Nyt kannattaa suunnata Raision alppiruusupuistoon. Kävin siellä viime lauantaina, ja silloin suuri osa alppiruusuista oli jo kukassa. Valkoiset ja harvinaisemmat värit kukkivat reippaasti, mutta punaiset vasta availivat nuppujaan. Veikkaan, että kukinta on edennyt tässä viikon aikana lämpimän sään vauhdittamana niin, että juuri näillä hetkillä kukkaloisto saavuttaa täyden kukoistuksensa. Puiston pieni kesäkahvila Café Alppi on myös jo auki.
Oletko käynyt Raision alppiruusupuistossa?
Toukokuun viimeisen viikonlopun roadtripillämme Saariston rengastiellä tarkoituksenamme oli ajaa kaikessa rauhassa maisemista nauttien, kuljeskella luonnossa, havainnoida lintuja, syödä hyvin ja tehdä ostoksia pikkupuodeissa. Edellisessä postauksessani kerroin matkan reitistä ja majoituksesta. Nyt kerron vierailukohteista ja ruokapaikoista.
 |
| Gammelbondas Boden, Nauvo |
Tällaisilla roadtripeillä yksi parhaista aktiviteeteista on pientilojen suoramyyntipuodeissa käyminen. Osa paikoista ei ollut vielä aktivoitunut kesäaukioloon, mutta
tiedustelimme etukäteen, voisimmeko vierailla, ja kyllähän se sopi. On
hyvä tukea paikallisia pientuottajia ja ostaa suoraan tilalta.
Puotipiipahdukset olivat myös siitä mukavia, että tuli poikettua enemmän
pääreitiltä ja nähtyä monipuolisemmin maisemia.
Paraisilla kävimme ihan ensin Bornemannin mehustamolla (Bornemanns musteri), mistä ostimme mehua, limonadia ja siideriä. Paikka oli oikein mukava ja tuotteet herkullisia! Pian sen jälkeen koukkasimme Tammiluodon viinitilalle, mistä olemme pari kertaa aiemminkin käyneet hakemassa maukkaita omena- ja marjajuomia. Viinitilalta poistuessamme ajoimme maisemareittiä Kuitian kartanon (Qvidja Gård) maiden poikki pikkutietä, mikä oli ihan mielenkiintoinen kiepaus.
 |
| Bornemannin mehustamo, Parainen |
Paraisten kaupunkialueella sijaitseva Jordkällaren-juustopuoti
oli myös ennestään tuttu kohde, jonne halusimme tälläkin ohiajolla poiketa. Juustokauppias on hauska, ja kaikki
juustot hänen puodissaan ovat aina vähintäänkin maailman parhaita.
Puodista saa myös muita gourmet-herkkuja ja ruuanlaittovälineitä.
Viimeinen pysähdyksemme Paraisilla oli Sattmark,
missä valitettavasti kahvila ja bistro olivat vielä kiinni
perjantaisin, mutta kalapuoti oli yllättäen jo auki. Kesäisin myös arkipäivinä palveleva Sattmarkin kahvitupa on kyllä tosi sympaattinen pieni kahvila, ja ainakin aiempina kesinä myös bistro on ollut hyvä. Suosittelen siis Sattmarkissa pistäytymistä.
Söimme Nauvon puolella Tackork Gård & Marinassa, joka sijaitsee matkan päässä kirkonkylältä maaseudulla. Olimme tajunneet koko paikan olemassaolon vasta aiemmin keväällä, kun olimme käymässä Nauvossa ja satuimme saamaan alennuskupongin ravintolaan. Onneksi! Paikka oli tosi kiva. Vastoin vegaaniuspyrkimystäni tilasin burgerin, jossa oli punajuuripihvin kaverina vuohenjuustoa, ja se oli kyllä aivan tavattoman herkullinen. Join myös saaristolaisen Heisala Craft Drink Companyn raikkaan marjalonkeron.
 |
| Tackårk Gård & Marina, Nauvo |
Aterian jälkeen palasimme vielä Nauvon keskustaan käymään kaupassa. Ajoimme sinne maisemareittiä Norrstrandintien kautta. Matkalla havaitsimme sattumalta pienen maatilapuodin, jonka kohdalla täytyi tehdä äkkijarrutus, kun tienvarsikyltissä luki taikasana: nypotatis. Puodista olivat kuitenkin valitettavasti perunat päässeet loppumaan, mutta ostimme vihanneksia ja kanelbullesnittar-keksejä. Itsepalveluperiaatteella toimiva Gammelbondas Boden sijaitsee osoitteessa Packaistentie 8, Parainen.
Lauantaina Korppoossa suuntasimme ensin Vattkastin (Wattkast) saarella sijaitsevaan Walldéns Trädgård -tilamyymälään. Vattkastiin ajetaan upean korkean sillan kautta. Aiemmin Vattkastissa toimi Isaksson's -tomaattitilan suoramyyntipuoti, mutta nyt yritys on lopettanut, eikä sillä ole enää toimipistettä Houtskärissäkään. Onneksi Walldéns on sentään olemassa. Sieltä saimme lisää ihania tuoreita vihanneksia. Paikka oli myös tosi kaunis.
 |
| Walldéns Trädgård, Korppoo |
Vähän ennen paluuta sillalle huomasimme tien varressa opasteen Holméns Trädgårdin kesäkukka- ja taimimyymälään. Sinne piti tietenkin kääntyä. Olin hieman kauhuissani, miten kaikki taimiostokset mahtuisivat pienen automme kyytiin ja selviäisivät auringonpaahteisesta matkasta, mutta mitä suotta, hyvinhän se onnistui. Taimet olivat reippaita ja edullisia, joten suosittelen kyllä Holménsia. Sinne vievän pienen hiekkatien risteysksen osoite on Wattkastintie 191, Parainen.
Kävimme Korpoströmin saaristokeskuksessa tsekkaamassa ravintolan tarjontaa, mutta kasvisruokaa ei ollut saatavilla, ja saaristokeskuksen näyttelytkään eivät olleet vielä auki, joten jatkoimme matkaa Verkanin satamaan ravintola Buffaloon, joka oli myös tuttu aiemmilta reissuilta. Olen aina tykännyt sen ruuista, eikä nytkään tarvinut pettyä. Listalle oli ilmestynyt useampi kasvisruoka sitten viime käynnin.
Täydensimme aamiais- ja
iltaruokatarvikkeita kaupasta Korppoon kirkonkylällä ja teimme pienen kävelyn
kirkon ympäri ja asuinalueen taakse metsikköön. Lisäksi pistäydyimme
kahvilla Hjalmar's Restaurang & Pubissa, mistä sai oikein hyvää suklaakakkua. Sitten olikin aika lähteä Houtskärin lautalle. Houtskärin puolella ilta kului patikoinnin ja maisema-ajelun merkeissä. Kävimme ihailemassa Hyppeisin kylän herttaisia maisemia, mutta unohdimme kokonaan vierailla kirkonkylällä.
 |
| Korppoon kirkko |
Sunnuntaina vietimme aikaa Iniössä. Ensimmäinen kohteemme oli Erkas Gården Ravintola & Tilapuoti. Ravintola oli vielä talviteloilla, mutta puoti avattiin meitä varten. Erkas Gården on vuohitila, jonka puodista saa tilan omia juustoja, jäätelöitä, jugurtteja, viilejä ja saaristolaisleipää sekä muiden pientuottajien juomia, makeisia ja muita herkkuja. Ostosten jälkeen kävely Jumon kylän rantaan tarjosi yhdet matkan idyllisimmistä tunnelmista.
Lounaaksi haimme hurmaavat saaristolaispitsat Iniön Merideli Leonellasta, jotka söimme retkellä Norrbyn luontopolulla. (Kirjoitan tästä ja muistakin retkeilyaktiviteeteista myöhemmin lisää.) Sen jälkeen matka jatkuikin jo Kustaviin, missä tietenkin täytyy aina vierailla Kustavin käsityökylässä. Legendaarinen Kustavin savipaja ja muut, pienet käsityöläisyritykset myyvät siellä tuotteitaan, ja kahvilasta saa saariston parhaita munkkeja. Nykyään niitä tehdään myös vegaanisina.
 |
| Saariston Lasifabriikki, Kustavin käsityökylä |
Kustavissa ajaessamme huomasimme myös Friisilän tilapuodin opasteen ja pistäydyimme sinne. Ostimme vain vihanneksia mukaan, mutta olisi siellä ollut kesäkahvilakin. Puotipiipahduksen jälkeen pysähdyimme enää kerran, Taivassalossa ihailemaan Muntin museosiltaa. Tuomet kukkivat joen varsilla ja tuoksuivat huumaavan ihanalta, ja kultarinta lauloi iloisen pontevasti.
 |
| Muntin museosilta, Taivassalo |
Saariston rengastie toukokuussa
Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään
Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat
Saariston rengastie toukokuun viimeisenä viikonloppuna, juuri ennen kesäsesongin varsinaista alkamista, oli ruuhkaton ja rauhallinen. Muita matkailijoita näkyi melko vähän, eikä lautoille tarvinut pahemmin jonottaa. Turvavälejä mahtui pitämään hyvin, ja muutenkin pandemiaolosuhteissa turvallinen oleminen eri kohteissa onnistui vaikeuksitta. Säät suosivat. Kesään heräilevä luonto kukki, viheriöi ja soi lintujen laulua. Olen iloinen, että päätimme toteuttaa spontaanin roadtripin saaristoon juuri tähän aikaan.
 |
| Björkö, Houtskär |
Ajoimme Saariston ison rengastien ympäri kolmessa päivässä, mikä on autolla oikein hyvä aikataulu. Reittimme kulki Turusta Kaarinan kautta Paraisille, Nauvoon, Korppooseen, Houtskariin, Iniöön, Kustaviin sekä Taivassaloon ja sieltä Askaisten, Merimaskun ja Mynämäen kautta takaisin Turkuun. Loppumatkasta rengastietä voisi kiertää vielä Velkuan kautta, mutta lautta Taivassalon Hakkenpäästä Velkualle on vain kevyelle liikenteelle.
Lähdimme liikkeelle Turusta perjantaina iltapäivällä. Halusimme ehtiä Nauvoon asti ennen viikonloppumökkiruuhkaa, jonka arvelimme alkavan kertyä alkuillasta, kun ihmiset pääsevät töistä ja lähtevät mökeilleen. Vaikka olimme vähän myöhässä liikkeellä, emme kuitenkan joutuneet jumittamaan ruuhkassa. Korppoosta eteenpäin olikin sitten hyvin hiljaista. Jokaisella lautalla oli toki muitakin matkustajia, mutta ei täyteen ahdettua.
Perjantaina ajoimme Houtskariin, jonka ruotsinkielisen nimen Houtskär olen jotenkin omaksunut paremmin, joten kutsun sitä tässäkin tekstissä jatkossa sillä. Lauantaina palasimme vähän matkaa taaksepäin seikkailemaan Korppooseen ja kiertelimme Houtskärissä. Sunnuntain vietimme Iniössä ja Kustavissa ja palasimme Turkuun. Kuntaliitoksen jälkeen Nauvo, Korppoo, Houtskär ja Iniö kuuluvat kaikki Paraisten kaupunkiin, mutta saariryppäitä nimitetään edelleen vanhojen kuntien mukaan.
 |
| Lautta Korppoosta Houtskäriin |
Houtskäristä Iniöön liikennöivä, rengastien pisin ja ainoa maksullinen lauttayhteys (M/S Antonia) kulkee vain kesäisin, mutta onneksi sen kesäkausi alkaa mukavasti jo toukokuun puolivälissä, joten koko iso rengastie oli jo kierrettävissä. Reitin muut lautat ja lossit kulkevat ympäri vuoden ja ovat maksuttomia.
Rengastien ensimmäinen lauttamatka on kymmenen minuutin siirtymä Paraisilta Nauvoon. Seuraava on Nauvosta Korppooseen ja kestää vain viitisen minuuttia. Korppoosta Houtskäriin on ensimmäinen pidempi merimatka, puoli tuntia. Houtskärin saarten välissä on kaksi muutaman minuutin lossia. Houtskäristä Iniöön menee sitten noin tunti. Iniön saarten välissä on taas lyhyt lossi. Iniöstä Kustaviin on vielä puoli tuntia lautalla.
Majoituimme molemmat yöt Houtskärissä Mossalassa Saariston lomakeskuksen leirintäalueella vuokramökissä, jossa oli suihku ja keittiönurkkaus. Mökki oli kohtuullisen siisti ja mukava, mutta kyllä minä olin aamuisin vähän tukkoinen, joten en voi varauksetta suositella kanssa-allergikoille ja -astmaatikoille. Olin suunnitellut varavaihtoehdoksi autossa nukkumisen, jos mökki olisi liian tunkkainen, mutta päätin kuitenkin valita jälkimmäisenäkin yönä paremman nukkumisasennon mahdollistavan sisämajoituksen. Telttailuun mökin pihassa ei saatu lupaa.
Tuntuu ehkä hassulta ajatukselta, että ajoimme ensimmäisenä päivänä Turusta suoraan Mossalaan asti yöpymään, sitten seuraavana päivänä takaisin päin samaa reittiä Houtskärin muiden saarten läpi ja lautalla Korppooseen seikkailemaan, sieltä taas lautalla takaisin Houtskärin saaria kiertämään ja sitten samaan paikkaan toiseksi yöksi. Se kuitenkin oli lopulta tarjolla olleista vaihtoehdoista edullisin ja järkevin valinta. Kaikki majoituspalvelut eivät olleet vielä avanneet tälle kesälle, joten valinnanvaraa oli tavanomaista vähemmän.
 |
| Mökkimme Mossalan leirintäalueella |
 |
| Mökin oleskelutilaa |
Viime kerrallamme Saariston rengastiellä jouduimme lautta-aikataulujen takia ajamaan Iniön läpi aika kiireellä ja viimeinen päivä venyi myöhään iltaan. Tällä kertaa majoittuminen Mossalassa mahdollisti lähdön sunnuntaina heti aamulla kello kymmenen lautalla Iniöön. Näin saimme käyttöömme runsaasti aikaa Iniössä, ja takaisin Turkuunkin saavuttiin jo alkuillasta eikä yöllä. Majoituksen sijainti suoraan lauttarannassa oli siis aikatauluteknisesti erinomainen.
Saariston lomakeskus on ihan keskivertomukava leirintäalue. Sijainti ja maisemat ovat kivat, ja metsää on ympärillä, mutta tavanomaiseen leirintäaluetyyliin koko paikka ei ole tasaisen siisti ja nätti, vaan nurkilla on myös epämääräistä ryönää. Alueen ympäri kiertää parin kilometrin retkeilyreitti, jonka kävelimme perjantai-iltana. Reitin varrella on tosi hienoa vanhaa metsää, mutta myös hakkuuaukon reunaa ja leirintäalueen romuista pihanlaitaa.
 |
| Näkymä mökin edestä merelle |
Kaikkiaan olen tyytyväinen niin reitti- kuin majoitusvalintaamme. Seuraavissa postauksissa kerron tarkemmin, missä kävimme ja mitä teimme reissun aikana. Lisään linkit niihin tähän perään.
Saariston rengastie toukokuussa
Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään
Turun laatikkoviljelytoiminta jatkuu, joten neljän viljelylaatikon kokoinen kasvimaamme saa jatkaa olemassaoloaan lähimetsikössä, kaupungin maapläntillä, taloyhtiöiden pihojen välissä. Viime kesinä olemme tehneet enimmät istutukset ja kylvöt toukokuun lopulla tai viimeistään kesäkuun alussa, ja samanlaisessa aikataulussa oltiin tänäkin vuonna. Taimet ja siemenet pääsivät multiin 25.5.
Tänä keväänä emme esikasvattaneet mitään itse. Ikkunalaudalla oli ruuhkaa sieniviljelyboksien takia, ja huonekasvien ripsiäisongelma olisi melko varmasti uhannut taimien menestystä. Helpompaa oli ostaa valmiit, terveet taimet. Toveri Krotti osti meille luomutaimia Ruohonjuuresta: kaksi kirsikkatomaattia, kaksi kesäkurpitsaa ja kuusi varsiparsakaalia.
Taimet selvisivät hyvin heti istutuspäivän jälkeen iskeneestä myrskystä, ja tulipahan multa ainakin rankkasateen myötä kunnolla märäksi. Toinen tomaateista taittui, mutta olemme ennenkin saaneet katkenneen latvan lähtemään uuteen kasvuun pistokkaana, joten katsotaan nyt, miten sen käy.
 |
| Kesäkurpitsa |
Lehtikaali, auringonkukka, härkäpapu, herne, pinaatti, kehäkukka, samettikukka, krassi ja lehtisalaatti suorakylvettiin, sillä aiempinakin kesinä ne ovat ehtineet hyvin ilman esikasvatustakin. Sipuleita on muutama tulossa. Parsa selvisi jälleen yhdestä talvesta
ja on kasvattanut tänä keväänä jo seitsemän versoa. Parsasatoa on siis saatu
kerätä!
Lisäksi on yrttejä. Lipstikka, timjami ja ruohosipuli ovat talvehtineet jo useamman talven yli. Timjami kituuttaa, mutta lipstikka on kasvanut oikein muhkeaksi. Korianteri ja lehtipersilja ovat ruukkuyrttien jämistä tänä keväänä istutettuja. Viljelylaatikoiden vieressä on myös viimevuotiseen tapaan pari erillistä multasäkkiä, joissa kasvaa perunoita.
Viljelylaatikoistamme kaksi on syviä, kahden lavakauluksen korkuisia,
ja kaksi matalia, yhden lavakauluksen korkuisia. Syvistä laatikoista
toinen on monivuotisten kasvien paikka, ja lisäksi istutamme siihen
tomaatit ja kurpitsat. Toisessa ovat korkeat kasvit, kuten auringonkukat
ja härkäpavut, minkä lisäksi laitamme sinne muut, enemmän tilaa
juurilleen kaipaavat lajit. Matalissa laatikoissa on hyvä kasvattaa
salaatteja ja muita pienijuurisempia kasveja.
 |
| Parsa ja ruohosipulit |
Matalista viljelylaatikoista toinen on ollut jo jokusen kesän pääasiassa "kukkaniittynä", mutta aiemmin olemme kylväneet siihen aika yksipuolisen valikoiman helposti kasvatettavia lajeja, kuten hunajakukkaa. Seassa on myös ollut joitain vihanneksia, mitä sinne nyt on tullutkaan milloinkin heitettyä kasvamaan.
Viime vuonna päätimme kokeilla tehdä siitä ihan oikean pikkiriikkisen niityn. Lisäsimme mullan sekaan hiekkaa ja kalkkia ja kylvimme luonnonvaraisinakin Suomessa esiintyvien niittykukkien siemeniä. Ensimmäinen kesä oli vähän vaisu. Laatikossa kasvoi pääasiassa heiniä sekä apiloita ja orvokkeja. Pintaan nousi kuitenkin myös joitain lehtiruusukkeita. Se lupasi varovaisesti hyvää, sillä monet niittykukat tekevät ensimmäisenä kesänään vain lehdet maanrajaan, ja kukkavarsi kasvaa vasta seuraavana vuonna.
Tänä keväänä viljelylaatikko-kukkaniittymme näyttääkin jo aika erilaiselta kuin viime vuonna. Nyt mullan pinta on monenlaisten, tottumattomalle silmälle enimmäkseen vieraan näköisten lehtien peitossa ja kukkavarsiakin jo kohoaa. Kevään ensimmäisinä kukkijoina nuppunsa ovat avanneet ihastuttavat puna-ailakit. Jes, olemme saaneet ainakin yhden niittykukan jo kukkimaan!
 |
| Puna-ailakki |
Vaikkei ole omaa pihaa, jonka nurmikkoa muuttaa kukkaniityksi, voi
kuitenkin yrittää tehdä jotain muuta pientä luonnon monimuotoisuuden hyväksi.
Opin kimalaistutkija Dave Goulsonin erinomaisesta Kimalaisen kyydissä -kirjasta,
että pölyttäjähyönteisten kohdalla pienilläkin teoilla on oikeasti
merkitystä. Monet ympäristöongelmat tuntuvat täysin hallitsemattomilta,
eikä ole varmaa, voiko yksilön valinnoilla lopulta muuttaa mitään, mutta
ainakin pölyttäjien ahdinkoa voi auttaa konkreettisesti aika
yksinkertaisillakin tavoilla. Se luo toivoa.
Tämän postauksen kuvat on räpsitty viljelylaatikoilta istutuspäivän pilvisenä iltana miltei hämärässä. Pitääpä mennä valoisammalla säällä ottamaan kuvia puna-ailakeista, niin niiden täyteläinen väri pääsee oikeuksiinsa.
Kerttujen laulu vehreällä rantaniityllä. Auringonpaiste tyystin pilvettömältä, huikaisevan siniseltä taivaalta. Korkealla kaksi uljasta merikotkaa kaartelee rauhallista taivastanssia. Kotkat kohoavat aina vain ylemmäs, kunnes niitä ei pysty enää erottamaan ilman kiikareita. Kirkkaus sattuu silmiin, auringonpaiste ihoon. Kaikessa on kesän tunnelma.
Tämä terävän aurinkoinen hetki Iniön Jumon kylältä oli se, joka minulle tuli ensimmäisenä mieleen miettiessäni, mitä kirjoittaisin viikonlopustani nyt, kun olen palannut kotiin reissusta ja koen tarvetta kirjoittaa jotain, mutten tiedä, mistä aloittaisin ja mitä ehtisin saada naputeltua ennen kuin nukahdan.
Toukokuu on aina yllättäjä. Yhtenä päivänä sataa lunta, toisena onkin jo kesä. Tyhjä viikonloppu täyttyy jollakin yllättävällä seikkailulla. Tänä viikonloppuna se oli roadtrip Saariston rengastielle. Ajoimme rengastien ympäri kolmessa päivässä, ihailimme maisemia, havainnoimme lintuja, kuljimme luonnossa, pistäydyimme puodeissa ja söimme ihania saariston herkkuja.
Postaan myöhemmin siitä ja paljon muustakin. Minulla on valtavasti valokuvia odottamassa tsekkausta ja säätöä, aivan valtavasti muistoja ja muistiinpanoja odottamassa kanavointia tekstiksi. Minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa niille, ja se on sääli. Nyt postaan vain tämän ja menen nukkumaan, mutta palaan pian asiaan.
Ah, mikä ihana ihana kevät! Kunnon talven jälkeen se tuntuu jotenkin voimakkaammalta - vuodenajan vaihtumisen kokee konkreettisemmin. Talvi tuntuu päättyneen meillä jotenkin tosi äkkinäisesti. Lumet vain hupenivat jonnekin. Vain hetkeä aiemmin oli kylmää ja vielä vähän talvisen tuoksuista, kunnes lämpötilat yhtäkkiä pomppasivat lähelle kahtakymmentä. Maisema on vihertynyt huimaa vauhtia. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Nyt on tietysti ollut taas viileämpää ja harmaampaa, mutta keväistä yhtä kaikki.
Olen saanut tehdä paljon retkiä viikonloppuisin, säät tuntuvat suosineen ihan kohtuullisesti, ja lähiluonnossa kuljeskelukin on pysynyt hyvin mukana arjessa, mutta siitä huolimatta minulla on sellainen olo, etten ole ehtinyt olla tarpeeksi ulkona ja seurata kevään etenemistä. Ehkä se liittyy siihen, että olen ajanut itseni opintojen kanssa aikataulullisesti huonoon jamaan. Tentittävää on ollut kevään aikana todella paljon, mistä on tullut mielikuva jatkuvasta kiireestä. Todellisuudessa minulla on kuitenkin ollut ihan hyvin myös vapaa-aikaa.
Ulkoilma-aktiviteettien ohella vapaa-aikaa ei kuitenkaan ole riittänyt tarpeeksi muuhun oheistoimintaan, kuten valokuvien käsittelyyn, havaintojen tallentamiseen niin Tiiraan kuin Kevätseurantaankaan, blogin kirjoittamisesta puhumattakaan. Nyt tuntuu siltä, että olisi aika koota alkukevään suuri retkipäiväkirjakoostepostaus, sillä yksittäisiä pieniä retkiä, luontohetkiä ja -kokemuksia on kertynyt muistivihkoon niin paljon, etten osaa enää valita, mitä niistä nostaisin esille erikseen.
Olen leikkinyt miltei päivittäin uudella kamerallani, mutta vielä riittää opeteltavaa. Haluaisin puhua paljon kamerahankinnastani, mutta fakta on, etten tiedä paljon mitään kameroista, eikä minulla ole välttämättä mitään relevanttia sanottavaa aiheesta. Välillä olen tosi innoissani ja haluaisin vain hehkuttaa laitettani, mutta välillä taas tunnen siitä vähän hämmennystä ja epävarmuutta - valitsinko hyvin, kun valitsin juuri tämän, enkä mitä tahansa muuta kameraa? Varmaan tuttu tunne kaikille, jotka ovat joskus hankkineet kalliilla jotain, mistä eivät koe tietävänsä tarpeeksi.
Pääasia kuitenkin on, että minulla on nyt käyttökelpoinen ja helposti mukana kulkeva laite, joka - toisin kuin edellinen kamerani - ei ole vanha ja rikkinäinen. Olen siitä tosi iloinen. Piehtaroin yhä päivittäin materialismionnellisuuden tunteessa, vaikka kameran ostosta on jo yli kuukausi. Kun on pitkään harrastanut aktiivisesti vähän laholla kalustolla, siitä ilahtuu joka päivä, kun kalusto on viimein päivitetty. Miltäköhän tuntuu sitten, kun viimein saan hankittua uuden kaukoputken?
Vähän heikoilla varusteilla ja välineillä harrastaminen on kyllä siitä hyvä, että se osoittaa, onko oikeasti kiinnostunut harrastuksesta - haluaako tehdä sitä siitä huolimatta, ettei käytössä ole uusimpia ja hienoimpia välineitä? Jos heti hyppää harrastukseen hankkimalla parhaat varusteet, ne voivat huonossa tapauksessa jäädä vähälle käytölle tai kokonaan tarpeettomiksi, sillä mielenkiinto saattaakin lopahtaa pian alkuinnostuksen jälkeen. Toki jollakulla taas harrastuksen aloittaminen käpyisin välinein voi sammutaa tekemisen innon heti alkuunsa.
Tämän postauksen kuviksi valitsin jälleen kukkia kotoa ja parvekepuutarhasta. Japaninkääpiökirsikka kukkii tänä keväänä vähemmän runsaasti kuin viime vuonna. Lieneekö syynä sen viime syksyn huono vointi vihannespunkkien takia? Onneksi kukkia on kuitenkin tullut, ja pensas on kasvattanut runsaasti hyväkuntoisia lehtiä.
