Hellejakson jälkeen

Nyt eletään parvekepuutarhan suurta kasvun aikaa. Saimme istutettua partsille loput kevään aikana esikasvattamistamme taimista toukokuun puolivälin jälkeen. Suurin osa suorakylvöistäkin on tehty. Ei enää kauaakaan, kun saavutetaan se vaihe kesästä, jolloin puutarhamme on mielestäni parhaimmillaan - yhtä vihreää viidakkoa lattiasta kattoon. Pitää vain odotella, että tomaatit lähtevät tosissaan venymään pituutta ja muodostavat vehreän lehtimuurinsa ikkunan eteen.

Toukokuun lopun helteiset ja auringonpaahteiset päivät olivat aika rankkoja parvekepuutarhalle. Vaikka pidimme parvekelaseja pitkälti avattuina, siellä oli silti tosi kuuma päivisin. Kasveja sai kastella ja sumutella aivan hulluna. Lämpö edisti tiettyjen lajien kasvua, mutta toisia se haittasi. Olenkin pääasiassa ihan tyytyväinen siihen, että säätila muuttui. En itsekään oikein viihdy kovin kuumassa.

Kesäkukkien loistoa. Näitä emme ole oikeasti vielä istuttaneet mihinkään, vaan ne odottelevat purkeissaan pöydällä. (Jos kuvaa suhteellisen läheltä, keskeneräisyyttä ei niin huomaa.)

Näkymä partsin ovelta takanurkkaan päin. Tämä kuva on viikon takaa. Ei siis enää aivan ajankohtainen.

Pikkanen paprikantaimi ilta-auringossa. Tuntuu siltä, että kuumuus on hidastanut myös paprikoiden kasvua, vaikken ole aiemmin havainnut niiden hätkähtävän ihan vähästä. 

Tomaatit nyt ainakaan eivät tykkää hirveästä kuumuudesta. Tämä räpsy on otettu muutamaa päivää sitten. On aika kuvaava. Nyttemmin kasvua on sentään ollut jo havaittavissa.

Mustaherukan kukista vain pieni osa pölyttyi. Marjoja on tulossa kuitenkin enemmän kuin viimevuonna!

Lopuksi vielä tämä ihana ruusupelargoni 'Prince Gustav', jonka ostimme Lahden puutarhamessuilta. Se on kukkinut nätisti, vaikka jossain vaiheessa se näytti aivan näännyksiin nuupahtaneelta.

Tässä vaiheessa kesää tuntuu aina siltä, etteivät viljelyuutiseni ole koskaan varsinaisia uutisia, kun muutos kasvimaailmassa on niin nopeaa, ettei perässä meinaa pysyä. Pyrin postaamaan taas piakkoin lisää parvekepuutarhan kuulumisia. Myös viljelylaatikoilta olisi paljon mukavaa kerrottavaa. Palaillaan siis pian taas asiaan!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Kasvatuskuulumisia

Kevät on vyörynyt kohti kesää sellaisella voimalla, että parvekepuutarhassammekin näyttää tässä vaiheessa jo aivan toiselta kuin edellisessä puutarhakuulumispostauksessani huhtikuussa. (Haha, onko siitä jo niin kauan?) Mustaherukan kukinta on ohi, ja nyt jännätään, paljonko marjoja saadaan. Raparperista voisi kerätä ensimmäiset piirakka-ainekset. Vaahteralla on isot ja komeat lehdet. Yksi tulppaani on kukkinut.

Raparperit.

Periaatteessa voisi ajatella, että meillä on aika paljon kiinni kirittävää kasvien ulos istuttamisessa, sillä emme tosiaan ole siirtäneet vielä puoliakaan esikasvattamistamme taimista ikkunalaudalta parvekkeelle lopullisiin kasvatusastioihinsa, mutta en halua sillä tavalla ottaa paineita asiasta. Perinteisesti kasvit on saanut siirrettyä parvekkeelle viimeistään toukokuun lopussa, joten sen puolesta olemme ihan samassa aikataulussa kuin männävuosina, ja se olkoon hyvä.

Yksi tulppaani ainakin saatiin kukkimaan. Tämä kuva on otettu päivää ennen reissuunlähtöämme.

Vähän ennen pääsiäistä kylvettiin tomaatit ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yksi mysteerilajike), paprikat ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokka ('Vert de Provance'), munakoiso ('Black Beauty'), ananaskirsikka (mansikkakoiso eli karviaiskoiso) ja lamopinaatti. Ne itivätkin oikeastaan kaikki pääsiäisviikonlopun kuluessa tai viimeistään seuraavalla viikolla, lukuun ottamatta ananaskirsikkaa, joka ei itänyt ollenkaan. Lamopinaatti ei myöskään menestynyt, vaikka se itikin lupaavasti

Huhtikuun lopulla laitettiin vielä kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, auringonkukkaa, köynnöskrassia, lehtikaalia, basilikaa, laventelia, minttua ja sitruunamelissaa. Näistä minttu ja sitruunamelissa eivät itäneet ollenkaan ja laventelikin huonosti. Muilla menee ihan hyvin. Auringonkukat tosin pääsivät valitettavasti kuivahtamaan paisteessa sillä välin, kun reissasimme Ruotsissa (vaikka olinkin värvännyt toveri Vötkylän käymään kastelemassa kasveja useamman kerran poissaolomme aikana), eikä jäljellä ole enää kuin muutama sinnittelijä.

Yrttihyllyssä on vielä aika sekalainen meininki.

Perunat istutettiin ja pavut suorakylvettiin parvekkeelle huhtikuun lopussa. Perunat ponkaisivat pintaan viime viikolla - oli hauskaa tulla kotiin matkalta ja löytää hurjaan kasvuun lähteneet versot. Ruusupavut ovat itäneet, mutta salkopapukylvös ei ole osoittanut elonmerkkejä. Munakoisot, paprikat, latva-artisokat ja lamopinaatit on jo istutettu parvekkeelle, mutta muut taimet odottavat vielä pääsyään isompiin kasvatusastioihin.

Parvekkeella ovat myös Lahden puutarhamessuilta ostetut laventelin taimet, timjami ja salviat sekä koristekasvipuolella pelargoniat, joiden nuput pullistelevat lupaavasti. Keijukaispuutarha kaipaa jälleen talven jäljiltä kunnostusta, ja sitä varten hainkin eilen mamin puutarhasta muutamia mehiruusukkeiden ja sammalleimun jakotaimia. Nyt ne vielä odottavat kirsikkapensaan juurella istutusta keijukaispuutarhaan.

Perunalaareissa näyttää hyvältä.

Tänä viikonloppuna onkin taas Uudenkaupungin Minifarmi & Kukkamessujen aika, joten karautamme Ugiin katsastamaan kukkamessutarjontaa. Jos satutte liikkumaan lähettyvillä, suosittelen lämpimästi vierailua messuilla. Ainakin aiemmin tarjolla on ollut laaja valikoima erilaisia taimia järkihinnoin, myös harvinaisempia perinnekasveja. Nämä puutarhamessut ovat myös huomattavan hyvään aikaan, kun hankinnat voi saman tien istuttaa ulos. Uusikaupunki on myös tosi kiva paikka. Sinne!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Ensimmäistä kertaa Pihapiiri-messuilla Lahdessa

Kun voitin Rikkaruohoelämää-blogin arvonnassa (suurkiitos siitä!) liput Pihapiiri-messuille, varasin oitis messupäivän kalenterinii, etteivät huhtikuun lopulle tyypillisesti kasautuvat muut aktiviteetit pääsisi levittäytymään Lahti-seikkailun tielle. Lähdin reissuun kaksin toveri Krotin kanssa, sillä lippuja tuli kaksi kappaletta. Messupäiväksemme valikoitui lauantai.

Kukkakauppiaiden kevätnäyttelyn loistoa.

Ajankäytöllisen tehokkuuden maksimoimiseksi ja logistiikan helpottamiseksi taitoimme matkat omalla autolla. Turusta Lahteen ajaa kolmisen tuntia. Mikäs siinä oli körötellessä. Kaunis hämäläinen kevätpäivä - vettä ja rakeita tuli välillä ihan kaatamalla ja näkyvyys oli nollassa. Matkanteko oli sään takia ajoittain aika tragikoomista. Pääsimme kuitenkin mukavasti perille. Messupaikka olikin jo tuttu muutaman vuoden takaiselta visiitiltä Lahden Jenkkiautonäyttelyyn, mutta silloin tilat näyttivät tietysti aika erilaiselta kuin nyt. Kahdeksan euron parkkimaksu vähän pöyristytti, mutta kyllä sen nyt maksoi.

Floristiikkataidonnäytteitä.

Ilmakasveja oli myynnissä paljon.

Siis tosi paljon. Joukossa oli myös jostain syystä irtonaisia mehikasveja.

Pihapiiri-messut ilahduttivat erityisesti rauhallisuudellaan ja erilaisella valikoimallaan. Olen tottunut Turussa ja Helsingissä messuilla kuin messuilla väentungokseen ja hälyyn, mutta täällä sai liikuskella ihan omaa tahtia, jutella ja kuvata vailla vaikeuksia. Näytteilleasettajien joukossa oli myös runsaasti sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt, joten tuotevalikoimasta löytyi vaikka mitä uutta ja hienoa. Tietysti seassa oli myös niitä samoja tuttuja osastoja, jotka ovat aina kaikilla messuilla ja markkinoilla tapahtuman aihepiiriin katsomatta, mutta ne nyt voi vain ohittaa.

Täällä ei ollut saman mittakaavan yleiskoristeluja kuin vaikkapa Piha & Puutarha -messuilla Turussa, mutta paikallisten kukkakauppiaiden kevätnäyttelyn taideteokset toimivat kyllä kivana tunnelmanluojana, ja esillä oli myös hauskoja puutarhajuhlahuoneita. Myös monien näytteilleasettajien osastot olivat tosi nätisti laitettuja, runsaita ja kukkaisia, joten messuhalleissa vallitsi kyllä oikein keväinen tunnelma, tuoksu- ja värimaailma.

Pastellisävyinen ja leikkisä huone.

Tässä äänestettiin kivointa neilikkalajiketta. Tosi nätti piste ja voi, mikä valinnanvaikeus! :D

Suosikkiosastoni taisi olla Peltosen puutarha Kouvolasta. Sieltä tuli ostettua ruusupelargoni ('Prince Gustav'), ja ihastelin myös pieneen kasvihuoneeseen tehtyä keijukaispuutarhaa, lasilevyjen väliin prässättyjä kukkia ja kivan merellishenkisiä köysiamppeleita. Amppelin olisi voinut vaikka ostaakin, mutta päätettiin kuitenkin jättää väliin. Tykkäsin myös Porkkalan kartanon osastosta, jossa myytiin tosi laajasti erilaisia puiden ja pensaiden taimia, myös harvinaisempia lajeja ja lajikkeita.

Jostain syystä toveri Krotti on innostunut pelargoneista, vaikka aiemmin hän ei tykännyt niistä yhtään. Niinpä valitsimme nyt tällaisen vähän erikoisemman lajikkeen tulevan kesän iloksi. Toivottavasti myös seuraavienkin kesien.

Mainiot köysiamppelit. Tykkään vihreästä lasista tosi paljon.

Ihana keijukaispuutarha!

Meillä oli parisen tuntia aikaa kierrellä messuilla ennen kuin ne menivät tältä päivältä kiinni, mutta mielestäni aika riitti ihan hyvin. Kun ruuhkaa ei ollut, sai edetä omaa tahtia ja tutustua rauhassa kaikkeen. Ennen lähtöä ostimme vielä leikkoneilikoita vappua varten, kun hinta oli niin hyvä. Messuilta poistuttuamme seikkailimme kaatosateen läpi kahvilaan välipalalle, sitten karautimme kotimatkalle. Sadekin taukosi, ja ilta-auringon valo dramaattisten pilvenriekaleiden läpi oli tosi kaunista.

Turussa pistäydyimme vielä viimeisten auringonsäteiden kultaamalla Halistenkoskella katsomassa kuoreiden nousua. Valtaisa parvi lokkeja hyöri kosken alapuolella, ja muutama kalastajakin liikkui kahluuhaalareineen ja haaveineen kuoreita lippoamassa. Tällä kertaa me emme kalastaneet, sillä pakastin oli jo ennestään ihan täynnä kalaa, mutta meininkiä piti joka tapauksessa piipahtaa katsomassa.

Muutama lokki Halisten autosillan alla.

Lahti-seikkailusta ja Pihapiiri-messuista jäi oikein positiivinen ja innostunut fiilis. Seikkailu ajomatkoineen oli kyllä aika pitkä, ja kotimatkalla väsytti, mutta semmoista se nyt vain tuppaa olemaan. Eikä tämän reissun kotimatkan pieni haukottelu ollut vielä mitään verrattuna siihen, kun viimeksi ajoimme kotiin Lahdesta - silloin saavuimme perille neljän aikaan aamuyöllä! (Enää en ehkä ryhtyisi moiseen stunttiin vaan keksisin yöpymispaikan ja ajaisin kotiin vasta seuraavana päivänä.)

Kävittekö Pihapiiri-messuilla ja mitä piditte tapahtumasta?

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Toivon, ettei aika tää tuu koskaan loppumaan

Nurmikko alkaa vihertää. Metsät kukkivat täynnä sinivuokkoja, ja ensimmäiset valkovuokotkin ovat jo avautuneet. Sammakot kurnuttavat, lehtokurpat kurpottavat ja pajulinnut viheltelevät haikeasti. Kalenterini on aivan tupaten täynnä monta viikkoa eteenpäin, seikkailua seikkailun perään ja puutarha-askareita yhtenä ryöppynä. Fiilis on riemastunut ja innokkaan odottava mutta myös hiukan pöyristynyt siitä, miten tehokkaasti tulevat viikonloput onkaan taas onnistuttu täyttämään.

Nämä ovat merkkejä siitä, että pian koittaa toukokuu - vuodenaika, johon minulla on jostain syystä aivan erityinen suhde. Siinä missä monelle joulun aikaan kohdistuu hurjasti odotuksia ja kasautuu kiireitä ja ehkä paineitakin, minulle niin käy ennemminkin toukokuun kohdalla. Pitää oikein keskittyä, ettei lähde keulimaan. Suunnitelmat on laadittava huolellisesti, jotta ajanjaksosta ehtii saada kaiken irti muttei kuitenkaan ylikuormitu. Se vaatii juuri oikeanlaista toukokuu-asennetta.

Huomenna suuntaan puutarhamessuille Lahteen, ensimmäistä kertaa ikinä! Olen lukenut Pihapiiri-messuista vuosien varrella paljon, joten odotan innolla, että pääsen tutustumaan tapahtumaan. Jaan messufiiliksiäni tänne blogiin heti, kun ennätän asettumaan taas läppärin kanssa sohvalle. Sitä odotellessa muutama sinivuokko. Nämä ovat Tuorlan lehdosta, missä kävin lauantaina retkellä luontoliittolaisten kanssa. Oli mainio retki ja kaunis sää, vaikka tuuli puhalsinkin siinä määrin, ettei kuuma päässyt tulemaan auringon porotuksesta huolimatta.

Mukavaa viikonloppua ja huhtikuun viimeisiä päiviä kaikille!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Parvekepuutarhan huhtikuu - silmuja, versoja ja kukkaloistoa

Parvekkeellamme on lämpötilojen puolesta jo täysi kesä, ja kasvitkin alkavat innostua. Mustaherukka avasi hiljattain lehtensä. Vaahteran silmut puhkeavat päivänä minä hyvänsä. Raparperi puskee versoja vauhdilla pintaan. Pian krookukset ja tulppaanit kukkivat. Kun toimme sekaan vielä puutarhamessuilta mukaan lähteneet perunanarsissit, lumikellot, yrtit ja kukkivan kirsikkapensaan, on parvekepuutarhassa jo ihan tosi vehreä ja keväisen tuoksuinen tunnelma.

Puutarhamessuilta kotiin tuotua kukkaloistoa.

Perunanarsissi, kaunis ja todella voimakkaan tuoksuinen.

Tulppaaneja on tulossa.

Samoin krookuksia.

Raparperi kasvaa iloisesti.

Heti kun mustaherukka avaa lehtensä, sen ihana tuoksu valtaa parvekkeen.

Pian nähdään myös pieniä vaahteranlehtiä.

Nämä kuvat ovat oikeasti parin päivän takaa, koska en ole ollut päiväsaikaan kotosalla kuvaamassa. Niinpä partsilla ollaan nyt jo askeleen verran pidemmällä kuin kuvissa. Tänä keväänä parvekepuutarhassa ollaan kuitenkin huomattavasti jäljessä viime vuotisesta, jolloin kutakuinkin tämä tilanne saavutettiin maaliskuun alussa, haha!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Kevätkylvöjä, linturetkiajatuksia ja tulppaaneja

Tuntuu hassulta, että maaliskuuta on jäljellä enää viikko. Ensi viikonloppuna on jo pääsiäisloma ja aika juhlia kevään koittoa. Kevät näyttääkin juuri sopivasti tekevän tuloaan. Päivisin lämpötila on jo enimmäkseen plussan puolella, eivätkä yöpakkasetkaan ole enää niin armottomia - parvekepuutarhan lämpömittari on tallentanut viime öiltä enää asteen tai parin pakkaslukemia. Auringonpaiste on sulattanut lumia niin tehokkaasti, että taloyhtiön pihan etelänpuolen rinne on jo lumeton ja ensimmäiset tulppaanit ja narsissit puskevat pintaan.

Mekin aloitimme tällä viikolla kevätkylvöt. Niiden kanssa saa aina olla tarkkana, ettei aloita liian varhain, koska asunnossamme ei ole kauheasti esikasvatustilaa, joten siinä vaiheessa, kun taimet alkavat olla niin isoja, että tila loppuu kesken, olisi hyvä olla jo sen verran lämmintä, että ne voi siirtää pysyvästi parvekkeelle. Yleensä sopiva aika aloittaa onkin ollut maalis-huhtikuun taite. Asiaan tietysti vaikuttaa se, miten kevät etenee ja onko toukokuussa jo lämmintä vai vielä yöpakkasia.

Tähän mennessä on kylvetty tomaattia viittä sorttia ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yhtä mysteerilajiketta), paprikaa kahta sorttia ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokkaa ('Vert de Provance'), munakoisoa ('Black Beauty'), mansikkakoisoa eli ananaskirsikkaa sekä lamopinaattia. Lisäksi olisi tarkoitus kylvää vielä auringonkukkaa, parsakaalia, yrttejä ja ehkä kesäkurpitsaa. Maissejakin ajattelimme taas yrittää, mutta ne ostamme kyllä valmiina taimina.

Olen tosi innoissani siitä, että lauhtuvat säät ovat saaneet muuttolinnut viimein liikkeelle. Kiuruja, töyhtöhyyppiä, laulujoutsenia ja muita kevääntuojia on jo havaittu monin paikoin meidänkin seudullamme, mutta itse en ole vielä ennättänyt tervehtimään niitä. Onneksi huomiselle ei toistaiseksi ole suunnitteilla sen kummempaa ohjelmaa, joten jos energiaa riittää, voisin läksiä vaikka bongausreissulle. Kuulemma myös teerien soidinpulinaa on jo kuultu, joten pääsiäisviikonlopulle kaavailemallamme suoretkellä saatetaan kuin saatetaankin päästä tarkkailemaan niiden soidinta.

Kuvissa on tulppaaniasetelma, josta olen oikeastaan aika ylpeä. Tavallisesti lykkään kaikki kukat rennoksi ja sekalaiseksi kimpuksi maljakkoon, useimmiten vielä siihen yhteen ja samaan maljakkoon, mutta tällä kertaa vaivauduin oikeasti näkemään vaivaa. Leikkasin tulppaanien varret asteittain eri pituuksiin ja poistin ylimääräiset lehdet, jotta sain aseteltua kukat liereän lasimaljan sisälle spiraaliksi. En ole mikään erikoisen proo näissä hommissa, mutta mielestäni onnistuin hyvin. Muutaman yli jääneen tulppaanin laitoin sitten erikseen pienempiin purkkeihin. Mitäs tykkäätte?

PS. Muistakaa osallistua puutarhamessulippujen arvontaan!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Kevättä odotellessa

Maaliskuu on täällä, mutta kevään merkkejä ei vielä pahemmin esiinny. Aurinko toki paistaa jo huomattavan pitkän siivun vuorokaudesta, ja lämmön tuntee kasvoilla, jos pysähtyy hetkeksi katse valoon päin. Käpytikka rummuttelee. Tintit ja kumppanit laulavat satunnaisesti, mutta kovimpina pakkaspäivinä nekin ovat olleet hiljaa. Tietysti myös Kevätseuranta-kampanjan alkaminen on eräänlainen kevään merkki, vaikka vielä ei olekaan kummoisempaa havainnoitavaa.

Olen ehtinyt tottua sellaisiin kevättalviin, jotka alkavat tosissaan taittua kevääseen jo hyvissä ajoin helmikuun lopulla. Niinpä, kun alkuvuodesta kirjoittelin kalenteriini erilaisia inspiraatio- ja motivaatiolistoja vuodenaikojen vaihteisiin, laitoin optimistisena maaliskuun ekalle viikolle "Kevätasioita"-boksin täyteen keväisiä retki-ideoita ja parvekepuutarha-askareita.

Nyt hohtavien hankien ja rapsakoiden pakkassäiden keskellä sitä listaa katsellessa tulee vähän tragikoominen fiilis. Onneksi siitä voi kuitenkin ammentaa intoa myös pelkkään suunnitteluun. Kun talvi viipyilee, on sopivasti aikaa keskittyä kevätjuttujen ideointiin. Retkihommia on tarpeenkin haudutella ja hämmennellä pikkasen, ja myös kylvösuunnitelmat kaipaavat paneutumista.

Vaikka ulkona onkin vielä tosi talvinen meininki, sisällä kotona on onneksi keväisempää. Hankimme viimeviikolla pari esikkoa, keltaisen ja valkoisen, jotka ovat nyt olleet vuoroin olohuoneen sohvapöydällä, vuoroin keittiön pöydällä ilahduttamassa. Laitan ne aina yöksi jääkaappiin ja kastelen kylmällä vedellä, jotta ne kukkisivat pidempään, ja toistaiseksi ne ovatkin pysyneet oikein virkeinä. Toivottavasti saan ne tänäkin vuonna pysymään hengissä, kunnes maa on sula ja voin viedä ne mamille istutettavaksi ulos puutarhaan.

Toveri Krotti toi ystävänpäivänä kotiin kimpun neilikoita, ja ne ovat edelleen ihan edustavassa kunnossa. Neilikat ovatkin ehkä leikkokukista kaikkein eniten minun suosikkejani. Pitkä kukoistus ja helppo ylläpidettävyys lukeutuvat niiden hyviin puoliin. Nyt Krotti toi myös vaaleanpunaisia tulppaaneja, jotka asettelin neilikoiden kanssa maljakkoon. Samat neilikat ovat ehtineet olla kimpussa jo kerran aiemminkin tulppaanejen kanssa, mutta ne edelliset tulppaanit ovat jo aikaa sitten päätyneet biojätteeseen.

Minuun iski torstaina jokin hengitystieinfektio (toivottavasti ei influenssa - ainakaan toistaiseksi mitään mainittavaa kuumetta ei onneksi ole ilmennyt), joten jouduin viettämään eilisen pitkälti pedissä lojuen ja kärvistellen. Taidan missata tänäisen Huonekasviseuran kokouksen, joka pidettäisiin juuri otollisesti Turussa. Onneksi mukaan seuran toimintaan ehtii pujahtaa myöhemminkin. Jos kerran kokouksiakin pidetään meillä päin, eiköhän myös tapahtumia ole tulossa. Kuulin, että taimi- ja pistokasvaihtopäivä olisi mahdollisesti suunnitteilla. Osallistuisin!

Tuntuupa hassulta puhua eilisestä ja tästä päivästä näin viiden aikaan aamuyöllä, kun on ihan sellainen olo, ettei ole oikein vielä lauantai muttei myöskään enää perjantai. Jotenkin on niin iskostunut siihen ajatukseen, että uusi päivä alkaa "huomenna" eli vasta aamulla. Heräsin siis tukkoisuuteen ja yskään hetki sitten. Pyörin tovin valveilla, kunnes totesin, että turha siellä sängyssä on hikoilla, jos ei kerran saa nukuttua enää. Niinpä siirsin itseni sohvalle, valmistelin kupposen teetä ja jalkakylvyn. Nyt olo onkin jo leppoisa. Ei oikeastaan edes väsytä.

Näiden kuvien myötä olen taas mukana Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua-linkityksessä. Sieltä löytyy kasveja kevään kaipuuseen.

Lumipyryä, tulppaaneita ja vallankumouspullaa

Jostain syystä olen ollut tänä viikonloppuna pirteämpi ja reippaampi kuin suunnilleen koko tammikuun aikana yhteensä. Siltä ainakin tuntuu nyt. Lumipyry toi jännitystä elämään ja muutti maiseman taas raikkaan valkoiseksi. Nyt paistaa aurinko ja hanki hohtaa niin kuin helmikuussa kuuluukin. Ostin aiemmin viikolla tulppaanikimpun kotiin silmän iloksi, ja olen onnistunut pitämään kukkaset edustavassa kunnossa jo monen monta päivää.

En voinut lähteä perjantaina mukaan Helsinkiin vastustamaan aktiivimallia, mutta kannoin korteni kekoon solidaarisuuden puolesta auttamalla kavereita, jotka olivat menossa mielenilmaukseen. Lakon myötä suuri osa Fölin bussivuoroista oli nimittäin peruttu, joten tarjosimme yösijaa, sillä meiltä päin kulki busseja melko normaalisti - ja jos jokin ratkaiseva vuoro olisi peruttu, olisin voinut tarjota autokyydin bussiasemalle, josta yhteiskuljetukset Helsinkiin lähtivät.

Kun ollaan menossa barrikadeille, pitää leipoa niin kutsuttua vallankumouspullaa. Sitä voi syödä tunnelman nostattamiseksi jo ennen itse tapahtumapäivää ja/tai ottaa mukaan evääksi mielenosoitusreissulle. Se voi olla mitä tahansa pullaa tai muuta leivonnaista. Tärkeintä on tunnelma. Perinteisessä pullassa on tietysti se lyömätön etu, että taikinan vaivaamiseen voi purkaa kiukkuaan - mitä perusteellisemmin rökität, sitä parempaa pullaa saat.

Koska meillä oli kasapäin parhaat päivänsä nähneitä omenoita, leivoimme omenatäytteistä bostonpullaa. Siitä tuli aivan mielettömän hyvää! Taikinaa syntyi aika reilusti yli tarpeen, joten lopusta tuli korvapuusteja, jotka pakastettiin pahan päivän varalle. (Kannattaa aina olla jemmassa muutama tuoreena pakastettu pulla siltä varalta, että joku tulee kaffelle ja pitäisi olla tarjottavaa.) Pullan äärellä illanvietto maistui.

Mansikkatilan mailla -blogissa on taas avattu Kukkailottelua-linkitys, ja nämä keväisen heleät tulppaanit menevät kyllä ehdottomasti sinne. Luulin muuten tulppaaneja ostaessani valinneeni valko-vihreitä, mutta kun kukat sitten avautuivat tarpeeksi, ne osoittautuivatkin pastellikeltaisiksi. No, ei se mitään. Tämä on yksi suosikkiväreistäni!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Hyvä joulu ja onnellinen uusi vuosi

Lapsuudessani vietimme joulua aina täsmälleen samalla tavalla vuodesta toiseen. Kuulemma joskus, kun minä ja siskoni olimme vielä ihan pieniä, perheemme kävi aattona kyläilemässä vähän joka puolella sukulaisten luona, mutta itse en oikeastaan muista sitä. Joulumuistoni alkavat vasta niiltä ajoilta, joina vanhempamme olivat jo päättäneet viettää jouluaaton yksinkertaisesti kotosalla ja vierailla sukulaisilla muina päivinä joulun alla. Jouluaatto soljui joka vuosi saman tutun ja tunnelmallisen kaavan mukaan.

Tänä vuonna jouluaattona herättiin ihanaan auringonpaisteeseen.

Ehkä tämän takia joulunvieton suunnittelu tuntuu minusta nykyään aina melkoisen hämmentävältä ja vähän epämukavaltakin, kun vanhat juhlaperinteet eivät enää istu nykytilanteeseen ja valinnanvaraa alkaa olla niin paljon. Pitää päättää, missä juhlii joulunsa ja kenen kanssa, eikä se aina ole kovin helppoa. (Okei, olisi varmaan vielä vaikeampaa, jos ei olisi ketään, kenen kanssa juhlia, eikä paikkaa, mihin mennä, mutta se onkin kokonaan toinen juttu, eikä onneksi kosketa minua henkilökohtaisesti.)

Tänä vuonna tarjolle ilmestyi jälleen yksi erilainen vaihtoehto, kun isosiskoni ehdotti jouluaaton viettoa perheensä luona heidän uudessa kodissaan. Lopulta päädyimme sinne kahden suvun voimin juhlimaan, ja sepä vasta oli mukavaa. Joulupäivän vietin sitten kotona Turussa toveri Krotin kanssa. Tapaninpäivänä vierailin vanhempieni luona juhlistamassa mamin syntymäpäivää ja illalla ohjelmassa olivat vielä joulun rääppiäiskestit meillä. Oikein kivasti kaikki siis asettui, kuten aina lopulta.

Meillä oli kirkkaita lasipalloja ja omatekoisia paperienkeleitä olkkarin tauluhyllyn reunassa kuten viime joulunakin.

Kuvatessani joulun aamutunnelmia parvekepuutarhassa huomasin, että talviasetelmien sekaan on jo nyt alkanut versoa jotain uutta elämää. Aurinko on paistanut ilmeisen lämpimästi.

Vaikka joulunvieton puitteet ovatkin nykyelämässäni aika vaihtuvaiset, yhdestä perinteestä tulee kuitenkin pidettyä kiinni. Jouluaaton ohjelmaan kuuluu metsäretki. Miltei poikkeuksetta retkikohde on ollut Ruissalo, mutta tänä vuonna ulkoilimme siskon perheen omilla tiluksilla ja niiden ympäristössä. Olikin mukavaa päästä tutustumaan paremmin heidän metsäänsä. Aiemmin olen vain piipahtanut sen reunassa taittamassa oksia makkaratikuiksi.

Idyllisissä maalaismaisemissa kelpasi muutenkin jaloitella pitkin hiljaisia hiekkateitä. Keli oli lumettoman harmaa, mutta pakkasta oli sentään hiukan ja aurinkokin pilkahteli puolipilviseltä taivaalta. Auringonlasku oli seesteisen kullanhehkuinen. Kuusitiainen piipitti pihapuussa. Korpit raakkuivat jossain kauempana, ja niitä kuulemma näkyykin heillä miltei päivittäin.

Metsästä löytyi naavaisiakin puita.

Myös palokärjen ruokailupaikka tuli vastaan.

Jouluni oli hyvä. Olen loppujen lopuksi aika vähään tyytyväistä sorttia siinä mielessä, ettei yksityiskohdilla ole minulle niin väliä. Pääasia on, että tunnelma on jouluinen, eikä siihen paljoa tarvita. Kunhan on kotoisaa ja sopivan yksinkertaista, jouluisia makuja ja tuoksuja, leppoisa meininki ja ihmisillä juhlamieltä, siitähän se aika pitkälle jo rakentuu. Kuten viimevuonna joulun alla kirjoitinkin, joulumieli on tärkeintä, materiaali oikeastaan aika toissijaista.

Hankimme taas jouluksi tulppaaneja, vaikka kuusen läsnäolo saakin ne nuupahtamaan aivan ennenaikaisesti. Pysyivät ne kuitenkin sentään tapaninpäivän yli vielä ihan nätteinä.

Hyvän joulun jatkoksi kuuluu tietysti onnellinen uusi vuosi. Sitähän ei toki voi tietää, mitä tuleva vuosi tuo mukanaan, mutta onneksi omaan onnellisuuden kokemukseen pystyy tietyiltä osin vaikuttamaan itse. Omalla kohdallani olen havainnut, että tärkeintä on yrittää muistaa olla kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin - etenkin silloin, kun ne ovat vähissä. Lisäksi on tärkeää osata olla hyväntahtoinen ja armollinen - etenkin itselleen.

Jälkimmäiseen havaintooni liittyen en tänäkään vuonna ole aikeissa tehdä mitään suurensuuria uudenvuodenlupauksia. Jos vuodenvaihdetta juhliessani keksin jotain oikein osuvaa, saatan antaa itselleni jonkin pienen mukavan lupauksen, mutta tälläkään kertaa en lupaa olla koko tammikuuta syömättä, mennä joka päivä yliopistolle rapukävelyä tai kasvattaa itselleni ensi jouluun mennessä uutta kättä.

Jotain siitä kuusen läsnäolosta leikkokukkien lähettyvillä.

Mutta nyt haluan jälleen toivottaa kaikille lukijoilleni oikein mukavaa uutta vuotta ja kiittää samalla menneestä. Siispä kiitos! ♥