'Monkey Mask' -peikonlehden. Yleisö pääsee osallistumaan myös Fern Orchestran kasvijameihin, joissa voi soittaa ja jopa tanssia viherkasvien kanssa.

Näitä messujen ennakkotietoja koostaessa tuli jo aika innostunut fiilis. Olen tehnyt puutarhamessuilta joka vuosi hyviä löytöjä niin parvekepuutarhaan kuin kodin viherkasvikokoelmaankin, ja nyt etenkin taimitorin huonekasvilista sai miltei unohtamaan, että olen juuri päättänyt olla hankkimatta uusia kasveja ennen kuin ötökkäongelmamme on voitettu, hehe.

© Turun Messukeskus

Piha & Puutarha -messulippujen arvontaan voi osallistua 10.5. saakka tämän postauksen kommenttikentässä. Arpoja on saatavilla kaikkiaan kolme per osallistuja:

Pääset mukaan arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, menisitkö messuille yksin vai kaverin kanssa - haluaisitko siis yhden vai kaksi lippua jos arpa osuisi sinuun. Muista jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi tai muu yhteystieto, jotta saan sinut kiinni oitis arvonnan päätyttyä.

Saat lisäarvan, jos seuraat blogiani esim. Bloggerin, Blogit.fi:n, Bloglovin'in tai jonkin muun kanavan kautta. Mainitse kommentissa, mitä kautta seuraat.

Saat lisäarvan, jos vinkkaat arvonnasta muille esim. omassa blogissasi tai sosiaalisessa mediassa. Linkitä kommenttiin, missä mainostit arvontaa.

Arvon liput sunnuntaina 10.5. klo 21, minkä jälkeen otan oitis yhteyttä voittajiin. Arvat ovat tänä vuonna sähköisessä muodossa, joten voin lähettää ne saman tien voittajille sähköpostilla.

© Turun Messukeskus

* Yhteistyössä: Turun Messukeskus

Alkutalven kuvioita

Marraskuuni hujahti ohi ihmeen nopeasti. Kun oli aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku, tuntui kuin vasta eilen olisi juhlittu kekriä. Minne se kuukausi oikein hupeni? No, eipähän ainakaan ehtinyt tulla tylsää vallitsevan pimeyden ja pysähtyneisyyden keskellä. Ilmeisesti oli juuri sopivasti menemistä ja tekemistä, olemista ja hyvää seuraa niin, että aika kului joutuisasti.

Hankimme pienen oranssi- ja violettisävyisen kukkakimpun kekrijuhlaa varten, ja se ilahdutti pitkälle marraskuuhun.

Vietimme kekriä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sain juuri sitä ennen loputkin kaupunkiviljelyaskareet hoidettua. Vielä juhlaa edeltävänä päivänä pesin parvekepuutarhan ruukkuja ja jynssäsin parvekkeen lattiaa, mutta valmista tuli. Tuntui sitten oikealta juhlia - nimittäin kekriä on perinteisesti vietetty kussakin talossa silloin, kun sato on korjattu ja viljelyvuoden työt viimeistelty.

Vaikka kekriherkkujen äärellä juhlimmekin mennyttä kesää ja päättynyttä satovuotta, niin parvekepuutarhaa talvilevolle laittaessa ei oikeastaan ajattele olevansa raivaamassa pois menneitä, vaan ennemminkin kokee valmistelevansa tulevaa. Siivotessani ja myllätessäni huomasin miettiväni kaiken aikaa ensi kevättä - mutta en pelkästään malttamattomana ja kaipaavana, vaan myös kiitollisena siitä, että ensin on kuitenkin talvi, josta minä myös pidän paljon.

Kekrijuhlamme olivat tänäkin vuonna rennot illanistujaiset sadonkorjuuteemaisilla herkuilla. Oli mukavaa! Kekrinvietto on meillä vakiintunut loka-marraskuun vaihteeseen, mikä tuntuu olevan hyvä aika viljelypuuhien viimeistelyn kannalta. Silloin on muutenkin tilausta juhlille, kun halloween-kausi on meneillään.

Siirsin kaikki parvekepuutarhan monivuotiset talvehtimaan päätyseinälle ja ripustin lyhdyt amppeleiden paikalle.

Meillä on tullut myös tavaksi tehdä parvekepuutarhan raivaamisen lisäksi muutenkin kodin suursiivous syksyisin kekrin alla. Se ajaa oikeastaan samaa asiaa kuin perinteinen joulusiivous, mutta ajankohta vain on otollisempi. Joulun alla on aina niin paljon tekemistä, kun kaikki deadlinet kaatuvat päälle, ettei suursiivouksen tekemisestä siinä kohtaa tunnu tulevan kuin paha mieli. Syksyllä jaksaakin paremmin, kun pimeys ei ole vielä päässyt tekemään väsyneeksi.

Heti parvekkeen raivaamisen jälkeen ehkä se suurin yksittäinen siivousaskare taitaa olla huonekasvien - ja niiden ohessa tietysti myös hyllyjen ja tasojen - peseminen. Pyrin pyyhkimään pölyjä kasveista mahdollisimman usein, mutta silti pari kertaa vuodessa on hyvä kantaa kaikki kasvit kerralla suihkuun. Talven kynnyksellä se on erityisen tärkeää, jotta saa pestyä pois parvekkeelta tulleet tuhoötökät, etteivät ne rasita kasveja sitten, kun valon vähyyden vuoksi on muutenkin vaikeaa.

Tämä traakkipuu intoutui syksyllä ja kasvatti yllättäen uuden haaran.

Tänä vuonna huonekasveilla on ollut riesanaan etenkin ripsiäisiä, joihin pesemisen pitäisi onneksi tehota hyvin. No, suuren pesupäivän jälkeenkin niitä on yhä näkynyt, mutta ei enää niin paljon. Laitoin tällä viikolla viimein petopunkkitilauksen vetämään Biotukselle, jotta pääsisimme ripsiäisistä kokonaan eroon. Toivottavasti petopunkit tepsivät!

Kasvien parissa on siis kulunut nyt vähän enemmän aikaa, kun on pitänyt tarkkailla tuholaistilannetta ja pyrkiä ylläpitämään ripsiäisille epämieluisaa kosteutta sumuttelemalla päivittäin. Vaikka syy runsaan kasviaskaroinnin välttämättömyyteen onkin tässä tapauksessa hyvin ärsyttävä, niin onhan se kuitenkin ihan piristävää puuhailla kotiviidakon vehreyden keskellä, kun ulkona on väritöntä ja synkkää - olkoonkin ettei paratiisini olekaan nyt aivan täydellinen, kun tuholaiset mellastavat.

Tuholaishuolista huolimatta olemme hankkineet taas muutaman uuden kasvin. Kuun puolivälissä kotilähiömme Runosmäen kukkakauppa vietti yksivuotissynttäreitään, minkä kunniaksi huonekasvit olivat hyvässä tarjouksessa. Niinpä ostimme sieltä tyräkin, kultapalmun ja hienohelman sekä jälleen yhden käpytillandsian. Eilen oli puolestaan Pirilän kukkatalon uuden myymälän avajaiset Kaarinassa, mutta sieltä ei kuitenkaan löytynyt uusia lisäyksiä kasvikokoelmaan.

Uusin tillandsia oli juuri kukkinut ja kasvattaa tyveltään uutta versoa.

Eipä näitä ollut ennestään kuin vasta ihan muutama.

Viime viikkoihin on toki mahtunut paljon muutakin kuin vain kasvien hyysäämistä. Kulttuurielämykset ovat jääneet päällimmäisiksi mieleen. Kävin marraskuun puolivälissä Turun filharmonisen orkesterin Open Orchestra -konsertissa, jossa yleisö pääsi kulkemaan orkesterin joukossa. Se oli kerrassaan vaikuttavaa.

Lisäksi ennätin viimein katsomaan kauan odotetun Downton Abbey -elokuvan, josta tykkäsin toki kovasti. Leffa ihanine 20-luvun meininkeineen muistutti minua vuosien takaisesta ideastani päivittää tyyliäni kultaisen 1920-luvun vaikutteilla sitten, kun 2020-luku koittaa. Sehän onkin jo nurkan takana, joten ei muuta kuin polkkatukkaa leikkauttamaan!

Yksi viikko meni flunssaa sairastaessa. Onneksi juuri silloin ei ollut mitään suurempia suunnitelmia, joita olisi pitänyt alkaa perua. Sai potea rauhassa. Tenttiinluku toki kärsi, kun en väsyneenä ja päänsärkyisenä jaksanut keskittyä lukemiseen. Toivuin kuitenkin sopivasti kuun loppuun viettämään Älä osta mitään -päivää tunnelmallisen saunaillan ja jouluaskartelujen merkeissä.

Marraskuun viimeinen perjantai toi taas takaisin lumen ja talvitunnelman.

Paikoin ihan kohtuullisen inspiroivista ulkoilusäistä huolimatta en ole tullut tehneeksi viime aikoina mitään kummempia retkiä. Yhtenä huurteisena pakkaspäivänä marraskuun alussa tuli oleiltua lähimetsässä, kun eräs kaverini tuli lapsensa kanssa käymään ja menimme yhdessä ulkoilemaan, mutta se taisikin olla ainoa retkeilytoiminto vähään aikaan. Pienen lapsen ehdoilla metsässä liikkuminen on kyllä siitä mainiota, ettei koskaan voi oikein tietää, minne edetään ja mitä löydetään. Siinä ei olla turhia hötkyilemässä.

Olen tietysti käynyt usein kävelyllä, mutta tallannut pääasiassa vain lähiön katuja tai isoa lenkkipolkua metsän läpi. Toki lähiölenkitkin ovat tarjonneet ilahduttavia luontohavaintoja silloin, kun olen ollut liikkeellä valoisaan aikaan, koska melkoinen määrä tilhiä kiertelee seudulla. Samoin räkättirastaita näkyy edelleen parvittain. Värikkäät, äänekkäät ja touhukkaat marjalinnut tuovat kivasti eloa harmaaseen maisemaan.

Runosmäki <3

Lintujen tarkkaileminen on nyt ollut osa kotipäivieni ohjelmaa silloinkin, kun en ole vaivautunut lähtemään päiväsaikaan ulos, sillä laitoin linturuokinnan metsikköön keittiön ikkunan taakse. Eipä ollut toipilaanakaan tylsää, kun saattoi istua katselemassa ruokailevia tiaisia - ja tietysti veikeitä oravia. En kyllä ollut järin innoissani linnunruokaa mättävistä oravista siinä kohtaa, kun ne nakersivat ruuat loppuun juuri, kun olin kuumeessa, eikä toveri Krotti ollut kotona, joten jouduin rämpimään hytisevänä ja yskivänä ulos pakkaseen ruokaa lisäämään. Kiitti, oravat.

Voisin kyllä pitkästä aikaa valmistaa linnuille rasvakakkuja itse. Raaka-aineet ovat jo kaapissa. Eiväthän nuo marketin talipötkötkään kalliita ole, mutta jos ruokaa menee koko lopputalven samaa vauhtia kuin nyt, niin kyllä tässä jokunen kakku kannattaisi tehdä itse. Tienoon paksut oravat voivat sitten nautiskella kotitekoista gourmet-linnunruokaa.

Keltainen sieni kukkaruukussa

Huonekasviharrastus tuo eteen välillä kaikenlaista jännää - eikä aina pelkästään positiivisessa mielessä. Meillä on ollut nyt reilun vuoden ajan sieniongelma. Kukkaruukkuihimme ilmestyy keltaista rihmastoa ja välillä ihan isoja itiöemiäkin, ja sienen läsnäolo näyttäisi saavan kasvit voimaan huonosti. Tilanne ällöttää ja ärsyttää minua.

Sieni on vaivannut muun muassa palmuvehkaa ja kultaköynnöstä.

Kukkaruukkusieni ilmenee pääasiassa rihmastona, jota kasvaa välillä mullan pintaan ja kasvien juurelle. Useimmiten rihmaston joukkoon ilmestyy myös pieniä, vaaleita, kellertäviä palleroita, kuin mannasuurimoita, jotka haisevat kummalliselta. Kun olemme vaihtaneet sienten valtaamista kukkaruukuista multia, näitä palleroita on ollut koko ruukun sisäpinta ja kasvin juurakko täynnä.

Pari kertaa esiin on putkahtanut myös itiöemä eli niin sanotusti se varsinainen sieni. Sateenvarjomainen helttasienen lakki on ollut halkaisijaltaan pari senttiä. Koko sieni on ollut keltainen, kunnes lopulta kuivahtanut vähän harmahtavaksi. Jotain samanlaista kasvoi aikanaan edellisessä kämpässäni palmuvehkan ruukusta, mutta silloin en nähnyt rihmastoa tai muutakaan, eikä sieni ilmaantunut esiin enää sen koommin, kun poimin sen pois.

Itiöemän ilmestyminen tarkoittaa tietysti sitä, että sieni pölläyttää pian itiöitä ilmoille. Jos sitä ei huomaa ja poista ajoissa, itiöt leijailevat huoneilmassa ja siirtyvät uusiin kukkaruukkuihiin. No, arvata saattaa, miten meillä on päässyt käymään. Viimeisin sieni tuli löydettyä vasta aivan kuivahtaneena. Nyt jännätään, minne sientä seuraavaksi ilmestyy.

Itiöemä kuivahtaa lopulta tämmöiseksi. Minulla ei ole kuvaa sienestä tuoreena.

Olen yrittänyt selvittää, mikä sieni on kyseessä, mutta homma on toistaiseksi jäänyt netistä haeskelun tasolle. Luulen kuitenkin päässeeni lähelle. Keltaukonsieni (Leucocoprinus birnbaumii) on kuulemma yleisin huonekasvien seuralaisena esiintyvä makrosieni, ja kuvat täsmäävät. Se on myrkyllinen, eikä suoraan sukua suomalaisille luonnossa esiintyville ukonsienille. Sieni on kotoisin tropiikista, mutta levinnyt laajalti viileämmille seuduille kasvihuoneisiin ja kukkaruukkuihin.

Keltaukonsieni on kuitenkin karikkeen lahottaja eli sen pitäisi hyödyntää vain kukkamullan humusta, eikä olla haitaksi kasville. Nähdäkseni kuitenkin sienen läsnäolo meillä laittaa kasvit ihan onnettomaan kuntoon. Mullanvaihto on helpottanut tilannetta hetkeksi, mutta kun sieni on tullut taas näkyviin, kasvi on nuupahtanut täysin. En tiedä, mihin tämä liittyy.

Rihmastoa on noussut pintaan myös pienen vuoripalmun juurelta.

Tämä sieni tuli meille helmikuussa 2018 multasäkin mukana. Vaihdoin silloin multia aika monelle kasville, enkä edes muista, mihin kaikkiin sitä päätyi. Sientä alkoi kasvaa ensimmäisiin kukkaruukkuihin heti saman vuoden kesänä. Kun sitten päätimme kokeilla vaihtaa puhtaita multia tilalle, josko se vähän hillitsisi tilannetta, huomasimme, että kyseinen multasäkki oli täynnä samaa kasvustoa. Haju oli hirveä. Heitimme pussin tietysti saman tien roskiin. Olisi pitänyt tajuta laittaa palautetta, mutta se jäi tekemättä.

Niin mieltä ylentävä näky. Tässä kohtaa pilkoin kasvin pistokkaiksi ja dumppasin ruukun sisällön.

Sienirihmastoista eroon pääseminen on vaikeaa. Ei riitä, että vaihtaa mullan. Pitäisi myös pestä koko ruukku ja kasvin juuret. Juurethan eivät kauheasti tykkää pesemisestä, joten periaatteessa sienen poistaminen ei minun logiikallani onnistu muuten kuin pätkimällä kasvi pistokkaiksi ja tuhoamalla koko juuripaakku. En ole löytänyt vielä muita keinoja.

Toistaiseksi olemme hoitaneet sieniongelmaa lähinnä vaihtamalla multia, kun sienikasvusto on ottanut vallan ja kasvi alkanut näyttää kärsivältä. Sieni on kuitenkin ilmestynyt ainakin yhdessä ruukussa takaisin mullan vaihdon jälkeen. Olen lukenut, että kosteus ja lämpö ruokkivat sienen kasvua, joten ehkä sen voisi näännyttää pitämällä taukoa kastelusta.

Kuitenkin kultaköynnös, jonka ruukkuun sieni viimeisimpänä ilmaantui, oli ollut jo muutenkin tosi vähällä kastelulla syksyn. En tiedä, olisiko kasvi edes selvinnyt enää vähemmällä kastelulla. Nyt kultaköynnös on jo päätynyt pistokkaiksi purkkiin, sillä emme jaksaneet ryhtyä epätoivoiseen mullanvaihto-operaatioon.

Sieni esiintyy välillä kirkkaamman keltaisena, välillä vähän vaaleampana, toisinaan miltei oranssina.

Sienestä ei tietenkään olisi mikään pakko haluta eroon. Sitähän voisi kasvattaa kukkaruukuissa siinä missä huonekasvejakin. Onhan se mielenkiintoinen, ja tuoreet itiöemät ovat kauniin näköisiäkin. Minua koko sieni kuitenkin ällöttää. Sen haju on vastenmielinen ja rihmastopaakut rumia. Ennen kaikkea haluan kuitenkin tuhota sen, koska pelkään allergiaa. Ei kai allergikko-astmaatikon pitäisi asua kämpässä, jossa kasvaa sieniä?

Sieniongelman ohella meillä on myös pieni tuholaisongelma, joten tänä syksynä huonekasveista on ollut tavallista enemmän huolta. Tuholaiset ovat kuitenkin ilmeisesti pelkkiä ripsiäisiä ja kirvoja, joiden torjuminen ihan vain pesemällä on ymmärtääkseni suhteellisen helppoa. Kannoinkin viime viikolla kaikki kasvit kylppäriin ja pesin kunnolla. Muutamalle vaihdoin myös mullat. Olipa projekti! Toivottavasti ötököitä ei enää tämän jälkeen näy.

Mutta onko teillä kokemuksia sienistä kukkaruukuissa tai vinkkejä niiden torjumiseen?

Pistokasvaihdon tulokkaita ja muita uusia huonekasveja

Meille on kotiutunut kesän aikana taas uusia huonekasveja. Vaikka toisaalta vanhoja on kuollut pois, silti sekä yksilö- että lajiluku on kasvanut. Olin mukana järkkäämässä kasvinvaihtotapahtumaa Turkuun alkukesällä Luontoliiton ja Huonekasviseuran ihmisten kanssa, ja sen myötä saapui koko joukko pistokkaita, joista ainakin osa näyttää asettuneen. Lisäksi muutama kasvi on ostettu ja pistokkaita saatu muualtakin.

Kasvitungosta kirjahyllyn päällä. Pistokkaat päätyvät aina ensin lasipurkkeihin hyllyn päätyyn odottamaan vuoroaan.

Lasken uusien tulokkaiden olevan osa kodin kasvikokoelmaa vasta sitten, kun ne ovat selvinneet vähintäänkin muutaman kuukauden ongelmitta ja osoittaneet asettuneensa meille. Jos kasvi on tullut taloon kukkivana, odotan kukinnan ohi ja seuraan tilannetta. Pistokkaat otan mukaan lukuun vasta, kun ne ovat istuttamisen jälkeen alkaneet kasvaa.

Alkukesän pistokasvaihtotapahtuman myötä saapuneista kasveista iso osa on edelleen vesipurkeissa odottamassa istutusta. Kaikilla on jo hyvät juuret, joten alkaa olla korkea aika etsiä niille ruukkuja. Saimme montaa sorttia rönsyliljaa, mistä olen iloinen, sillä meillä on vain yhdenlaista, ja minä tykkään rönsyliljoista tosi paljon.

Tökkäsin heti pistokasvaihdosta kotiin tultuani kaikki rönsyliljat samaan purkkiin. Aiheutin kauhean solmun.

Herttaköynnösvehkan pistokkaita on tullut sekä Krotin työpaikalta että kaverilta, ja saattoi joku oksa ilmestyä pistokasvaihdostakin. Niitä on joka tapauksessa paljon. Löysin myös pistokasvaihdosta pari pätkää kultaköynnöstä, joka on peräti vanhempaa kantaa kuin omani - näiden emokasvi oli jostain 60-luvulta peräisin.

Olemme saaneet kesän aikana myös paljon erilaisten juorujen pistokkaita. Ennen kuin saimme ne, satuimme myös ostamaan pari eri sorttista pikkutaimea, joten nyt meillä on aika monta juorua. Aiemmin ostamamme pikkutaimet laitoimme pyöreään lasimaljaan. Aluksi niiden seurana oli myös pitsilehti, mutta se kuoli aika pian. Juorut ovat sen sijaan pärjänneet.

Kirjavia juoruja lasipallossa, ai että!

Uusien saamiemme pistokkaiden joukossa on myös erikoisemman Monstera adansonii -peikonlehden oksa. Lajin suomenkielinen nimi on tietääkseni aarnipeikonlehti, mutta sitä sanotaan usein myös menninkäisenlehdeksi. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri lajia, joista menninkäisenlehti (Monstera obliqua) on tietääkseni harvinaisempi ja sen lehdet ovat huomattavasti sirommat ja reikäisemmät. Molempia lajeja kutsutaan englanniksi nimellä monkey mask, mutta ilmeisesti nimi viittaa ennemmin aarnipeikonlehteen.

Aarnipeikonlehti, oletan.

Mehikasveja en todistetusti osaa vieläkään hoitaa. En tiedä, mikä menee vikaan. Nyt kyse ei ainakaan ole voinut olla liiasta kastelusta, sillä olen tuskin huomioinut niitä lainkaan kesän aikana. Silti kaikki keväällä istutetun mehikasviasetelman lajit ovat kuolleet, samaten pari uutta sitä varten hankittua ja valitettavasti myös tammikuussa ostettu pullomehivillakko. No, vanhat isot aaloet ovat yhä hyvässä kunnossa, joten en ole täysin toivoton.

Nämä kaikki menetettiin kesän aikana.

Ilmakasvien kanssa menee puolestaan hyvin. Olen ehkä todellakin oppinut jotain niiden elossa pitämisestä, sillä vähään aikaan ei ole tullut uusia menetyksiä. Siitä rohkaistuneena olen uskaltanut hankkia myös uusia lajeja. Nyt meillä on kolmen käpytillandsian lisäksi taas uusi Tillandsia caput-medusae, kookas Tillandsia juncea sekä nätti raidallinen Tillandsia butzii.

Tillandsia juncea on komea!

Kaksi kauniin kiemuraista ilmakasvia, Tillandsia butzii  ja Tillandsia caput-medusae.

Ostimme alkukesästä myös kauan haaveillun posliinikukan (Hoya), kun sitä oli saatavilla Plantagenista tosi edullisesti. Yleensä ostan pikkutaimia tai kasvatan kasvit pistokkaista tai jopa siemenistä, enkä shoppaile tällaisia isoja yksilöitä. Joskus tietysti tulee vanhoja kasveja kavereilta ja sukulaisilta ruukkuineen päivineen, mutta harvemmin kotiin saapuu isokokoista puskaa suoraan kukkakaupasta. Niinpä tämän sortin hankinnat tuntuvat aina omalla tavallaan jotenkin erityisiltä.

Posliinikukka sijaitsee kirjahyllyn edessä. Tarviiko niitä kirjoja nyt välttämättä saada sieltä...

Muita uusia tulokkaita ovat toveri Naakkulin lahjoittama mustanmerenruusu, siemenestä itse kasvattamamme avokado, uusi pikkusoilikki tammikuussa hankitun ja kevään aikana menehtyneen tilalle, aivan pienenä ja juuri juurtuneena pistokkaana saatu marmorilehti, niin ikään pistokkaana saatu ja vastoin odotuksiani heti kasvamaan ryhtynyt lehtikaktus, Avoimien puutarhojen päivänä yhdeltä puutarhalta ostettu pieni raspipallokaktus sekä kihokki, jonka hankimme juuri torjumaan hedelmäkärpäsiä.

Lisää kasvijuttuja kuitenkin taas myöhemmin. Kesän hösseli ei ole nähtävästi vieläkään aivan ohi, eikä normaali arkinen blogirytmi ole palannut. Syyskuun alku tarkoittaa kuitenkin opiskelija-arkeen palaamista, joten eiköhän se blogiarkikin sieltä löydy.

Piha & Puutarha - messutunnelmat, trendikasvit ja ilahduttavat löydöt

Piha & Puutarha -messut avasivat tänä vuonna puutarhamessukevään maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Pääsin tutustumaan messuihin vasta sunnuntaina, joten olin ehtinyt nähdä jo runsaasti kuvia sieltä ja fiilistellä tulossa olevaa. Messukäynti nostatti kevättunnelmaa, ja sen myötä myös parvekepuutarhamme pääsi kunnolla heräilemään talviuniltaan, kun toimme kotiin kevään ensimmäiset narsissit ja orvokit.

Tänä vuonna Turun puutarhamessujen värimaailmassa esiintyi runsaasti keltaista - yhtä suosikkiväreistäni - sekä vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä. Aina niin hienon ja ilahduttavan yleiskoristelualueen eli sisäpuutarhan narsissi- ja tulppaaniloisto oli mahtavaa. Hyasintteja oli myös runsaasti. Niiden pastellinen värikirjo ja voimakas tuoksu veivät ajatukset vuoden takaiselle reissulleni keväiseen Ruotsiin, missä hyasintit kukkivat valtoimenaan.

Sisäpuutarha-alue oli aiempaa pienempi ja sijoitettu kapeaksi vyöhykkeeksi pitkin A-hallin seinustaa. Mielestäni viimevuosina vakiintunut iso puutarha keskellä hallia on ollut ehkä parempi ratkaisu, mutta toisaalta tänä vuonna koristelu vetosi minuun vahvasti. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna nähdään taas isompi, hallin keskelle sijoitettu sisäpuutarha.

Perinteisten toukokuutunnelmaa luovien koivujen ja runsaan kukkameren ohella sisäpuutarhassa oli muun muassa vesiaihe, minikokoinen kattopuutarha, kunttaa ja havupuita sekä telmimistilaa lapsille. Tykkäsin myös paljon hyötykasvien käytöstä. Messujen muussa yleiskoristelussa oli värikkäiksi maalattuja linnunpönttöjä, jotka olivat Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen jäsenten tekemiä.

Messujen tarjonnasta erottui selkeästi muutama vahva trendi. Ensinnäkin piha- ja puutarha-asioiden ohella myynnissä oli entistäkin enemmän huonekasveja ja vihersisustukseen liittyvää tavaraa. Kaupunkiviljelyteema ja hyötykasvit ylipäätään olivat myös vahvasti esillä. Tykkäsin tietysti tästä, sillä huonekasvit, hyötykasvit ja kaupunkiviljely ovat juuri ne minun juttuni.

Kokedamat olivat hyvin suosittuja. Tästä perinteisestä japanilaisesta istutustavasta oli esillä erilaisia versioita monella osastolla. Leikkokimpuissa suosituiksi tulleet heinät ja sarat näkyivät myös messujen valikoimassa. Myynnissä oli etenkin saroja monta sorttia, ja niitä oli käytetty sisäpuutarhassa sipulikukkien ohella maanpeittoon. Samoin muhkeita hortensioita ja pelargoneja oli tarjolla paljon.

Värikkäitä punasävyisiä apiloita ja niin sanottuja onnenapiloita eli käenkaaleja (Oxalis) näkyi runsaasti sekä myynnissä että yleiskoristeluissa. Käenkaalit ovat hauskoja. Kokemukseni mukaan niitä on järkevin kasvattaa ruukussa tai amppelissa, eikä suoraan kukkapenkissä. Ne nimittäin leviävät todella nopeasti ja, jos jossain vaiheessa niistä haluaa eroon, se ei ole helppoa. Muistan, kun yritimme karsia punalehtistä käenkaalia lapsuudenkotini pihasta, ja siinä riitti hommaa. Minulla on ollut käenkaali myös huonekasvina - sitä voi siis myös pitää sisällä.

Värikkäslehtiset kasvit ovat muutenkin muodissa, ja isokirjopeippejä (Solenostemon) eli niin kutsuttuja värinokkosia oli myös paljon. Kirjopeippiä voi pitää sekä puutarhassa että sisällä asunnossa, kunhan tarjolla on valoa ja kosteutta. Ystävälläni on ollut sellainen ikkunalaudalla jo useamman vuoden ajan ja se on kasvanut aika isoksi. Tietääkseni kirjopeipit eivät kuitenkaan ole huonekasveina kovin pitkäikäisiä. Ne kasvat muutaman vuoden, kukkivat ja kuolevat.

Kauniit parsakasvit (Asparagus), kuten unelma ja köynnösparsa, näyttävät olevan nyt nousussa huonekasvimaailmassa. Niitä tuli vastaan niin kokedamoissa kuin tavallisissa ruukkuistutuksissakin. Me hankimme unelman pari vuotta sitten, ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen se on menestynyt hyvin. Kasvuvauhti ei toki päätä huimaa, mutta on sen koko nyt ainakin tuplaantunut. Luonnossa unelmat voivat kuulemma venyä monen metrin mittaisiksi komeiksi pensaiksi.

Mehikasvit ovat nyt hyvin trendikkäitä. Niitä oli myynnissä monenlaisia sekä puutarhaan että huonekasveiksi. Ostimme yhden kirjotähden (Haworthia), joka tulee osaksi tuoretta mehikasvi-istutustamme. Samanlaista suosiota nauttivat edelleen myös tillandsiat eli ilmakasvit, joita löytyi monelta näytteilleasettajalta ja oikein hauskasti esille pantuna. Erityisen ihana ilmakasvivalikoima ja hyvä tarjoushinta oli turkulaisen kukkakauppa Flörin muutenkin mainiolla osastolla, mistä ostimmekin pari uutta yksilöä.

Kokonaisuutena messut olivat jälleen oikein hyvät! Varsinaiset puutarhamessut olivat kuitenkin aiemmasta poiketen vain yhden messuhallin kokoiset. Toisessa hallissa oli lähinnä sänkyjä, kolmannessa Mökki & Meri -kokonaisuus ja neljännessä matkailuatoja. Näytteilleasettajien joukossa oli turhan paljon sellaisia, jotka eivät liity mitenkään messujen aiheeseen.

Lähestyvät vaalit näkyivät myös. Puolueiden kojut valtasivat tilaa ja huomiota itse puutarha-asialta, ja mainoksia tyrkytettiin hanakasti. Ihanaan hyötyviljelyteemaiseen Hankkijan osastoon - jossa oli kiva kasvihuone ja viljelylaatikoita - oli vaikea päästä tutustumaan rauhassa, kun joku Barbara Heinonen otatti siellä vaalikuvia keskellä kävelyreittiä ja yritti väkisin jakaa mainoksiaan. Häntä en äänestäisi.

Käytin messupäiväni ennen kaikkea osastojen kiertelyyn, ja viimeisen parin tunnin aikana teimme mukavia hankintoja. Seurasin ohjelmaa vain ohimennen. Floristimestari Pirjo Korppi veti hauskan näköistä kukkakorutyöpajaa, ja ohjelmalavalla Luonnonvarakeskuksen Maarit Heinonen kertoi vanhoista omenalajikkeista. Messuilla järjestettiin kukkasidontakilpailu, jossa syntyneitä asetelmia saatiin ihailla niin aulassa kuin auditoriossakin. 

Messutarjoukset paranivat entisestään päivän loppua kohden. Hoksasin Tuoremyynti Pitkäsen huonekasvivalikoimasta yllättäen flamingonkukan, jonka hinta oli päivän päätteeksi enää seitsemän euroa! Hankkijalta saimme parin euron hintaan narsissit ja orvokit. Perinteisestä puutarharuletista voitimme kiinanruusun. Lisäksi ostimme kassillisen vihanneksia heti syötäväksi, pari tillandsiaa ja kirjotähden sekä Pihasuunnittelun ABC -kirjan, jonka aion antaa äidilleni.

Tänä keväänä en taida ennättää näiden jälkeen enää vierailla muilla puutarhamessuilla kuin sitten vasta toukokuun lopussa Uudenkaupungin kukkamessuilla, joten olen iloinen, että sain vietettyä aikaa nyt näillä oikein mukavasti, tehtyä hyviä hankintoja ja koettua pirteää kevätfiilistä. Jotenkin aivan erityisen iloinen olen tuosta flamingonkukasta. Olen haaveillut sellaisesta pitkään, mutta hinnat ovat usein korkeita. Tämä oli todellinen löytö.

Kävittekö Piha & Puutarha -messuilla ja mitä tykkäsitte?

Multienvaihtoa, pistokkaita ja hankintoja

Huonekasvien mullan- ja ruukunvaihtoaika on meneillään. Mullassa myllertäminen ja kasvien parissa puuhailu on mukavaa, vallankin kun luonnon vihertymistä ja puutarha-askareiden alkua odottaa tässä vaiheessa jo kovasti. Siinä kohtaa, kun kasveja on tarpeeksi paljon, homma alkaa kuitenkin käydä melkoisen rankaksi. En siis oikeastaan tiedä, onko tämä ihanaa vai kamalaa aikaa.

Sattuneesta syystä emme vaihda joka vuosi kaikkien kasvien multia saati ruukkuja. Meillä on tapana arvioida, mitkä kasvit kaipaavat kipeimmin uutta ruukkua, ja käyttää kasvien hoitoon liikenevä aika niiden siirtämiseen. Samaten mullanvaihdot tulee tehtyä yleensä vähissä erin pitkin kevättä ja kesää tarpeen, ehtimisen ja motivaation mukaan.

Mehiruusuke (Echeveria)

Nyt uusiin multiin ovat päässeet joulukuussa hankittu lankaköynnös (Muehlenbeckia), pari vuotta sitten kekrituliaiseksi saatu liisantyyny eli kääpiöjuoru (Callisia repens), nuorin viirivehka (Spathiphyllum alana) sekä kaikki pienet pullojukat (Beaucarnea recurvata), jotka ovat alkujaan peräisin puretusta viherseinästä. Lisäksi vaihdettiin pintamullat pienemmältä traakkipuulta (Dracaena), joka on voinut vähän huonosti ja jonka ruukussa on ollut homettakin.

Muutamalle kasville vaihdoimme tuoreet mullat jo aiemmin talvella torjuaksemme ällöttävää sieni-invaasiota. Taidan kirjoittaa siitä seikkailusta kokonaan oman postauksensa, jahka aika näyttää, miten tarina päättyy vai onko se edes päättyäkseen. Lyhyesti sanottuna meillä siis alkoi kasvaa kukkaruukuissa erikoista pientä sientä, jonka alkulähteeksi paljastui lopulta kukkamultapussi, jota olimme käyttäneet viime kevään multienvaihdoissa ja kaikkien uusien kasvien istutuksessa. Ai että, mitä riemua.

Pullojukka (Beaucarnea recurvata) ja aivan pieni rahapuu (Crassula ovata)

Varmaan jo yli vuoden vesilasissa odotelleet kiinanruusun (Hibiscus rosa-sinensis) pistokkaat on nyt laitettu viimein multiin, samoin joukko rahapuun (Crassula ovata) pistokkaita, joita Krotti sai työpaikaltaan. Rahapuut eivät toki olleet ainoat uudet pistokkaat toimiston kasvimylläjäisistä, vaan meille tuli myös palmuvehkaa (Zamioculcas zamiifolia) ja kultaköynnöstä (Epipremnum aureum). Lisäksi toveri Naakkuli lahjoitti meille pistokkaan herttaköynnösvehkastaan (Philodendron scandens). Sellaista minulla ei olekaan ikinä ennen ollut.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kun nyt kerran multahommiin ryhdyttiin, ostimme myös muutaman uuden kasvin. Krotti halusi perustaa mehikasvi-istutuksen ja hankki sitä varten mehiruusukkeen (Echeveria) ja kivikukan (Lithops). Minä olin miettinyt uuden kilpipiilean (Pilea peperomioides) hankintaa sen jälkeen, kun ensimmäinen ostamani yksilö kuoli viime syksynä. Nyt osui kohdalle hyvä tarjous, joten uusi piilea on täällä. Toivottavasti sen kanssa sujuu paremmin.

Kivikukka (Lithops) ja muita mehikasveja

Kilpipiilea (Pilea peperomioides)

Vielä olisi jonkin verran multahommia tehtävänä. Seuraavana jonossa ovat ainakin vanhat vehkat ja aloe, joka rönsyilee siinä määrin, että se pitäisi jo jakaa useampaan ruukkuun.

Ilmakasvien hoito

Tillandsia, ilmakasvi, air plant, eliaksenkukka - nämä monella nimellä tunnetut ananaskasveihin kuuluvat epifyytit ovat mainioita huonekasveja. Niiden ylläpito ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Ajattelin nyt jakaa kootut havaintoni ja parhaat löytämäni vinkit tillandsioiden hoitoon.

Tillandsia xerographica, T. ionantha, T. melanocrater, T. argentea 'Mexico' ja T. caput-medusae

Meillä on ollut ilmakasveja vasta muutaman vuoden ajan, mutta matkalle on ehtinyt mahtua jo paljon oppimiskokemuksia. Olen pyrkinyt pitämään kasvit hengissä parhaani mukaan. Silti suurin osa hankkimistamme ilmakasveista on ennemmin tai myöhemmin kuollut. Jos siis jotain tiedän, niin ainakin sen, mitä ei kannata tehdä! No, olen toki onnistunutkin muutaman kanssa, joten sekin puoli on tietyiltä osin hallussa.

Suurin haaste meillä lienevät kotimme lähtökohtaiset olosuhteet. Asumme tavanomaisessa keskuslämmitetyssä kerrostalohuoneistossa, jossa ilma on etenkin talvisin kuivaa ja vähän tarpeettoman lämmintä. En ole kuitenkaan halunnut antaa periksi. Varmasti moni muukin hankkii ilmakasveja samankaltaisiin olosuhteisiin - niinpä toivon kokemusteni olevan avuksi.

Tillandsia ionantha

Luonnolliset olosuhteet

Huonekasveja on helpoin ymmärtää, kun tietää, mistä laji on alkujaan kotoisin ja minkälaiset ovat sen luonnollisen elinympäristön olosuhteet. Vaikkei ihmisasuntoon voisikaan luoda optimaalista habitaattia kullekin kasville, tiettyjä välttämättömyyksiä voi jäljitellä kasvien hoidossa.

Ilmakasveja esiintyy luonnonvaraisina Yhdysvaltain eteläosissa, Karibian saarilla sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Lajeja on yli viisisataa. Toiset niistä ovat sopeutuneet kuumien ja kosteiden metsien oloihin, toiset paahteisten aavikoiden ja puoliaavikoiden. Yleisesti ottaen sademetsälajit ovat kirkkaamman vihreitä ja ohutlehtisempiä, aavikkolajit hopeansävyisempiä ja paksumpia, mutta tämä sääntö ei aina päde.

Usein oman ilmakasvin lajin määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä huonekasveiksi on tarjolla hurjan monia eri lajeja ja lajikkeita, myös erilaisia hybridejä. Monesti ilmakasveja myydään kukkakaupoissa vain "ilmakasveina" ilman tarkempaa tietoa lajista. Onneksi netin syövereistä löytyy. Vain muutamalla lajilla on suomenkielinen nimi, joten tieteelliset nimet ovat yleisesti käytössä - niinpä tietoa on suhteellisen helppo etsiä ulkomaalaisiltakin sivustoilta.

Kunhan pääsee perille ilmakasvin taustasta luonnossa, saa hyvän kuvan sen vaatimuksista.

Tillandsia argentea 'Mexico'

Tillandsioita kutsutaan ilmakasveiksi, koska ne eivät tarvitse multaa, johon juurtua. Ne siis vaikuttavat ikään kuin pärjäävän pelkässä ilmassa. Toki ne kuitenkin tarvitsevat vettä ja ravinteita, mutta juurien sijaan ilmakasveilla lehdet hoitavat veden ja ravinteiden oton. Lehdissä on hienoista nukkaa, trikomeja, jotka sitovat kosteutta ja ravinteita kasviin. Luonnossa ravinteet tulevat lehdille varisevasta eloperäisestä aineksesta ja vesi sateiden myötä tai aamukasteesta.

Ilmakasveillekin kuitenkin kasvaa juuria, joiden tehtävä on kiinnittää kasvi kasvualustaan. Luonnossa ilmakasvit elävät muiden kasvien päällyskasveina, kivillä tai vaikkapa sähkölangoilla ja rakennuksissa. Huonekasvina ne eivät välttämättä tarvitse juuriaan, sillä kasveille on tapana tarjota sopiva paikka, johon niiden ei ole tarpeen itse kiinnittyä. Niinpä huonekasveiksi myytäviltä ilmakasveilta on yleensä leikattu juuret pois.

En tiedä, onko juurten leikkaaminen kasvin hyvinvoinnille merkityksetöntä vai voiko siitä olla jotain haittaa. Minusta juurien kasvu on mukava merkki siitä, että kasvi on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, joten en näe syytä niiden pois leikkaamiseen. Juuria voi myös hyödyntää, jos haluaa rakentaa ilmakasviasetelman, jossa kasvit kiinnitetään vaikkapa puunkappaleeseen tai muuhun alustaan.

Ilmakasveja turkulaisessa kukkakaupassa

Sopiva kasvupaikka

Olen siinä käsityksessä, että oikeastaan mitkään huonekasvit eivät pahemmin tykkää siirtelystä - eihän niiden kasvupaikka luonnossakaan juuri vaihdu. Ilmakasveillekin olisi siis hyvä valita jokin pysyvä paikka asunnosta. Toki kasveja tulee siirrelleeksi kastelua varten, mutta ne kannattaa aina palauttaa samaan paikkaan, eikä vaihtaa sijaintia kovin usein esimerkiksi sisustuksen mukaan.

Suuri osa ilmakasveista ei siedä suoraa auringon porotusta, mutta lajien välillä on eroja. Aavikkolajit ovat sopeutuneet paahteeseen, mestälajit lehtien varjoon. Olen oppinut, että useimmille lajeille vähän liian hämärä paikka tuntuisi kuitenkin olevan parempi kuin liian aurinkoinen. Parasta olisi kuitenkin selvittää, mitkä ovat lajille optimaaliset valo-olosuhteet.

Lasinen terraario ylläpitää eräänlaista mikroilmastoa kasvin ympärillä, mikä saattaa suojata sitä mahdollisilta asunnon lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluilta. Lasi kuitenkin myös voimistaa auringon porotusta, joten jos ilmakasvi sijaitsee paisteessa, lasiterra ei ole välttämättä hyvä ajatus. Ilman pitäisi myös liikkua vapaasti kasvin ympärillä - tiiviin lasikuvun sijaan paras vaihtoehto olisi siis kohtuullisen kokoisilla tuuletusaukoilla varustettu terra.

Tillandsia ionantha lasipalloamppelissa

Meillä suurin osa ilmakasveista on ollut lasipalloamppeleissa, jotka toimivat terraarioina. Siirtelen amppeleita vuodenajan mukaan ikkunalta toiselle, mutta se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Asunnossamme ei kuitenkaan ole paljoa vaihtoehtoja. Luulisin, että optimaalinen paikka ilmakasveille olisi aamu- tai ilta-auringon puoleinen huone, jossa ne voisivat olla ympäri vuoden - saada riittävästi valoa talvella mutta välttyä päivän kuumimmalta porotukselta kesällä.

Kastelu ja lannoitus 

Yleinen ohje on, että ilmakasvit pitäisi säännöllisesti kastella upottamalla veteen. Veden lämpötilasta kuulee paljon erilaisia ehdotuksia, mutta itse olen päätynyt huoneenlämpöiseen. Kovin kalkkipitoinen vesi ei ole hyväksi, sillä se voi vaurioittaa trikomeja, samoin ilmeisesti jotkin hanaveden kemikaalit. Näihin kaikkiin ongelmiin auttaa veden seisottaminen kasteluvadissa vaikkapa yön yli.

Kastelun keston suhteen ei tarvitse olla niin tarkka. Olen kuullut, että vartti riittää, mutta ilmakasvit selviävät myös vaikka pariksi tunniksi kylpyyn unohtumisesta. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä seisomaan lehtiruusukkeeseen kastelun jälkeen, ettei kasvi mätäne. Niinpä kasvi ravistetaan kuivaksi ja jätetään ylösalaisin pyyhkeen päälle hetkeksi kastelun jälkeen. Ylimääräisestä vedestä pitäisi päästä eroon nopeasti. Ilmava paikka edistää kuivumista.

Tillandsia ionantha, Tillandsia argentea 'Mexico' ja Tillandsia melanocrater uppokastelussa

Kaikille ilmakasveille ei käy sama kastelurytmi. Olen kastellut useimpia ilmakasvejamme kerran-kaksi viikossa noin 15-20 minuuttia kerrallaan, mutta tämä rytmi on selkeästi soveltunut hyvin vain yhdelle lajille, käpytillandsialle (Tillandsia ionantha), muille vaihtelevan huonosti. Moni sanoo, että ilmakasvista näkee, milloin se tarvitsee vettä. Minun täytyy kuitenkin myöntää, etten ole oppinut näkemään mitään ennen kuin kasvi alkaa olla liki nääntynyt.

Useimpia pieniä ilmakasveja ohjeistetaan kastelemaan joka tapauksessa vähintään viikon tai parin välein, mutta isokokoinen kuivien vuoristoseutujen laji salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) on poikkeus. Sitä neuvotaan kastelemaan 4-6 viikon välein. Se myös viihtyy runsaassa auringonvalossa toisin kuin monet muut.

En kuitenkaan osaa antaa mitään hyviä vinkkejä salvadorintillandsian hoitoon, sillä mitkään lukemistani ohjeista eivät ole toimineet. Meillä on ollut kaksi tämän lajin edustajaa. Toinen mätäni ja toinen kuivui. Molemmat olivat samalla aurinkoisella paikalla. Ensimmäistä kastelin noin neljän viikon välein, toista sitten viiden-kuuden viikon välein. En löytänyt kultaista keskitietä.

Tillandsia xerographica

Ilmakasveja voi myös kastella sumuttelemalla. Minä en enää tee sitä kovin usein, sillä sumutusvesi on päätynyt seisomaan lehtien väliin ja mädännyttänyt kasvejani. Lisäksi sumutusveden jättämät pisaranjäljet samentavat terraarioamppelien lasia. Sumuttelemalla voi kuitenkin pyrkiä tarjoamaan lisäkosteutta sademetsälajeille, kunhan varoo mätänemistä.

Etenkin talvella, kun huoneilma on hyvin kuivaa, ilmankostuttimesta olisi varmasti iso apu niin tillandsioille kuin monille muillekin kodin kasveille ja ihmisillekin. Meillä ei ole vielä sellaista, sillä laadukkaat ja turvalliset höyrystävät kostuttimet ovat melkoisen kalliitta, eikä ultraäänikostutinta kannata hankkia.

Tillandsia ionantha lasiastiassa, jonka pohjalta haihtuva vesi ylläpitää ilmankosteutta

Ilmakasvien lannoittamiseen sopii mikä tahansa mieto huonekasvilannoite, mutta markkinoilla on myös erityisesti ananaskasveille suunnattuja lannoitteita. Lannoitetta lisätään kasteluveteen maltillisesti, sillä liika lannoitus tappaa kasvin. Itse laitan noin puoleen litraan vettä ehkä ruokalusikallisen orkidealannoitetta. Lannoitan ilmakasvit kesäkaudella noin kerran tai kaksi kuussa.

Helppohoitoinen ilmakasvi?

Tillandsioista on myynnissä huonekasveiksi montaa eri lajia, joilla on kaikilla omat vaatimuksensa kasvupaikasta, valon määrästä, kosteudesta ja ravinteista - ja koska asunnoissa voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet, on vaikea määritellä, mitkä lajit ovat mahdollisesti helppohoitoisia, mitkä vaikeita. Se riippuu paljon siitä, minkälaisessa talossa kysyjä asuu.

Meillä on ollut kuutta eri ilmakasvilajia, joista yksi on selvästi pärjännyt muita paremmin. Kyseessä on aiemmin mainitsemani käpytillandsia. Nyt meillä on niitä kaksi, joista toisen hankimme jo pari vuotta sitten. Vanhempi yksilö on viihtynyt lasipalloamppelissa pohjoispuolen ikkunalla. Olen siirtänyt sen talven pimeimmäksi ajaksi päivänpaisteen puolelle, mutta vienyt taas pian vuodenvaihteen jälkeen turvaan porotukselta.

Tillandsia ionantha koristehiekka-asetelmassa kirjahyllyllä

Kuitenkin tällä samalla hoidolla, millä käpytillandsia pärjää meillä, moni muu laji ei ole pysynyt hengissä. Tillandsia melanocrater ja Tillandsia argentea 'Mexico' kuivahtivat, vaikka yritin auttaa niitä myös sumuttelemalla runsaammin. Tillandsia vriesea menehtyi myös kuivuuteen, mutta se pääsi altistumaan liialle auringonpaisteelle, enkä myöskään kastellut sitä yhtä usein, vaan luotin liikaa sumutteluun. Tillandsia caput-medusae kuoli vähän mystisesti, ehkäpä liikaan kosteuteen.

En kuitenkaan voi tältä pohjalta väittää käpytillandsiaa muita lajeja helppohoitoisemmaksi. Ehkäpä meillä sattuu olemaan juuri sille kelvollisemmat olosuhteet. Ehkäpä omaksumani hoitorutiini sopii käpytillandsialle, mutta muiden lajien kohdalla olisi vain pitänyt tajuta vaihtaa tyyliä ajoissa. Ehkäpä muiden lajien edustajat olivat jo lähtökohtaisesti huonommassa kunnossa meille tullessaan.

Jos kuitenkin pitäisi suositella kerrostaloasujalle jotain ilmakasvia, ehdottaisin joka tapauksessa suosikkiani käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha). Sillä on kohtuulliset mahdollisuudet menestyä edellä kuvaamallani hoidolla.

Kasvia hankkiessa on olennaista huomioida, että ostaa hyväkuntoisen yksilön, ei jo kuolemaisillaan olevaa. Jos ilmakasvin tyvi ja koko rakenne on napakka ja lehtien välistä paistaa vaaleaa vihreää väriä, kasvi voi todennäköisesti hyvin. Jos kasvi tuntuu hajoavan käsiin, alalehdet repsottelevat ja tyvi on tumma tai jos kasvi on tyystin harmahtava ja käppyräinen, sen tilanne saattaa olla jo toivoton. Kasviostoksilla kannattaa valita järkevästi.

Tillandsia ionantha

En tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta jaan mielelläni kaiken, mitä olen oppinut. Paljon on vielä opittavaa. Haluaisin pystyä pitämään ilmakasveja tulevaisuudessakin ja saada ne ehkä vielä joskus kukkimaan ja tekemään uusia alkuja. Kertokaa toki omia kokemuksianne - etenkin jos ne poikkeavat huomattavasti tässä kuvailemistani tai ovat jotain ihan uutta.