blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kirjoitan kerran vuodessa

28.3.2024

Kun ostin pääsiäiseksi narsisseja, tajusin etten ole suunnitelmallisesti ja huolellisesti valokuvannut ostamiani kukkia varmaan pariin vuoteen. Enkä sen puoleen huonekasvejakaan. Olen  räpsäissyt puhelimella jonkin kuvan, mutta en ole asetellut kasvia illalla valmiiksi hyvään paikkaan odottamaan, että aamulla aurinko paistaa huoneeseen sopivassa kulmassa ja kuvista tulee hyviä. Enkä ole käsitellyt kuvia huolellisesti, säätänyt niitä blogin kokoon, enkä varsinkaan julkaissut. 


Ei tarvinut miettiä kuin hetki, miksi näin on käynyt. Silloin kun päätin oikeasti saada graduni valmiiksi (ja sainkin!) ja töissä tuntimäärääni nostettiin (mikä oli tervetullutta), kaikki elämän pienet harrastukset vain jäivät. Niin kuin kukkakimppujen tekeminen itse (ostan nykyään floristin tekemiä). Kodin kasvien suunnitelmallinen kuvaaminen (aina kun teen mitään kasvien kanssa, on huono valo, ja kun on hyvä valo, minulla on kiire). Bloggaaminen.


Isommat harrastukset eivät ole kärsineet gradusta eivätkä töistä. Retkeilen ja bongaan lintuja ja pidän viljelylaatikkoa kesäisin niin kuin ennenkin (paitsi en viime kesänä, koska en ollut varma, muutammeko muualle, ja olisi ollut mälsää hylätä viljelylaatikko kesken kauden). Mutta nämä pienet jutut, joita teki kotona vähän kuin ohimennen silloin, kun ei ollut niin paljon muuta tekemistä, ne ovat vain tipahtaneet puolivahingossa pois. 


En ole ikinä ollut ammattimainen bloggaaja, mutta silloin kun olin aktiivisempi, pidin tottakai tasaista rytmiä ja ajastin postauksia ilmestymään viikoittain. Heti kun se ei enää tapahtunut luontevasti, annoin sen lakata tapahtumasta. 


Se on sääli, ettei minulla on tältä ajalta kunnon retkipäiväkirjaa, vain lyhyitä merkintöjä havaintovihkossa ja valokuvia omissa kansioissaan. Mutta olen aina ollut sellainen päiväkirjojen kanssa: aloitan päiväkirjan pitämisen ajatellen, että kirjoitan tänne kaiken, mutta sitten en muista tai ehdi tai jaksakaan, ja päiväkirjaan tulee vuoden tai pidemmänkin ajan mittainen aukko, jos koskaan palaan sen pariin.


Kunnioitan aivan valtavasti teitä, jotka bloggaatte töiden ja muiden harrastusten ohessa! Teitä joille blogi ei ole ammatti, eikä pääasiallinen harrastus, vaan enemmänkin harrastusten dokumentointi- ja jakamisalusta. Teillä riittää energiaa töiden ja harrastamisen lisäksi vielä kirjoittaa harrastuksestanne ja jakaa se muille. Olette mahtavia!


Oli myös tosi kivaa kirjautua pitkästä aikaa Bloggeriin, katsoa lukuluetteloa ja nähdä, miten moni teistä bloggaa yhä. Luen niin paljon kuin ehdin!


2 kommenttia

  1. Ei haittaa yhtään, vaikka päivittäisi blogia kerran vuodessa tai joka ikinen päivä. Kivat blogit säilyttävät kiinnostavuutensa bloggaustahtiin katsomatta. Itselleni bloggaaminen on mieluisa harrastus, jossa yhdistyy puutarhaharrastus ja kukkien kuvaaminen sekä päiväkirja. Talvella oli pitkään tunne, ettei ole mitään sanottavaa. Ainakaan uutta ja kenties muita kiinnostavaa. Kirjoittaminen on kuitenkin aina kuulunut olennaisesti elämääni, samoin päiväkirja. Blogissa se hoituu näppärästi. Niin taas tapahtui aktivoitumista, kuten usein kevään myötä. Katsotaan, miten homma jatkuu.
    Minusta on aina ollut kiva lukea retkijuttujasi ja huomioitasi luonnosta. Blogin yhdistäminen arjen haasteisiin saattaa ymmärrettävästi olla välillä hankalaa. Älä ota turhia paineita. Teet, kuten sinusta parhaalta tuntuu.
    Mukavaa pääsiäistä ja kivoja retkiä sekä innostavia työpäiviä!

    VastaaPoista
  2. Ihan oli kuin omasta päästäni (joskin gradun tilalla muita puuhia) ja kokemuksestani tämä teksti.
    Niin kivaa kuin kirjoittaminen ja kuvaaminen onkin, sitä ei vaan voi väkisin tehdä.

    Aika usein on niin, että silloin kun tekisi mieli kirjoittaa tai tuntuisi olevan jotain erityistä sanottavaa, ei ole aikaa tai jaksamista ja silloin kun olisi aikaa ja energiaa, päässä lyö ihan tyhjää kun kaivaa koneen esiin.
    Ja jos ajatus ei heti valu päästä suoraan näppäimille, luovutan. On niin nähty, että mikään suunnitelmallisuus tai luonnostelu ei istelleni sovi, kun kyseessä on kuitenkin täysin vapaaehtoinen pikku harrastus muiden joukossa. En varmaan edes pystyisi mihinkään ammattimaiseen tai edes säännölliseen bloggaamiseen, vaikken nykyisissä päivätöissäni kävisikään. Katoaisi todennäköisesti kaikki hauskuus kirjoittamisesta.

    Kiva oli kuitenkin, että kävit näytillä, niin tiedetään täällä, että elossa ollaan :)

    VastaaPoista