blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kesän loppu, syksyn alku

17.9.2020

Syysmyrsky heräilee illan pimeydessä. Sadetta ripsii jo ikkunaan. Tuuli nousee. Takana on taas niin monta kiireistä, työntäyteistä päivää, että olen aivan väsyksissä. Nollaan päätäni kuunnellen musiikkia, selaillen kuvia, fiilistellen syksyisiä tunnelmia ja kesän muistoja. Haluaisin leipoa omenapiirakkaa tai kurpitsakakkua. Se sopisi juuri tähän tunnelmaan. Ehkäpä leivon huomenna.


Syksy on alkanut jälleen vähän turhan hektisenä. Luen yliopistokursseja, teen gradua, kirjoitan, pyöritän eteenpäin projektikoordinointityötäni ja hoidan vapaaehtoishommia, joita olen luvannut tehdä, miettien jatkuvasti, mistä olisin valmis luopumaan saadakseni vapautettua aikaa kalenteristani. Tiedättehän, miten vaikeaa on luopua hauskoista, inspiroivista asioista, joita todella haluaisi tehdä, mutta jotka syövät aivan luvattoman paljon aikaa?

Vaikka onkin jo syksyfiilis, haluan kirjoittaa blogiin vielä paljon kesämuistoja. Niin paljon on kirjoittamatta! Talven harmaille, pimeille, sateisille päiville riittää vielä kuvia selattavaksi ja kokemuksia kerrottavaksi kesän reissuilta, aurinkoa ja linnunlaulua. Nyt jaan muutaman mukavan hetken elokuulta.


Tapasin elokuun alussa parven oikein mainioita kanoja. Eräällä vanhalla kaverillani on kanoja lemmikkinä, ja vierailin hänen luonaan aurinkoisena, lämpimänä lauantaina. Istuskelimme koko päivän pihanurmikolla kanojen kanssa, katselimme niiden puuhia, rupattelimme ja siemailimme viiniä. Mikä erinomainen kesäpäivä!

Kanat ovat hienoja eläimiä. Tykkään niistä kovasti. Lapsuudenperheelläni oli joskus aikanaan kesäkanoja, ja haaveilen edelleen, että joskus asuisin talossa, jonka pihaan voisin asuttaa muutaman kanakaverin. Tämä elokuinen kanapiknik vain lisäsi vettä myllyyn kanahaaveilleni. Milloin minä saan elämääni pienen parven kotkottelevia dinosauruksia?


En ole tänä vuonna vielä sienestänyt niin ahkerasti kuin viime vuosina, mutta tuli loppukesällä käytyä edes vähäsen sienimetsällä ja marjastamassakin. Yhtenä iltana haahuilimme Teijossa Nenustannummen maisemissa. Oli ollut tosi kuivaa, joten sienisaalis jäi heikoksi, mutta metsässä oli hyvin tunnelmallista ja mukavaa kuljeskella auringonlaskun aikaan.

Nenustannummen metsästä pitkä pätkä on verrattain nuorta, harvaa, tasaikäistä istutusmännikköä kuivalla kangaspohjalla. Alue on ollut talousmetsänä ennen Teijon kansallispuiston perustamista ja näyttää edelleen enimmäkseen juuri sellaiselta, tylsältä talousmänniköltä. Kuitenkin metsä on alkanut vuosien varrella pikkuhiljaa muuttua persoonallisemmaksi, villimmäksi. Voin kuvitella, minkälainen komea hongikko siitä kehkeytyy ajan oloon.

Nyt kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota siihen, miten paljon pieniä muurahaiskekoja metsään on ilmestynyt. Muurahaisten polku kulkee siististi ihmisten polun reunassa. Harvapuustoisessa metsässä näkee pienten kekojen verkoston, joka on vasta hiljattain alkanut rakentua. En muista aiemmin noteeranneeni muurahaisten ilmestymistä maisemaan, mutta vanhimpiin muistikuviini täältä ei sisälly yhtään kekoa.



Kesällä kuuluu käydä Seilissä. En ole vuosikausiin viettänyt siellä aikaa pidempään, enkä ole edes piipahtanut joka kesä, mutta nyt teimme taas päiväretken. Oli arkipäivä, eikä enää veneilysesonki, joten saaressa oli suhteellisen hiljaista ja epäruuhkaisaa. Me kiertelimme tutut maisemat, fiilistelimme kesää ja saariston tunnelmaa. Kunpa taas tulisi kesä, jolloin majailisin Seilissä pidemmän aikaa.


Elokuussa autoin myös yksien ylioppilasjuhlien järjestämisessä. Siinä riittikin haipakkaa pariksi päiväksi. Onneksi epidemiatilanne mahdollisti juhlien pitämisen elokuussa, kun ne jäivät keväällä pitämättä. Olisi ollut tosi surullista, jos uudet ylioppilaat ja muutkaan valmistuneet eivät olisi päässeet juhlistamaan valmistumistaan olleenkaan muuten kuin etäyhteyksin.

Olen ylipäätään kiitollinen menneestä kesästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kun pystyi hengailemaan ulkona, uskalsi tavata isompiakin porukoita ja satunnaisempiakin henkilöitä. Nyt taas, kun epidemiatilanne on lähtenyt huonompaan suuntaan, olen linnottautunut omaan elämänpiiriini vähän samaan tapaan kuin keväällä. Riskiryhmän edustajana en halua ottaa turhia riskejä. Odottelen rauhassa omassa kuplassani tilanteen kohentumista.


Milloin kesä loppui ja syksy alkoi? Edellisviikolla näin vielä haarapääskyjä. Eilen valtavat joukot kurkia lähtivät jo muuttomatkalle etelään. Tänään ikkunan takana liikuskeli parvi tiaisia tekemässä tiaisten syysaskareita - etsimässä ruokaa, kätkemässä ruokaa, etsimässä suojapaikkoja pakkasten varalle, tonkimassa ja penkomassa kaikkia rakosia ja kolosia, kääntelemässä ja koputtelemassa.

Tänä yönä saapuu myrsky. Toivottavasti se ei tee liikaa tuhoja.

14 kommenttia

  1. Ihania luontokuvia ja mikä kaunis metsäpolku! Syksy on tullut ja sen mukana ensimmäinen syysmyrsky josta tällä kertaa onkin varoiteltu oikein kunnolla. Täällä ei vielä ole kovin kummoista myrskyä, mutta tuulee kovaa, niinkuin melkein aina.
    Mukavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä tuulee aika kovaa, mutta en ole käynyt ulkona tänään, eikä omasta ikkunasta näy mitään tuulituhoja tapahtuneen, joten en vielä tiedä, minkälaista jälkeä tämä myrsky on saanut aikaan.

      Poista
  2. Tuossa metsätie kuvassa on juuri se hetki,josta itsekin niin kovasti pidän.Kun laskeva aurinko kuparisoi mäntyjen varret.Kuvassa on tosi hieno tunnelma.
    Jännän näköinen tuollainen selkeä nuori metsä.Muurahaiset jo aloittaneet tehdä siitä oikeaa metsää.😊
    Tämän kesän ja jo alkaneen syksyn inventaariona voisin sanoa,että aivan outo pääpuolin oli.
    En oikein päässyt suuren pyörän pyörinnän kyytiin.Omani koostui palasista,ihanista kuitenkin.
    En ole koko kesänä oikein sisäistänyt ajan kulumista ja nyt syksy saapui samoissa merkeissä.
    Luulen,että korona on tähän outouteen pääsyyllinen,ja myös viivästyneet ja tavallisuudesta poikkeavat vuodenajat,kokonaisen vuoden ajalta.
    Ja nyt taas täälläkin on vetäydytty omaan koronakuplaan,hiukan vapaamman kesän jäljiltä.
    Jännittää iltapäivällä saapuvat myrskyn liepeet täällä etelärannikolla.
    P.s.Kanat ovat ihkuja!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori istutusmetsä ei varsinaisesti olekaan metsä - vaan paikka, jossa kasvaa paljon puita. Pikkuhiljaa siitä on kuitenkin tulossa mestä. Maisemaan alkaa ilmestyä yksityiskohtia, kuten muurahaiskekoja.

      Tämä vuosi on ollut totta tosiaan kummallinen. En uskalla odottaa syksyltä ja talvelta mitään, sillä tuntuu, että mitä tahansa voi olla edessä. No, ainahan edessä voi olla "mitä tahansa", mutta tänä vuonna se "minkä tahansa" mahdollisuus tuntuu vaan jotenkin laajentuneen ja muuttuneen arvaamattomampaan suuntaan.

      Poista
  3. Olipa jotenkin erityisen rauhallinen ja kiva teksti ja kauniit kuvat (jälleen kerran).

    Pystyn niin samaistumaan fiiliksiisi, kun samaan aikaan haluaisi toisaalta tehdä, mutta ei vaan kertakaikkiaan jaksa ja vapaaehtoiset kivatkin lupaukset ja velvollisuudet alkaa tuntua raskailta.
    Ja justiin toi, että "haluaisin leipoa omenapiirakkaa", mutta kun ei vaan jaksa sitäkään.
    Eikähän mulla ole edes mitään opiskeluja, saati gradua meneillään, vaan ihan vaan sellainen joku ihme syysvaihe, joka ei ole erityisen energinen.

    Ulkona tuulee niin, että toimiston vanhat ikkunat viheltää. Toivon niin, että myrsky jää ennustettua lievemmäksi, vaikkei just nyt oikein siltä vaikuta.

    Toivon sulle tasapainoa kaikkiin tekemisiisi ja sellaista sopivan syksyistä mielenrauhaa. Ja kauniita päiviä luonnossa liikkumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavia syyspäivä sinnekin! Tämä tasapainoilu kivan tekemisen ja uupumisen välillä on joskus hyvin vaikeaa. Kun innostuu helposti ja kokee niin monet asiat mielekkäiksi ja kiinnostaviksi, niin päätyy lupaamaan liikaa, eikä tiedä enää, mistä olisi valmis luopumaan saadakseen jatkossa enemmän aikaa vain itselleen - vaikkapa siihen piirakan leipomiseen. Sain kallonkutistajalta ohjeet "elämän kompassi" -työskentelyyn, jossa arvioidaan, mitkä asiat ovat itselle mitenkin tärkeitä ja miten paljon niihin käyttää aikaa suhteessa muihin asioihin. Ehkäpä, kunhan ehdin kesittyä siihen, teen oivalluksia ajankäytöstäni ja prioriteeteistani.

      Poista
  4. Olen oman elämäni ruuhkan ja vaativuuden keskellä pyrkinyt purkamaan ruuhkaani metsä- ja peltoreissuilla. Poikkeavissa oloissa on myös uusia mahdollisuuksia, vaikkei niitä heti huomaa. Energiaa on silti käytössä aina rajallisesti. Joskus vielä vähemmän kuin tavallisesti. Silloin täytyy myös huilia. Kunnolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkeily on kyllä hyvä tapa nollata päätä, raivata tilaa muille kuin työajatuksille. Onneksi vapaaehtoishommista ja harrastusprojekteista pääsee helpommin huilimaan kuin töistä - kunhan vain alustaa huilimisensa riittävästi, voi vaikka läksiä lomille kokonaan.

      Poista
  5. Kerroit, että haluat kirjata kesän muistot, että voit fiilistellä niitä talvella. Tuosta syystä aikanaan aloin tehdä kuvapäiväkirjaa blogialustalle. Nyt voin vertailla vuodenkierron eroja katsomalla arkistosta millainen sää on ollut tiettyyn aikaan.
    Minullakin on kanoista mukavia kokemuksia. Lapsuudenkodissani kanat saivat olla pihapiirissä vapaana kesän ajan. Munia etsittiin sitten piiloista eri puolilta pihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin pitäminen on hyvä tapa kerätä kuvistaan ja havainnoistaan päiväkirjaa, jota voi itse hyödyntää myöhemmin asioiden palauttamiseen mieleen. Vanhojen blogipostausten selaaminen on usein antoisampaa kuin pelkän kuva-arkiston omalta koneelta.

      Poista
  6. Tunnelmallisia kuvia. Minullakin on mukavia kanamuistoja lapsuudesta. :)

    VastaaPoista