blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Saariston rengastie toukokuussa - osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja

8.8.2021

Toukokuun viimeisen viikonlopun roadtripillämme Saariston rengastiellä tarkoituksenamme oli ajaa kaikessa rauhassa maisemista nauttien, kuljeskella luonnossa, havainnoida lintuja, syödä hyvin ja tehdä ostoksia pikkupuodeissa. Edellisissä postauksissani kerroin matkan reitistä ja majoituksesta sekä käyntikohteista ja ruokapaikoista. Nyt kerron vielä retkeilyaktiviteeteistä ja etenkin linnuista. 


Mossala, Houtskär


Kun matkaa Saariston rengastiellä, on periaatteessa koko ajan luontoretkellä. Luontokohteita ei tarvitse välttämättä erikseen etsiä. Linnutkin ovat kaikkialla. Reissaaja näkee esimerkiksi jokaisella lauttamatkalla väistämättäkin joukoittain haahkoja, joutsenia, merimetsoja, erilaisia lokkeja ja muita saariston lintuja. Tärkeintä onkin vain pysyä valppaana ja havainnoida ympäristöä, niin saa kaiken irti matkan luontoelämysmahdollisuuksista.

 

Lauttamatkoista parhaat merilintujen havainnointiin ovat ne, jotka kestävät pisimpään ja kulkevat uloimpana saaristossa. Ne ovat Korppoo-Houtskär, Houtskär-Iniö ja Iniö-Kustavi. Etenkin näistä keskimmäinen, noin tunnin mittainen merimatka kannattaa viettää lautan kannella kiikaroiden. Kaukoputkikin on tosi hyödyllinen, joskin lautan moottorin tärinä voi tehdä kuvan katselusta hyvin epämiellyttävää, sillä pieni tärräys näkyy kaukoputken kuvassa valtavana pompsahteluna.


Näimme lauttamatkoilla tuhansien haahkojen ja satojen merimetsojen ohella muun muassa harmaahylkeen, pilkkasiiven, mustalintuja, tukkakoskeloparin ja tietysti kymmeniä merikotkia. Parin lyhyempää väliä liikennöivän lossin kyydissä oli räystäspääskyjen pesiä, ja mikäs siinä, kun alus kulkee vain muutaman minuutin suuntaansa. Pesiä oli kuitenkin myös Korppoo-Houtskär-välin aluksessa, ja mietimme, eikö pääskyjä haittaa, että niiden pesä siirtyy monta kertaa päivässä puolen tunnin merimatkan saaresta toiseen.


Iniö-Kustavi-yhteyslautan ylätasanteelta oli hyvä kiikaroida.


Räystäspääskyn pesiä Iniön lossin kyydissä

 

Oikeastaan kaikki vierailukohteet, joissa pistäydyimme, tarjosivat myös luontonähtävää. Paraisilla Tammiluodon viinitilan rannassa lenteli ruskosuohaukka. Nauvossa Tackorkin ravintolan terassilla saimme tarkkailla niin kurkia kuin lukuisia laululintujakin. Korppoossa Walldéns Trädgårdin pihassa havaitsimme  korkealla metsän yllä hiirihaukan ja pensaikossa tien varressa parin pikkulepinkäisiä. Kustavin käsityökylällä lauloivat kultarinta ja hemppo.


Ajomatkoillakin näkyi kaikenlaista kivaa tienvarsilla. Nauvossa näkyi pari hiirihaukkaa päivystämässä pellonreunassa. Kurkia käyskenteli useilla pelloilla. Matkalla maisemareittiä Tackorkista takaisin Nauvon keskustaan näimme myös kurkiparin poikasineen - en ollut ikinä ennen tainnut nähdä kurjenpoikasta niin läheltä. Kauriita ja peuroja oli joka puolella, mutta Houtskärissä näkyi myös yksi hirvi hakkuuaukolla juuri ennen Mossalan leirintäaluetta.

 

Vattkast, Korppoo


Pikkulepinkäinen tallentui hieman kämäiseen kuvaan Walldénsin pihan reunassa.

 

Teimme myös muutaman reippaamman kuljeskeluretken, joista ensimmäinen oli metsälenkki majoituspaikkamme maisemissa Houtskärissä saapumisiltanamme. Tämä Mossalan leirintäalueen retkeilyreitti on aika lyhyt, parisen kilsaa, eli juuri sopiva tällaiselle iltalenkille. Reitin varrella on vanhaa tuoretta mäntymetsää, lehtoa ja rantakallioita, mutta myös avohakkuun reunaa ja leirintäalueen takapihaa. Osuimme rantakallioille sopivasti auringonlaskun aikaan ihailemaan merimaisemaa ja vänkyräisiä mäntyjä illan väreissä. Metsässä lauloi muun muassa useita kultarintoja ja leppälintu.

 

Mossala, Houtskär

 

Lauantaina kiipeilimme vuorella. Borgberg sijaitsee Houtskärissä, Järvisin kylän lähellä, Hyppeisiin vievän tien varressa. Borgbergin huipulla on näkötorni, josta voi nähdä selkeällä säällä kuulemma Ahvenanmaalle asti. Huipulle johtavalla polulla on pituutta tuskin kilometriä, mutta jyrkän nousun takia vuorella käymisessä oli ihan reippailun tunnelmaa. Kaukoputki kannatti kantaa ylös, sillä pelkillä kiikareilla lintuja ei olisi löytänyt avarasta maisemasta. Kolme merikotkaa kaarteli suoraan tornin korkeudella, joten niiden lentoa sai tarkkailla hyvästä kuvakulmasta.

 

Tornilla vierailun lisäksi osa porukastamme yritti päästä vuoren rinteellä sijaitsevaan, suoraan tielle näkyvissä olevaan lippaluolaan. Alhaalta päin kiipeäminen ei onnistunut, mutta huipulta alaspäin laskeutumalla he pääsivät kuin pääsivätkin luolaan. Myös huipulle vievän merkityn polun varressa on pieni lippaluola, johon päästäkseen ei tarvitse kuin astua muutama askel syrjään reitiltä. Ties vaikka vuoresta löytyisi muitakin luolia.


Borgberg, Houtskär


Maisemaa Borgbergin näkötornilta


Reissun viimeisenä päivänä kävimme tutustumassa Iniössä Norrbyn luontopolkuun. Polku lähtee suoraan päätien varresta aivan Jumoon vievän lossin rannan tuntumasta. Se nousee kalliomännikköön ja vie ylös Kasbergetin huipulle. Reitti ei ole rengas, vaan takaisin kävellään samaa polkua. Meillä oli retkellä mukana Merideli Leonellasta juuri noudetut pitsat, jotka söimme kalliolla istuskellen. Leppälintu, metsäkirvinen ja töyhtötiainen lauloivat taustalla. Ihana piknik!


Iniössä teimme kävelyn myös Jumon kylän rantaan. Hiekkatie vei pienen kylän ja laidunnittyjen poikki venerantaan. Kivipohjaisessa rannassa kasvoi vedenalainen rakkolevämetsä, jonka huojuntaa kevyessä aallokossa saimme katsella laiturilta. Haahkat ja isokoskelot lipuivat ohi. Tiirat mekastivat pesäluodollaan. Merikotkat kaartelivat korkeuksissa. Jumossa vallitsi täydellinen saariston kesäidylli.


Jumo, Iniö


Matkan viimeisestä pysähdyksestä Muntin museosillalla mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Suosittelen kaikille rengastien reissaajille pysähtymistä tälläkin kohteella. Vaikka siellä ei ole juuri kuljeskeltavaa tai muuta tekemistä kuin katsella vanhaa siltaa, niin se silta on kyllä ihan itsessään pysähtymisen arvoinen, ja etenkin alkukesästä tuomet ja omenapuut kukkivat ihanasti joen varrella. Otimme tosi paljon valokuvia kauniissa ilta-auringon valossa, nautimme kultarinnan laulutaituroinnista ja napostelimme eväät loppuun. 



Saariston rengastie toukokuussa

Prologi: Saaristosta

Osa 1: Isoa rengastietä myötäpäivään

Osa 2: Ihanat puodit ja ruokapaikat 

Osa 3: Retkeilyä ja lintuhavaintoja

12 kommenttia

  1. Anonyymi8/8/21 23:21

    Kauniita kesäisiä kuvia! Onpa pääskyt keksineet hauskan pesäpaikan!

    VastaaPoista
  2. Oikein huokaisin tuota omenapuun oksaa kukkineen.Tärähti tajuntaan,kuinka nopeasti tämäkin kesä hujahti.😊
    Ja vaude,miten hieno retki kaikkineen!
    Harmaahylkeenkin näitte ja upea tuo kuva pikkulepinkäisestä,laji,jota en ole edes ikinä nähnyt,onpa kaunis lintu!
    Hauska tieto,että pääskyt myös valitsevat liikkuvan asumismuodon,mitenköhän ne sen hahmottavat kun esimerkiksi ruokkivat poikasiaan,kun pesä liikkuu siinä samalla paikasta a paikkaan b.
    Hienoja kuvia reissultanne,pienesti tuli jopa ensimmäisen kerran sellainen haikeuden tunne kesän loppumisesta.
    Mukavia elokuisia pongausreissuja!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä alkukesäisiä kuvia selatessa tuli itsellenikin samat ajatukset: onpa maisema taas muuttunut nopeaan! Tänä kesänä kuivuuden johdosta aivan erityisen nopeaan.

      Pikkulepinkäinen on mainion näköinen ja kiehtova lintu. Tuolla istuskeli kaksi, koiras ja naaras, tien varressa pensaissa, mutta kuvaaminen oli vaikeaa, koska pusikkoa oli jatkuvasti vähän edessä ja linnut vähän kaukana.

      Pääskyjen logiikka ihmetytti, mutta kai niiden täytyy sitten osata lentää aluksen perässä saaresta toiseen pitkin päivää.

      Kiitos!

      Poista
  3. Kiitos saaristotrilogiasta, oli todella hyvä tietopaketti kaikin puolin.

    VastaaPoista
  4. Oivitsi, kyllä pitänee lähteä itsekin vielä joku kerta tuonne rengastielle. Keväällä kun käytiin Paraisilla, aika samoihin aikoihin itseasiassa, niin Nauvon lautalle oli niin pitkä jono, että jäi muutamat geokätköt sitten hakematta mantereen puolelta ja tuli u-käännös ennen kuin oltiin lähelläkään rantaa.

    Tuo on kyllä hauska, miten pääskyt pesii noihin lauttoihin. Itseasiassa autolautta Pielisellä oli kanssa pääskyn pesiä. Siinä ne sitten ajelivat vajaan kaksi tuntia aina suuntaansa.

    Oi pikkulepinkäinen. Niitä en ole tänä vuonna taas nähnytkään, on silti yksi mun lemppareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahva suositus kyllä! Noille lähimpänä mannerta oleville lautoille on kyllä etenkin kesäperjantait ja poispäin saaristosta sunnuntait hirveä ruuhka, kun mökkiläisiä menee. Pidemmällä saaristossakin on sitten rengastien matkailijoiden ruuhkaa kesäisin, ja kuulemma voi olla tosi paha tungos hyvällä säällä heinäkuussa.

      Eipä kai niitä pääskyjä sitten haittaa, vaikka niiden pesät seilaa ympäriinsä. Pysyvät perässä, eivätkä hukkaa pesiään. Hassua.

      Poista
  5. Ihania kuvia! Saaristoon tekee mieli suunnitella ensi kesäksi joku kiva automatka telttaillen. Kiitos inspiraatiosta! Tuija

    VastaaPoista
  6. Aivan super hieno esittelykokonaisuus! Näihin postauksiisi tulen palaamaan vielä monesti uudelleen, kun reissua tuonne olemme jossakin vaiheessa olemme suunnitelleet tekevämme. Takavuosina joku esitekin jonkin aikaa meillä pyöri, kun sain sen moottoripyörämessuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kannattaa tsekata myös muutaman vuoden takaiset loppukesäiset/syksyiset postaukseni samalta kierrokselta:

      https://www.mtainasoja.fi/2016/08/saariston-rengasseikkailu-osa-1.html

      Poista