blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Bloggaajalla teknisiä ongelmia: tasapaino prakaa

2.5.2020

Viimeksi päivitin blogialustan teknisistä ongelmista, nyt päivitän omista "teknisistä ongelmistani". Minulla alkoi nimittäin ikävä vaiva, jonka lääkäri diagnosoi hyvänlaatuiseksi asentohuimaukseksi. Hyvänlaatuista se on siksi, ettei pelottavalta tuntuva, voimakas kiertohuimaus liity mihinkään vakavaan neurologiseen sairauteen. Muuta hyvää siinä ei olekaan. Nyt ajattelin kirjoittaa vähän kokemuksistani tasapainoelimen sairauksista. Kuvitan tekstin tasapainosairaan kannalta hirvittävillä poiminnoilla retkiltäni!

Jää, etenkin märkä jää, on tasapainoiluhaasteiden klassikko. Pimeys nostaa vaikeustasoa. Tämä ruutu on Ruissalosta eräältä pöllöretkeltä. Samalla keikalla oli tarjolla myös jäisiä pitkospuita ja portaita.

Asentohuimauskohtaukset ovat "hyvänlaatuisuudestaan" huolimatta rankkoja. Päässäni heittää, kuin olisin tosi kovaa pyörivän karusellin kyydissä. Kun käännän päätäni, näkökenttä vilisee hedelmäpelin vauhdilla. Voin pahoin. Ruoka ei pysynyt aluksi sisällä, mutta onneksi pahoinvointilääke tehoaa.

En voi tehdä juuri muuta kuin pysytellä paikallani, välttää äkkinäisiä liikkeitä ja pään kääntelyä. Kirjojen ja lehtien lukeminenkin on vaikeaa - samalla tavalla kuin liikkuvan auton tai muun huojuvan kulkuneuvon kyydissä. Onneksi videoiden katselu onnistuu ja nyt myös kirjoittaminen, kun tsuumaa fontin riittävän isoksi.

Lumisiin, jäisiin ja lähmäisen märkiin kivikoihin päätyy aika usein hyppimään. Tämä kivikko sijaitsee lähimetsässäni.

Virossa on aika hirveitä lintutorneja. Tämä Suitsun torni Matsalunlahdella on vaikea terveelläkin tasapainoaistilla ja ihan päivänvalossakin. Vierailin kohteella yön hämärässä, enkä kiivennyt torniin.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus johtuu tasapainoelimen kaarikäytäviin muodostuneesta sakasta, joka häiritsee tasapainoaistimusta. Ilmeisesti ei tiedetä, miksi näin tapahtuu, eikä vaivaan ole muuta hoitoa kuin tietynlainen liikesarja, jolla voidaan nopeuttaa sakan siirtymistä tasapainoelimessä. Liikesarjan tekeminen on epämukavaa, sillä se laukaisee voimakkaan hiumauksen.

Asentohuimaus ei siis ole jatkuvaa, vaan pyörimisen tunne ja näkökentän vilinä alkaa, kun päätä kääntää tiettyyn asentoon - minulla se tapahtuu, kun käännän katseen vasemmalle tai levossa käännyn vasemmalle kyljelle. Voimakkain huimaus jatkuu puolesta minuutista minuuttiin, mutta ällöttävä huojuva tunne pysyy pidempään. Kuitenkin, jos olen pitkään aivan aloillani ja vältän huimausta laukaisevia liikkeitä, olo tasaantuu ja pahoinvointi helpottuu.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus ei ole vaarallinen vaiva, ainoastaan todella tukala, ja sen parantuminen voi kestään viikkoja, jopa kuukausia. Keskimäärin paraneminen vaatii kymmenen viikkoa. Vaiva voi myös uusiutua kerran parannuttuaan.

Salamajärven kansallispuiston maisemissa kulkevan Hirvaan kierroksen varrella on todella jännittäviä siltoja.

Huimaukseni käynnistyi vapun aattona aamulla herätessäni. Vaikka alku oli pelottava, siinä oli myös jotain hyvin tuttua: minulla on ollut aiemmin tasapainoelimen tulehdus eli vestibulaarineuroniitti (tunetaan myös nimillä tasapainohermon tulehdus ja vestibulaarineuriitti), jonka oireisiin kuuluu täsmälleen saman tuntuinen kiertohuimaus. Säikähdin aluksi, että onko minulla nyt jokin aivoverenkiertohäiriö, mutta kun muita oireita huimauksen lisäksi ei ilmennyt, tuumin, että eiköhän tämä ole uusi tasapainoelimen tulehdus tai jokin muu vastaavanlainen sairaus.

Menin sitten päivystykseen ja sain diagnoosin hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta. Tasapainoelimen tulehdus eroaa tästä asentohuimauksesta muun muassa siten, että ensinnä mainitussa huimaus voi olla jatkuvaa ja koordinaatiokyky heikkenee merkittävästi. Asentohuimauksen yhteydessä voi kävellä ja tehdä asioita melko normaalisti silloin, kuin huimauskohtaus ei ole meneillään, mutta tasapainoelimen tulehduksessa ei pysty välttämättä edes kävelemääm suoraan.

Metsässä tulee vastaan maastoesteitä. Edelliskesänä Kaarinassa Kuusiston yöretkellä piti selvitä tästä.

Tasapainoelimen tulehdus on oletetusti viruksen aiheuttama sairaus, joka ilmenee usein muiden tautien jälkitautina. Itse sairastin sen välittömästi norovirusvatsataudin jälkeen. Asentohuimaukseen ei taas liity ulkopuolista taudinaiheuttajaa tai tulehdustilaa.

Myös tasapainoelimen tulehdus voi kestää viikkoja. Onneksi kuitenkin molemmissa huimaussairauksissa, kuten vaikkapa myös monissa näkähäiriöissä, aivot alkavat pian paikata aistinelimen puutteita, jolloin olo helpottuu. Muistelen, että tasapainoelimen tulehdusta potiessani olin ensimmäisen viikon ajan sängyssä ja yökkäilin, mutta jo toisella viikolla pystyin liikkumaan - epävakaasti ja täysin vailla koordinaatiota, pitkin seiniä haparoiden, mutta huimausoireilu oli jo tasoittunut.

Niinpä olen optimistinen, että vaikka tämä asentohuimauskin jatkuisi pitkään, ehkäpä aivot alkavat paikata tasapainoaistin sekoilua niin, että olo helpottuu nopeammin. Itse asiassa tänään olo on jo hirveän paljon parempi kuin kahtena edellisenä päivänä! Pahoinvointilääke myös selkeästi tepsii - se vähentää yökötystä vaikkei poistakaan huimausta.

Luolaretket sisältävät paikoin vaativaa kiipeilyä. Kustavin Kivimaan kallioihin tutustuminen oli hienoa, mutta jäi minun osaltani maan tasalta ihasteluun ja ylhäällä etenevien kavereitten kuvaamiseen.

Melonnassa tarvitaan tasapainoa. Kävin kanoottiretkellä viimeksi syksyllä.

Aiemmin sairastetulla tasapainoelimen tulehduksella voi olla jokin yhteys myöhemmin ilmenevään hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen. Tasapainoelimen tulehdus voi myös jättää pysyviä vaurioita tasapainoaistiin. Duodecim-lehden artikkelissa vuodelta 2004 sanotaan tasapainoelimen tulehduksen piktäaikaisista vaikutuksista seuraavaa:

"Joskus vestibulaarineuroniitin taudinkuva uusiutuu useaankin kertaan vuosien mittaan. -- Tavallisesti ainakin osittainen vajaatoiminta säilyy, jolloin järjestelmä on aiempaa haavoittuvampi muiden häiriöiden ilmaantuessa. -- Poikkeavan vaativat olosuhteet, kuten hämärässä metsäpolulla tai hangella liikkuminen tai ylös kurottaminen ja nopeat pään liikkeet, voivat horjuttaa tasapainoa pitkäänkin. Toipumisessa on myös suuria yksilöiden välisiä eroja, ja kaikki eivät saavuta koskaan aiempaa suoritustasoaan. Tasapainohäiriö voi ilmaantua uudelleen asentohuimauksen muodossa, jolloin se yleensä on hoidettavissa kaarikäytävät tyhjentävillä liikkeillä."

Voin allekirjoittaa kaikki yllä mainitut seikat. Ennen tasapainoelimen tulehdusta olin apina, joka kiipeili korkeanpaikankammosta huolimatta puissakin. Sen jälkeen olen ollut pysyvästi kömpelömpi ja siten myös epävarmempi esimerkiksi jäällä, lintutornien portaissa tai vanhoilla pitkospuilla taiteillessa. En juuri ajattele asiaa arjessa, mutta kyllä, tasapainoni on normaalia heikompi.

Märkiä kiviä ja virtaavaa vettä - todella vaikeaa tasapainoilumaastoa. Viime kesän Inarin reissulla tyydyin jälleen kuvaajan rooliin, kun kaverit hyppivät keskellä Pahtaojan koskea.

Nyt näiden asentohuimausoireiden vuoksi en ole kummemmin viettänyt vappua. Oli hankittu viiniä, mutta juominen ei ole sattumoisin houkutellut. Ei ole myöskään ikävä tivoliin! Silmissä pyörii, päässä heittää ja yököttää jo omasta takaa. Ei edes tee mieli lähteä lintutorneihin kiipeilemään tai istua auton kyydissä, vaikka määränpää olisi miten kiinnostava.

Eilen sain kyllä jo juhlaherkkuja nautittua pahoinvointilääkkeen turvin, ja tänään olen päässyt viettämään syntymäpäivääni huomattavasti positiivisemmissa merkeissä, kun vointi on kohentunut jo merkittävästi. Viini jää edelleen korkkaamatta, mutta olen sentään pystynyt olemaan jalkeilla ja nauttimaan sushi-illallisesta.

Pitkospuut, hämärä ja ympärillä vettä. Onneksi nämä Vajosuon kierroksen pitkokset ovat sentään aika vankat.

Täytyy vielä sanoa, että vaikka vaiva on tukala, niin olen iloinen siitä, että se osui juuri tähän pandemiakevääseen, eikä mihin tahansa muuhun. Nimittäin nyt ei olisi muutenkaan ollut suunnitteilla mitään kovin isoa vappuohjelmaa - toisin kuin minä tahansa muuna keväänä, jolloin olisi ollut aika paljon menoja peruttavaksi. Ylipäätään toukokuuni olisi normaalitilanteessa aivan täynnä suunnitelmia, joita saisi perua rankalla kädellä.

Olin kyllä eilen jo lannistuneena hyväksynyt sen seikan, että tulen lojumaan pahoinvoivana sängyssä vielä juhannuksenakin, mutta nyt paranemiskehitys näyttääkin yllättävän hyvältä. Nyt en enää odotakaan potevani kovin pahaa huimausta enää kovinkaan pitkään. Esimerkiksi suhtaudun ensi viikonloppuna pidettävään Tornien taiston koronakorvikkeeseen, Pihojen taistoon, jo sillä asenteella, että taidan kuin taidankin pystyä viettämään koko aamun menestyksekkäästi parvekkeella lintuja tarkkaillen.

Linturetkeily vie usein hämärällä lintutorneihin kiipeilemään. Tämä on vanha suosikkini, sittemmin lahoamisen vuoksi käytöstä poistettu Piikkiönlahden torni.

Tämmöinen sairaustietoisku tänään! Ehkäpä pääsen lähipäivinä jo postailemaan lisää arkistoon kasautuneita retkikertomuksia ja muita kevätkuulumisia, jos vointini jatkaa kohentumista ja pystyn pysyttelemään enemmän jalkeilla ja jaksan tuijottaa näyttöä.

Tämän postauksen tiedot hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta ovat peräisin lääkäriltä saamistani ohjeista sekä Lääkärikirja Duodecimistä. Tasapainoelimen tulehduksesta löysin muistikuvieni tueksi Duodecim-lehden artikkelin, mutta siitä ei ole potilaalle suunnattua sivua Lääkärikirjan puolella. Taudista löytyy muutenkin aika vähän tietoa, enkä tunne tietääkseni ketään muuta, joka olisi sairastanut sen. Tarjoaisinkin mieluusti vertaistukea muille tasapainosairaille.

26 kommenttia

  1. Ihan aluksi toivotan sinulle paljon onnea syntymäpäivän johdosta!
    Olen kokenut samanlaisen huimauksen, joskin eri syystä. Kaksi vuotta kaaduttuani ja pääni lyötyäni sain aivovamman, jonka seurauksena oli myös pitkäaikainen kiertohuimaus. Lääkärin mukaan se oli samanlaista kuin hyvänlaatuinen asentohuimaus, joskin tapauksessani aiheuttaja oli selvillä. Alkuun huimaus esti käytännössä liikkumisen kokonaan. Vaikka kuinka hitaasti nousi sängystä, kaatui heti takaisin. Asennonvaihto sängyssä oli tuskallista, kun sen jälkeen koko maailma pyöri pitkään, eikä katsetta saanut kohdistettua mihinkään. Käveleminen onnistui vain seinistä tukea ottaen. Pahoinvointia oli sairaalahoidon jälkeen vähemmän, mutta ruokahalu oli pitkään poissa. Syksyllä aloitettiin asentohoito, josta oli melko nopeasti apua ja huimaus alkoi helpottaa. En enää edes muista, koska huimaus loppui, mutta ei siihen kovin pitkään mennyt. Käytännössä huimauksen kanssa meni kaikkinensa puoli vuotta.
    Niin se näköjään on, että arvostamme terveyttämme kunnolla vasta sitten, kun on joutunut edes hetken elämään sairaana. Olen toipunut aivovammasta hyvin, joskin joitakin fyysisiä ongelmia siitä jäi lopuksi elämää. Neurokirurgin mukaan olin hilkulla saada merkittävästi pahemmat seuraukset. Tänä päivänä elän ihan normaalia elämää, mutta toki sitä tulee tarkkailtua itseään enemmän ja kuten sanoit, tasapaino ei taida olla ihan entisenlainen. Tapahtuma jätti lähtemättömän jälkensä jonnekin sisimpään.
    Toivottavasti huimauksesi vähenee tai poistuu kokonaan pian. Ajankohta huomioiden sen sietäminen ja hoitaminen on nyt ehkä helpompaa. Postauksesi myötä oma huimausaika palautui elävänä mieleen. Jaksamista ja toipumista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jakselen itse asiassa jo nyt todella paljon paremmin. Huimaus on miltei jo poissa, enää on vain pahoinvointia ja hutera olo. Ihmettelen suorastaan, miten tämä paraneminen etenee näin nopeasti - olin jo valmistautumassa henkisesti koko kesään toipilaana!

      Aivovamma kaikkine vaikutuksineen on varmasti ollut iso ja järkyttävä kokemus. Mutta vaikka vamma tulikin, niin onneksi sentään ei yhtään pahempi - toimintakyky kuitenkin säilyi kohtuullisena.

      Tällaiset tapaukset muistuttavat, että terveydestä on syytä olla kiitollinen joka hetki, ja että sen voi menettää ihan silmän räpäyksessä, täysin odottamatta, tilanteessa jota ei osaa nähdä mitenkään vaarallisena. (Usein jotain extremeä harrastaessa miettii siihen liittyviä riskejä, mutta silti elämän kovimmat kolaukset tulevatkin kotona, ihan rauhallisena päivänä.)

      Poista
  2. Minullakin on ollut tuota huimausta, onneksi vain pari kertaa. Ikävä vaiva, mutta onneksi ei vaarallinen, vaan kyllä pelästyttää kun sen ensimmäisen kerran kokee. Mielessä pyörivät tietysti kaikki pahanlaatuisesta aivokasvaimesta alkaen.
    Toivottavasti pääset eroon tuosta kiusallisesta vaivasta mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun! Mutta onneksi vaiva on myös sinulla mennyt ohi.

      Siinä, kun huimaus alkoi, huusinkin heti, että apua, nyt huimaa tosi paljon, nyt alkoi joko uusi tasapainoelimen tulehdus taikka sitten aivoinfarkti! Onneksi ei sentään ollut aivoinfarkti tai muukaan keskushermoston ongelma.

      Poista
  3. Myöhästyneet syntymäpäiväonnitteluni eilisen johdosta!
    Huimaus on yksi epämiellyttävimmistä tuntemuksista.Niskajumeista ja purentaongelmistani johtuen tunnen joskus huimausta nopeassa päänliikkeessä,maailma jää pyörimään hetkeksi,ennen kuin saa kiinni asentoni.Olen myös menettänyt toisesta korvastani korvahermovaurion (altistuminen kovalle äänelle)takia kuulostani osan,joka myös aiheuttaa tasapaino-ongelmia.Aluksi tutkittiin mahdollista menierin tautia,kun lähdin kaatumaan korvalääkärin yksinkertaisessa,silmät kiinni,kädet eteen-testissä.Välillä tuntuu,että kävely on kuin humalaisella,kompuroivaa.Mutta,niin kuin mainitsit,aivot yrittävät korvata asioita.Minullakin todettiin terveen korvan kuulon parantuneen entisestään.Edelleenkin kyllä kuulen äänet toisaalta,kuin mistä ne oikeasti kuuluvat,ja tämä aiheuttaa välillä hauskoja tilanteita.Kuulon keskikohta balanssi(jos ymmärrät mitä tällä tarkoitan)kun minulta nyt puuttuu.
    Omat huimaukseni eivät toki ole ollenkaan kuvaamiesi kaltaisen voimakkaita,mutta niiden johdosta osaan asettua housuisisi ja ymmärrän miten epämiellyttävää etova olo ja "tasapainottomuus"on.
    Toivottavasti vaiva hellittää pian!Paranemisia ja mukavaa pihojen taistoa!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn samastumaan kokemuksiisi huimauksesta ja tasapainovaikeuksista, vaikka syyt ovatkin erit. Kuulovaurio voikin aiheuttaa aika samanlaisia seurauksia kuin tasapainoelimen tulehdusperäinen vaurio. (Kuulosta olisi tosi tärkeää pitää huolta. Moni, etenkin nuori altistaa itsensä ihan hällä väliä -asenteella vaarallisen koville äänille ymmärtämättä, mitä kaikkea kuulon vaurioituminen voi aiheuttaa, muutakin kuin sen, ettei kuule enää niin hyvin.)

      Minullakin on ollut aiemmin paljon niskajumeista johtuvaa huimausta, mutta itselläni se on enemmän sellaista vellovaa, huojuvaa huimausta, ei niinkään kovaa vauhtia pyörivää, ja siitä erotinkin, että tämä ei ollut mikään tavallinen niskajumitapaus. Ei sillä, etteivätkö nekin pahimmillaan olisi aivan hirvittäviä.

      Myös haparoiva kävely, kuin humalaisella, on minullekin hyvin tuttua! Tasapainoelimen tulehduksen jälkeen kävelin pitkään pitkin seiniä ja muutenkin epäsuoraan. Sille naurettiin, mutta onneksi osasin nauraa sille myös itse. Sitä sanottiin "merimieskävelyksi", koska näytti kuin etenisin huojuvassa laivassa, samoin Pirates of the Caribbeanin hengessä "Jack Sparrow -kävelyksi". En onneksi pahastunut. :D

      Kiitos! Jaksamista myös sinulle ja mukavaa kevään jatkoa! :)

      Poista
  4. Olen kärsinyt myös hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta, muistaakseni kolmeen eri kertaan tähän mennessä. Todella inhottava ja pelottava vaiva, jos ei tiedä mitä se on. Epleyn menetelmällä olen saanut huimauksen taltutettua noin viikossa. Tosi epämiellyttävää alkaa tehdä harjoitusta, kun tietää mitä siitä seuraa, mutta se auttaa vähitellen. Tosin epämääräinen hutera olo voi jatkua vielä kuukauden, pari.
    Jaksamista, kyllä se helpottaa ja lopulta menee ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, toivottavasti ei uusiudu enää! Itsekin pelkään kyllä uusiutumista, mutta nyt kun tämä alkoi helpottaa näinkin nopeasti (tänään ei enää yhtään voimakkaampaa huimauskohtausta, vain epämääräistä vellovaa ja heikottavaa tunnetta), niin olen toiveikas, että myös mahdolliset uusiutumiset olisivat lyhytkestoisia, eivätkä veisi "peloteltua" kymmentä viikkoa tai pidempäänkin.

      Kiitos!

      Poista
  5. Ahh what some beautiful photoes..i love the light in these ones!

    VastaaPoista
  6. Lämpimät synttärionnittelut!

    Minun tyttäreni on kärsinyt vuosia sitten samasta vaivasta, mutta hänellä se ei ollut onneksi noin voimakas ja tuo auttava liikesarja oli selvästi hänen kohdallaan siedettävä ja auttoikin.

    Jaksamista sinulle! Toivon kovasti, että toipuisit oikein nopeasti ja pääsisit takaisin mahdollisimman normaalin elämän syrjään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! :)

      Minullakin liikesarja alkoi tepsiä yllättävän nopeasti - vaikka olinkin aluksi todella vastentahtoinen tekemään sitä!

      Poista
  7. No hitto! Voimia ja paranemisia! Onneksi parantuva tauti.

    Kanootti- ja kajakkiretkeilyssä tosiaan on hyvä olla tasapainoa. Kajakkihan menee nurin heti, jos tasapaino karkaa. Jo tämänkin vuoksi toivotaan pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Kiitos! Nyt jo olen päässyt yhdelle linturetkelle. Pääsin lintutorniinkin isommitta vaikeuksitta, vaikka portaita oli.

      Kun viime syksynä kokeilin ekaa kertaa yli 10 vuoteen kajakkia, huomasin kyllä, että vanhat tasapainoelimen tulehduksen jättämät vauriot vaikuttivat siihenkin selkeästi. En päässyt kajakin kyydistä pois laiturille mitenkään muuten kuin hyljemäisesti ryömien. :D

      Poista
  8. Todella harmillinen ongelma, tsemppiä paranemiseen! Toivottavasti menee pian ohi.
    Inhottavia nuo virustautien jälkeen iskevät sairaudet. Itselleni tuli joitakin vuosia sitten normiflunssan jälkeen kilpirauhasen liikatoiminta (johon oli toki muitakin altistavia tekijöitä). Se on nyt remissiossa, mutta voi aina tulla takaisin. Yritän nyt arvostaa tätä terveenä olemista ja sitä, että pääsee liikkumaan ja retkeilemään. Toivottavasti myös siellä koittaa pian parempi fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkitaudit ovat kyllä erityisen ikäviä mm. arvaamattomuuden takia, eikä pitkänkin sairastamisen jälkeen tekisi enää yhtään mieli sairastaa lisää, varsinkaan pitkäaikaisesti. Minäkin olin silloin aikanaan ensin yökkäillyt monta päivää vatsataudin kourissa, kun sitten alkoi tasapainoelimen tulehdus - olipa "hauska" kevät. :D

      Kiitos!

      Poista
  9. Voi kurja :(. On kyllä niin viheliäinen (ja pelästyttävä) vaiva, etten toivo kenellekään. Ja ihan on identtisiä tuntemuksia sinulla omiini verrattuna. Niistä kirjoittelin (https://www.kotonasi.fi/2017/11/vikaa-korvien-valissa.html) kun oli itsellä ajankohtainen. Toivottavasti ei enää ikinä toistu, vaan pysyy poissa.

    Parempaa keväänjatkoa toivon sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että linkitit vanhan postauksesi. Sen uudestaan lukeminen toi jonkinlaista vertaistuen tunnetta. Etenkin ekan huimauskohtauksen alun paniikintunne - niin tuttuja fiiliksiä! Siinä ihan oikeasti mietti, että kuolenko nyt, hajosiko aivoista juuri verisuoni tai menikö suoni tukkoon tai kasvoiko jokin kasvain nyt jonkin ratkaisevan aivojen osan joukkoon. Mutta toisaalta, kun olin potenut sen tasapainoelimen tulehduksen aiemmin, ja tämä huimauksen tunne oli niin samanlainen ja tutun tuntuinen, todellinen dejavu, että aika pian sain rauhoiteltua itseni sillä ajatuksella, että paniikin tunten aiheuttamat sydämentykytykset, hikoilut ja käsien kihelmöinnit eivät liittyneet kohtaukseen, vaan pelkkään hätäännykseen, ja huimaus oli selkeästi ainoa kohtauksen oire ja hyvin vahvasti korvaperäisen tuntuinen. Odottelin sitten huimauksen tasoittumista ja soitin päivystykseen.

      Lääkärin jonossa sai odotella puolisentoista tuntia, mutta onneksi ei-hengitystieoirepotilaiden päivystyksessä oli tosi hiljaista ja rauhallista (vapun aaton ilta ja koronakausi - kukas silloin sinne pikkuvaivan takia tulisikaan), niin sai istuskella enimmäkseen hiljaisuudessa ja tuijotella lattiaa. Minulla oli kyllä oksennusämpäri mukana, mutta sille tuli käyttöä vasta lääkärin tutkimusten jälkeen kotimatkalla...

      Minulla kyllä tieto huimauksen hyvänlaatuisuudesta aiheutti aluksi jonkinlaista turhautumista ja surua. Vähän hassua ehkä - ei kai sitä pitäisi toivoa, että vaiva olisikin jotain vakavampaa. Mutta ehkä siinä kohtaa toivoi, että kyseessä olisi jokin akuutti kohtaus, joka hoidettaisiin saman tien ja lääkkeitä olisi saatavilla. Kun diagnoosi olikin hyvänlaatuinen asentohuimaus, josta paraneminen voi viedä viikkoja, jopa kuukausia, niin tuli kauhea ahdistus, että pitääkö tässä vaan voimattomana lojua odottamassa, että paranee - ja tehdä niitä pahuksen ikävän tuntuisia manöövereitä päivästä ja viikosta toiseen.

      Ekan kahden päivän aikana en kääntänyt päätä kertaakaan vasemmalle, paitsi asentohoitoa tehdessä, enkä myöskään nostanut katsetta ylös, joten niska meni aivan todella jumiin. Sitten kun huimaus alkoi vähentyä, siihen niskakipuun todella havahtui, ja kun sitten alkoi venytellä, meni tosi kauan ennen kuin sai pään taipumaan normaalilla tavalla kohti hartiaa. Auts! Onneksi huimaus alkoi helpottaa niinkin pian, koska jos olisi useamman viikon vaikka joutunut olemaan päätä liikuttamatta, en varmaan saisi enää liikutettua sitä. :D

      Jäin miettimään, että jos asentohoito nopeuttaa sakan hajoamista, niin voisiko sen tekeminen silloin tällöin myös ennalta estää sakan juuttumista huonoon kohtaan tasapainoelimessä? En tiedä toki ollenkaan riittävästi elimen toiminnasta, mutta jotenkin luulisi, että saman toimet, joilla sakka hajotetaan tai tönäistään pois tieltä, estäisivät sen muodostumista tai jumiutumista väärään paikkaan. Mene ja tiedä, mutta jatkossa heiluttelen päätäni enemmän!

      Minulla tähän saattoi vaikuttaa vanhan vestibulaarineuroniitin jättämä vaurio. Tai sitten ei. Ei voi tietää. Tavallaan haluaisin jutella jonkun korvalääkärin/neurologin kanssa tarkemmin näistä, mutta kun tilanne ei ole enää akuutti, niin noinkohan sellaista keskusteluaikaa saisi mistään, varsinkaan näinä aikoina. Mietin myös, voiko vakavan niskajumiutumisen aiheuttama verenkierron/aineenvaihdunnan heikkeneminen päässä jotenkin edistää sakan muodostumista tasapainoelimessä.

      Kiitos ja kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
    2. Kiitos pitkästä vastausviestistä.

      Palaan tuohon sun lopun kysymykseen "voiko vakavan niskajumiutumisen aiheuttama verenkierron/aineenvaihdunnan heikkeneminen päässä jotenkin edistää sakan muodostumista tasapainoelimessä", jonka itse esitin kahdelle eri lääkärille. Yleislääkäri oli sitä mieltä, että ei ole niskajumeilla mitään tekemistä asian kanssa, mutta korvalääkäri, joka vahvisti yleislääkärin asentohuimauksen oikeaksi diagnoosiksi, sanoi, että "kyllä ehdottomasti voi niskajumi pahentaa asiaa". Eli tiedä häntä, mutta mulla oli ennen tuota oman ongelman alkua niska-hartiaseutu todellakin kuin kiveä. Ihan sama vaikka olisi lekalla hakannut, ei olisi tuntunut missään. Eli tuskin kiersi veri yhtään, eikä liikkunut pääkään normaalisti, joten jotenkin sitä voisi kuvitella, että eipä ne sakatkaan siellä sitten liikahtele, vaan jumittavat siihen kohtaan, missä sattuvat olemaan.

      Sittemmin lisäsin kaikenlaista taukoliikuntaa, jossa nostelen käsiä ja vaikka pieniä painoja tai keppiä pään yläpuolelle, että tulee hartioihin edes vähän pumppaavaa liikettä työpäivienkin aikana, kun mulla työ on enimmäkseen koneella istumista.

      Poista
    3. Hihi, tulipa joo kirjoiteltua paljon! :D Hyvä tietää, että olet jutellut. Lääkäreillähän on tosi vaihtelevat tiedot ylipäätään ns. toisen erikoistusmisalan asioista. Ehkäpä korvalääkäri on lukenut enemmän niskan jumiutumisen ja pään verenkierron/aineenvaihdunnan vaikutuksista. Hyvä tietää, että on edes jollain tasolla mahdollista ehkä ehkäistä tämän uusiutumista siis heiluttelemalla enemmän päätä ja hartioita ja muutenkin möllöttämällä vähemmän paikallaan ja liikkumalla enemmän. :)

      Poista
  10. Huh, kuulostaa kyllä todella ikävältä vaivalta! Sekä äidilläni että anopilla on ollut tällaista ja sitä ei ole kyllä kiva seurata edes vierestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varsinkin, jos läheisellä tauti pitkittyy, niin voin kuvitella, että vierestä seuraaminenkin ottaa koville.

      Poista
  11. Minulla on ollut muutamia kertoja hyvänlaatuinen asentohuimaus ja tiedän miltä se tuntuu. Toivottavasti olosi kohentuu.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti voit jo hyvin! Muistan jonkun tutun kertoneen tästä. Ilmeisestikin vaiva parantui, kun en enää ole kuullut asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! On mennyt jo useampi päivä edellisestä huimauskohtauksesta. Paraneminen on ollut tosi nopeaa. Hyvässä tapauksessa tästä ei tarvitsekaan kärsiä viikkokausia. :)

      Poista