blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Roadtrip Lappiin: Päiväretki Varanginvuonolle

15.10.2020

Lapin-reissuumme kesäkuussa mahtui pikainen yhden päivän retki Inarista Norjan puolelle Varanginvuonolle katsomaan maisemia ja tietysti lintuja. Päivä oli juhannusaatto. Pandemiatilanteen myötä suljettu Norjan raja oli vasta samalla viikolla avattu suomalaisille, joten samaan suuntaan Jäämerelle oli virrannut paljon muitakin retkeilijöitä. Toki koronaturvallisuus piti ottaa edelleen huomioon kaikessa tekemisessä, mutta reissaamisemme oli onneksi hyvin eristäytynyttä, kun liikuimme pienen seurueemme kanssa omalla autolla luontokohteille.

 

Varanginvuono

 

Lähdimme aamulla majoituspaikastamme Inarin Uruniemestä autolla pohjoiseen päin. Ajomatka Inarista Utsjoelle, Suomen pohjoisrajalle ja sen yli kulkee uskomattoman kauniissa maisemissa. Inarin ja Utsjoen välinen tieosuus, jonka toisella puolella siintää Kaldoaivin, toisella puolella Paistunturin erämaa, on ehkä suosikkini kaikista ajamistani tienpätkistä. Utsjoen kunnan raja on niin karun kauniissa maastossa, että rajakyltille pitää pysähtyä ottamaan "mä olin täällä" -kuvia.

 

Pysähdyimme matkalla myös Utsjoen kirkkotuville. Kohde on hyvä pysähdyspaikka pitkällä ajomatkalla - tavattoman kaunis ja kiinnostava museokohde, hienot luonnonmaisemat, kedon kukkaloistoa, siisti huussi ja sopivaan aikaan myös kahvila ja puoti palvelemassa kävijöitä. Aurinko pilkahteli harmaan pilvimassan takaa, ja keltaiset kulleronkukat loistivat kilpaa auringon kanssa.


Utsjoen kirkkotuvat

 

Suomen ja Norjan valtioiden rajaksi määritelty Tenojoki ylitetään hienoa Saamen siltaa pitkin. Raja-asema on pieni ja hiljainen. Pian Norjan puolella maisema muuttuu vuoristoisemmaksi. Tie mutkittelee rinteillä, ja kuski saa keskittyä täysillä tiukoissa kurveissa. Mistä tahansa saattaa sännätä tielle poroja. Niitä ei onneksi nyt sännännyt. Sen sijaan näin kauniin pienen ampuhaukan, joka lensi tien yli.

 

Ensimmäinen suunnittelemamme jalkautumiskohde Norjassa oli Unjárga-Nessebyssä eli suomalaisittain Uuniemessä Varanginvuonon rannassa sijaitseva Nessebyn kirkko. Toki itse kirkkokin on ihan nätti nähtävyys, 1800-luvulla rakennettu valkoinen puukirkko, mutta me saavuimme sen luokse nähdäksemme lintuja ja muita vuonon eläimiä, sillä niiden tarkkailuun tämä pieni niemeke, jossa kirkko sijaitsee, on oiva paikka.


Nessebyn kirkko

 

Saavuimme juuri sopivasti ennen kuin nousuvesi alkoi virrata ylös. Vain tuntia myöhemmin emme olisi enää löytäneet juurikaan kahlaajalintuja saati päässeet ihailemaan erikoista vuorovesirantaa, sillä laskuveden paljastamat rantalietteet ja levävallit sekä kaikenmoiset hienot pohjaeläimet olisivat olleet jo veden alla. 

 

Onneksi ehdimme ajoissa! Nyt rantalietteellä käyskenteli koko joukko erilaisia kahlaajia, ja rakkolevien seassa näkyi simpukoita, kotiloita sekä piikkinahkaisten ja rapujen kuoria. Pienen vuorovesirantajaloitteluihmettelykierroksen jälkeen asetuimme tarkkailemaan lintuja hakien tuulensuojaa kirkon muurista ja autostamme. 

 

Tuuli pauhasi aivan tolkuttomasti, eivätkä ainakaan omat vaatteeni olleet lainkaan tarpeeksi tuulenpitävät. Olin ottanut vahingossa reissuun mukaan vanhan, liian pienen kuoritakin, jonka alle oli vaikea mahduttaa paksua hupparia. Tajusin sentään, että voihan sen niinkin päin tehdä, että pukee hupparin kuoritakin päälle - kerrospukeutumista aivan nurinperoisesti, mutta paras ratkaisu siihen hätään.

 


 

Rannan linnuista tunnistimme heti suosirrit, lapinsirrit, meriharakat, suokukot, tyllit ja pikkutyllit sekä komean punakuirin. Yksi sirreistä oli kuitenkin muita pienempi ja vähän eri värinen kuin lapinsirrit, mutta se katosi näkyvistämme ennen kuin saimme ihmeteltyä sitä kunnolla. Kun nousuvesi paimensi linnut lähemmäs rantaa, erikoissirri löytyi taas. Samassa paikalle ilmestyi suomalainen lintuharrastaja, joka mainitsi sirriparvessa liikuskelleen pikkusirrin. Sepä se olikin!

 

Pikkusirri kuitenkin katosi jälleen ennen kuin toveri Krotti ehti havaita sitä lainkaan. Krotti nimittäin keitteli meille lounasta retkikeittimellä kyyryssä auton ja kirkonmuurin välissä, eikä ollut siten valppaana lintuja kyttäämässä. Muonittajan pesti vaatii uhrautumista. Kun ruoka oli valmista, vetäydyimme autoon tuulta pakoon syömään.

 

Ruuan jälkeen nostimme kaukoputket olalle ja kävelimme kirkon ohi niemekkeen päähän katselemaan kaunista vuonomaisemaa. Muutama pikkukajava lenteli ympäriinsä tavallisten lokkien paljouden seassa. Yksi tumma merikihu havaittiin myös. Merihanhia, haahkoja, merimetsoja ja pari ristisorsaa möllötti kivillä. Niemellä oleili kapustarintoja. Kivitasku touhuili ympäriinsä. Kun seisoimme niemen nokassa kiikaroimassa, saimme taas suomalaisseuraa, kun vanhempi retkeilijäpari tuli luoksemme hetkeksi juttelemaan. 

 



 

Kohtaamamme muut suomalaiset olivat aikeissa matkata eteenpäin pitkin Varanginvuonon rantaa. Meilläkin oli aluksi aikomuksena piipahtaa tämän jälkeen vielä Ekkerøyssä, mutta teimme kuitenkin viisaan laskelman jäljellä olevan ajomatkan kestosta, vireystilastamme ja juhannusillan muista suunnitelmistamme ja päätimme, että on mukavampaa viettää täällä aikaa kaikessa rauhassa ja palata sitten rennosti takaisin Inariin sen sijaan, että ajaisi vielä muutaman tunnin pidempään vain päästäkseen pikaisesti vilkaisemaan Ekkerøyn lintupaljoutta.

 

Niinpä chillailtuamme vielä tovin Nessebyssä käännyimme paluumatkalle Inariin. Selkeästi viime yön univelat painoivat, kun toverit nukahtivat aika pian lähdettyämme. Ajoin sitten itsekseni musiikkia kuunnellen ja Norjan maisemia ihaillen. Onneksi perässä ei ollut muita autoja siinä kohtaa, kun lähestyimme Tenoa ja halusin antaa katseeni rauhassa lipua pitkin tuntureita ja jokea. Päädyin nimittäin hidastelemaan melkoisesti voidakseni keskittyä samanaikaisesti sekä maisemaan että mutkikkaaseen tiehen. Pysähdyin myös välillä levikkeille, jolloin toveritkin havahtuivat hereille.


Teno

 

Pidimme taas tauon Utsjoen kirkkotuvilla, joiden luona näimme myös muutaman poron mukavasti laiduntamassa ihan lähellä. Krotti jatkoi kuskina. Jossain Kaamasen lähellä huomasimme tien varressa riekon ja pysähdyimme tietysti katsomaan sitä. Kuuntelimme samalla lintujen laulua ja ihmettelimme ääniä, jotka olivat meille aivan vieraan kuuloisia.

 

Juuri kun olimme lähtemässä taas jatkamaan matkaa, näimme kookkaan vaalean pöllön kaartavan puiden takaa esiin, lipuvan tien yli auton edestä ja katoavan etuviistoon avoimemman suoalueen suuntaan. Siirsimme autoa sen verran, että pääsimme kiikaroimaan suoraan suolle, jolloin varmistuimme pöllön lajista - suopöllöhän se siinä saalisteli mitä lajityypillisimmin suolla, päivänvalossa, siivet yläviistossa suon yllä kaarrellen.

 

Pitkän ajopäivän päätteeksi saavuimme takaisin leirintäalueelle viettämään juhannusaattoa. Meillä oli Inarista ostettuja Pirkka-tapaksia ja sipsipussi, Norjan huoltsikkapysähdyksellä ostettua erityistä norjalaista kermaviiliä dippinä ja kotoa asti kuljetettua valkoherukkaviiniä, jota joimme paremman puutteessa kahvikupeista. Olipa jännää viettää juhannusta vaihteeksi tällä tavalla, camping-mökissä. Kävimme vielä ennen nukkumaanmenoa laiturin nokassa fiilistelemässä auringonpaistetta ja tyynen Inarijärven levollista maisemaa. 

 

 

Postauksen ensimmäinen ja toiseksi viimeinen kuva ovat toveri Krotin ottamia.

 

Lisään tähän vielä linkit muihin kirjoituksiin kesän reissultamme:
Osa 1: Seikkailun ainekset 
Osa 2: Ilmakkiaapa ja luonnossa kulkemisen ilo 
Osa 3: Kulttuuripäivä Inarissa
Osa 4: Metsäretki Inarissa aurinkoisena yönä

Osa 6: Kotimatkan linnut ja Merenkurkun saaristo 

10 kommenttia

  1. Kiitos ihanasta matkasta! Suomen Lappi on hieno, mutta ehkä vielä hienommat ovat maisemat Norjassa. Mielestäni Norja on yksi maailman kauneimmista maista. Sanon näin vaikka olen vain yhden kerran käynyt pikaisesti Norjan puolella kun olimme Kilpisjärvellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Norjassa on todella kaunista. Siellä kaikki on jotenkin niin paljon isompaa kuin Suomessa - tuntureiden sijaan on vuoria ja pienen Itämeren sijaan on villi ja loputtoman iso valtameri. On siinä sitä jotain. Kilpisjärven rajanylityksen jälkeen alkavat vuoristomaisemat ovat mielestäni vielä hienommat kuin nämä Varangin seudun, joten olet kyllä päässyt näkemään todella hyvän palan Norjan maisemia.

      Poista
  2. Huikean kauniit maisemat etenkin Norjassa! Kaunis auringonpaiste ja meri!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa,kiitos blogireissusta!
    Jännää,miten naapurissa onkin niin erilaiset näkymät,eläimistö jne.Hulppeat maisemat!
    Luulen,että olisin viihtynyt oikein hyvin tuollaisessa juhannuksenvietossa!😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, luonto muuttuu lyhyessä matkassa tosi paljon, kun siirrytään Tenon yli ja lähestytään Jäämerta. On se hassua.

      Poista
  4. Miten hienot maisemat, todella kaunista ja rauhallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näitä katsellessa on tässä tullut aikamoinen ikävä takaisin.

      Poista
  5. Jopa on ollut hieno reissu! Aivan upeat kuvat; kiitos niiden jakamisesta!

    VastaaPoista