blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Ylellinen hidas blogihetki

28.3.2021

Tilaan muutamaa aikakauslehteä, ja joskus ostan irtonumeroita, mutta usein, kun haluan vielä enemmän saman tyyppistä ajanvietettä, suuntaan blogimaailmaan. Hyvä blogi nimittäin vastaa kohdallani aika lailla samaan tarpeeseen kuin aikakauslehdet. On sopivasti tekstiä, sopivasti laadukkaita kuvia ja mielenkiintoista, vaihtelevaa sisältöä, jota on helppo pläräillä ja jonka pariin voi mukavasti pysähtyä, kuten lehden ääreen.


 

On mielenkiintoista seurata keskustelua kysymyksestä, katoavatko blogit, kun varsinaiset sosiaalisen median kanavat varastavat huomion. Olen ymmärtänyt, että monen ison blogin aktiivisten seuraajien määrä on laskenut kymmenen vuoden takaisesta huipusta, jolloin blogit trendasivat ja toimivat ahkeran keskustelun alustoina.

 

Olen siitä outo nuori aikuinen, että viihdyn blogien parissa miltei paremmin kuin varsinaisessa sosiaalisessa mediassa. Tavallaanhan blogikin on sosiaalinen media, mutta kutsun nyt vain niin sanottuja varsinaisia sosiaalisia medioita someksi. Minulle blogit ja somet vastaavat hyvin erilaisiin tarpeisiin. Siinä missä blogin lukeminen muistuttaa lehdenlukuelämystä, Twitter tuntuu vessanseinäkirjoittelulta. Tykkään molemmista, mutta aivan eri tavoilla.


Blogi on rauhallisempi, hitaampi media kuin useimmat varsinaiset somet, mikä on mielestäni iso plussa. Somen selaamisessa on helposti vähän levoton tunnelma, mutta pidempää blogipostausta on pakko pysähtyä lukemaan. Jos pitkää postausta ei ehdi lukea kerralla, voi vaikkapa aloittaa lounasaikaan ja palata myöhemmin kahvitauolla takaisin - vähän kuin mielenkiintoisen mutta pitkän aikakauslehtijutun pariin.


Blogi on myös pysyvämpi. Vanhaa blogisisältöä on yhtä helppo löytää, lukea ja kommentoidakin kuin uudempaa, kun taas vaikkapa Instagramissa tuntuisi aika oudolta kaivaa esiin vuosia vanha kuva ja kommentoida siihen. Hakukoneet eivät myöskään tunnu löytävän vanhoja somepäivityksiä niin helposti. Monia someja selatakseen pitää myös perustaa käyttäjätili tai ladata sovellus, mikä tuntuu vaivalloiselta, jos ei halua alkaa tuottaa sisältöä kyseisellä alustalla, vaan vain selailla.


 

Saadakseen blogilleen paljon huomiota ja lukijoita on tietysti viisasta käyttää somea markkinointiin. Isoilla blogeilla on vielä isompi Instagram. Olen tehnyt sen valinnan, että en perusta blogilleni enkä itselleni IG:tä. En ole hyvä pärjäämään sellaisten edustussomealustojen kanssa. En varmasti osaisi miettiä riittävän aktiivisuuden ylläpitämistä ja havainnoida kommentteja ja tykkäysten määrää ilman, että se aiheuttaisi jatkuvasti pientä stressiä.


Juuri sen stressin takia poistuin aikanaan Facebookista. En halua sitä takaisin. Riittää, että julkaisen juttuja blogissani sille yleisölle, joka blogiini löytää. Käytän kyllä Twitteriä ajoittain aktiivisestikin, mutta alustana se on luonteeltaan hyvin erilainen. En ole vielä puhunut Twitterissä blogistani, enkä blogissani Twitteristäni, sillä ne ovat kaksi erilaista maailmaa, joita en ole ainakaan toistaiseksi halunnut linkittää toisiinsa. 

 

En myöskään seuraa somessa juurikaan niitä bloggaajia, joiden seuraaja olen Bloggerissa, sillä tykkään tulla blogilukulistani pariin aivan erikseen, kaikessa rauhassa, sopivalla fiiliksellä etsimään luettavaa mieluummin, kuin nähdä bloggaajien päivityksiä sekavassa somevirrassa hetkinä, jolloin minulla ei ole aikaa tai sopivaa mielentilaa pysähtyä lukemaan postausta kunnolla.



Kun tilaamani aikakauslehti saapuu, luen sen mieluiten yhteen menoon, mukavasti sohvalla tai sängyssä viltin alla, kahvikupin kanssa, hitaasti ja fiilistellen. Se on minun ylellinen lehdenlukuhetkeni. (Oikeastaan opin tämän tavan äidiltäni jo nuorena, ja edelleen, kun vierailen lapsuudenkodissani, saatamme istua yhdessä aikakauslehtiä lueskellen.)

 

Jossain vaiheessa huomasin, että minulle on kehittynyt myös vastaavanlainen tapa blogien suhteen. Silloin tällöin, useimmiten sunnuntaisin, avaan suosikkiblogini ja luen niiden uudet postaukset samanlaisella rentoudella, pysähdyn niiden ääreen. Alati virtaavan informaatiotulvan aikakaudella blogien kaltainen hitaampi media tuntuu aikakauslehtien tapaan eräänlaiselta ylellisyydeltä.


Ei liene yllätys, että olen myös päätynyt nimenomaan aikakauslehtialalle töihin. Jahka opinnoilta liikenee enemmän aikaa, haluan yrittää saada enemmän jalansijaa alalla. En oikeastaan tiedä, kannattaisiko minun opiskella biologian sijaan vaikkapa journalismia, mutta toistaiseksi olen menestynyt pätevyydelläni hyvin, sillä kirjoitan nimenomaan luonnosta ja ympäristökysymyksistä.



Tämän postauksen kuvat unikkokimpusta ovat ensimmäisiä otoksiani uudella kameralla, jonka ostin viime viikolla! Kirjoitan uudesta kamerasta enemmän myöhemmin, kunhan osaan sanoa siitä jotain. Vielä en osaa kunnolla edes käyttää sitä. Kyseessä on Canon PowerShot SX70 HS, jonka toivon täyttävän kameratarpeeni hyvin.


En tiedä miksi, mutta päätin joskus, että en lataa kuvapankkikuvia blogini kuvitukseksi, vaan haluan kuvittaa kaikki postaukset omilla kuvillani, vaikkei tämä varsinaisesti valokuvausblogi olekaan. Niinpä tällaisiin pohdiskelu- ja fiilistelykirjoituksiin laitan kuviksi yleensä kukkia tai muita satunnaisia kuvaamiani asioita, vaikkeivät ne välttämättä liittyisi suoraan aiheeseen.

 

Mutta entäpä te, lukijat, onko teillä ajatuksia blogien roolista nopeamman sosiaalisen median rinnalla?

48 kommenttia

  1. Oli mukava lukea postaustasi aamutuimaan rauhassa ja mietiskellä tätä nostamaasi teemaa. Ajattelen niin, että blogeilla tulee olemaan aina lukijoita. Somen nopeat ja ohikiitävät päivitykset ovat mielestäni ihan kiva lisä. Blogini on myös FB:ssa ja IG:ssa. Ivittelen niihin aina uuden postauksen julkaistuani. Itse luen mielelläni blogeja. IG:sta tykkään sen nopeuden ja helppouden vuoksi. FB:ssa seuraamiset ovat jääneet ihan minimiin. Tätä postaustasi jään vielä miettimään. Hyvä aihe!
    Aurinkoisia päiviä pääsiäisviikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eri somealustat sopivat hyvin erilaiseen viestintään ja ajanviettoon. Blogille on todella eduksi olla käytössä ainakin yksi some, jossa voi nostaa uusia postauksia. Yhä harvempi enää seuraa blogeja sellaisinaan (esim. Bloggerin kautta, tilmaalalla syötteitä tai uutiskirjettä, jos blogilla on semmoinen), useimmat seuraavat niitä juuri somen kautta.

      Aurinkoa!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus!💛

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Hyvä vertaus lehtiin ja vanha blogi on helpompi löytää kuin lehti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Totta sekin. Harva menee esim. kirjastoon etsimään jotain vanhaa lehteä ihan varta vasten. (Joskus olen etsinyt jotain Suuren Käsityölehden numeroa saadakseni jonkun kaavan käsiini, mutta en muista muuten ikinä menneeni kirjastoon pläräämään ihan vanhoja numeroita.)

      Poista
  4. Olen huono ennustamaan, mutta kyllä blogeille on paikkansa tulevaisuudessakin. Seuraan enimmäkseen puutarha- ja käsityöblogeja, joissa tunnelma on myönteinen, kannustava ja usein myös hyvin elämänmakuinen. Blogeissa toteutuu varsin hyvin niiden varsinainen idea eli kuvallinen päiväkirjamaisuus. Pidän valtavasti myös blogien mahdollistamasta vastavuoroisuudesta. Ajatuksilleen saa hyvin vastakaikua, ongelmilleen ratkaisuehdotuksia ja vertaistukea yllinkyllin.
    Poistuin muutama vuosi sitten Facebookista, osittain tietoturvaan liittyvien ongelmien vuoksi, mutta myös siellä tapahtuvan mollaamisen ja pikkuasioista riitelemisen vuoksi. Instaan en ole tunnuksia edes luonut, koska minulle tärkeämpää on teksti, lainkaan kuvia väheksymättä. Vietän tietokoneen äärellä muutenkin ihan liikaa aikaa, joten rajoitan tietoisesti siellä käyttämiäni kanavia.
    Aikakauslehtien suhteen tulevaisuus taitaa näyttää huonommalta. Irtonumeroita ostan yhä harvemmin ja valikoidummin. Kaksi puutarhalehteä tulee tilattuina, enkä ole niistä aikeissa edes luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ennustan minäkin. Vaikka sellaiset muotiin, kauneuteen ja yleiseen hömppään keskittyvät lifestyle-blogit tuntuvat siirtyneen entistä enemmän somen puolelle ja etenkin Instagram tuntuu syöneen niitä, niin puolestaan puutarha- ja käsityöblogimaailma tuntuu elävän hyvin edelleen, eikä mikään somealusta tunnu kilpailevan juuri siitä samasta "lokerosta", mitä nämä blogit juuri blogimuotoisina täyttävät. Samoin retkiblogit - retkikertomusta on vaikea tarinoida eteenpäin paremmassa muodossa kuin blogi, paitsi ehkä videolla, mutta jotenkin retki-tube-maailma ei tunnu minusta vielä ainakaan ottaneen tuulta alleen.

      Facebookista on tullut tosi negatiivinen paikka. En tiedä, mikä siinä alustassa on se, mikä kaivaa ihmisistä esiin halun vängätä kaikenlaisista pienistäkin asioista, mutta kyllä, osittain senkin takia minäkin lähdin sieltä. Samoin Facebookin tietosuoja on kyseenalainen, enkä sen johdosta yhtään ihmettelekään, miksi FB:n suosio onkin laskussa.

      Muistelen lukeneeni viime vuonna ilmestyneen tutkimuksen, jonka mukaan aikakauslehtialan tulevaisuuden arvellaan olevan monipuolisemmassa sisältöjen tuottamisessa itse lehden ohella, ja että vahvan aseman saavuttaneet lehdet menestyvät, mutta uudemmat ja huonommin tunnetut ovat hiipumassa.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus.Koin samaistuvani valtaosaan esille tuomistasi asioista.
    Minäkin olen aina rakastanut lehtiä,niitä suosikiksi valikoituneita.Minulla on yksi tai kaksi aina tilauksessa ja niiden saapumispäivänä nautiskelen kiireettömästä lukuhetkestäni valtavasti.
    Minulle visuaalisuus on melkeinpä tärkeintä,että lehdessä on itseäni miellyttävä tyyli ja tietenkin aiheet.Moni lehti on jäänyt,koska tyyli on muuttunut ja kuvat eivät enää täytä oman maun "vaatimuksia".Onneksi markkinoilla uskaltaa vielä olla esimerkiksi sisustuslehtiä,jotka eivät orjallisesti seuraa valtavirtaista,sen hetken trendikkäimpää tyyliä,vaan itselleni tärkein persoonallisuus saa rehoittaa.Meikeistä ja vaatteista en ole kiinnostunut,asiaa pitää olla.
    Olen introvertti,oman aikani ottava-lue nykytermein hidas.😉
    Ahdistuisin lopulta,jos minulla olisi facebookit(en ole ikinä kuulunut),instagramit(loin passiivisen tilin vain päästäkseni tyttären,ei julkiselle tilille vierailemaan,katselen muitakin tilejä,en kommentoi) ja kaikki muut nykyalustat.
    Tämä blogimaailma on minun juttuni.Sanoitit osuvasti omankin tapani olla täällä,rauhassa ja kun on oikea hetki,lueskelen kaikki kerralla ja postailen kun tekee mieli.
    Hetkittäin saatan täälläkin kokea pientä ahdistusta esimerkiksi kun en ole itse ollenkaan blogituulella ja olen saattanut saada kommentteja postauksiini,ja en saa niihin vastatuiksi.Haluan kunnioittaa seuraajiani ja yritän vastailla nopeasti,mutta samaan aikaan haluaisin olla myös aidosti taas kommunikaatiotunnelmissa ja introverttinä aina en ole.Kommunikointia ja jakamistahan tämä bloggailu on,ja itse haluan pysyä rehellisenä ja aitona enkä halua vastailla diipadaapaa,jotta mielenkiinnon aito ilmapiiri säilyisi,siksi minulla saattaa joskus kestää,kun taas herään blogileveleille.😊Voin vain kuvitella tilannetta,jossa pitäisi hallinnoida suveneeristi useita sosiaalisen median alustoja,huh!Bloggerblogit eivät minustakaan kuulu someen,ovat paljon persoonallisempia ja ennen kaikkea hitaampitempoisia paikkoja.
    Saattaisin tässä kohtaa heittää kysymyksen,että onko kenellekkään hyväksi hillua jokaisella mahdollisella someareenalla...?
    Eriasia tietty,jos työkseen tekee.
    Mutta juu,blogi täällä bloggerissa on omasta mielestäni juuri sopivan hidas ja omat tarpeeni täyttävä paikka.Täällä mieliblogeissa pääsee juuri samanlaiseen,rauhalliseen luku ja katselunautintoon,kuin lehtiä lukiessaan,niin kuin sinäkit kirjoitit.Minäkin saatan penkoa blogeista vanhoja postauksia,nautiskella kauniista kuvista.

    Onneksi olkoon uudesta kamerasta!Omanikin kuuluu samaan kameraperheeseen.
    Nautin näistä upeista kukkakuvistasi valtavasti!Ihanaa ,keväistä her kkyyttä!😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla on hyvin samanlaisia ajatuksia. Tiedän, että joku varmasti viihtyy ja pärjää hyvin, vaikka olisi käytössä kaikki mahdolliset somealustat, mutta onhan siitä ollut paljon puhetta, ettei ihmispää kestä sellaista jatkuvaa informaatiovirtaa, jatkuvaa valppaana oloa. Se kuormittaa - somen selaaminen ei välttämättä ole rentoutumista. Siihen jää myös eräällä tavalla "koukkuun", siihen tykkäyksistä syntyvän positiiviseen tunteeseen, jota sitten haluaa tavoitella päivittämällä somea usein, että saisi lisää huomiota - senkin uhalla, että joutuu pettymään, jos tykkäyksiä ei tulekaan.

      Onneksi blogit ovat vähän semmoisia, ainakin nykyään, ettei se kommenttien määrä ole mikään itseisarvo - suosittu postaus voi saada tuhansia sivunkatseluita, mutta vain kymmeniä kommentteja. En välttämättä itsekään aina kommentoi, vaikka olen lukenut jonkun blogipostauksen ajatuksella, jos minulla ei vaikkapa juuri siinä kohtaa ole mitään sanottavaa, tai en vain jaksa alkaa naputella kommenttia - varsinkin jos selaan tablettilaitteella, jolla harvoin kirjaudun sisään tililleni, lueskelen vain. Joskus saatan palata johonkin blogiin myöhemmin kirjoittamaan kommentin, jos jokin teksti on jäänyt päähän pyörimään ja herättänyt ajatuksia. Samoin en aina vastaa saamiini kommentteihin saman tien, vaan sitten kun on sopiva hetki.

      Poista
    2. Varastan nyt vähän palstatilaa, mutta luin äsken Mirjam-Matilda kommentin ja samaistuin niin täydellisesti tähän "Hetkittäin saatan täälläkin kokea pientä ahdistusta esimerkiksi kun en ole itse ollenkaan blogituulella ja olen saattanut saada kommentteja postauksiini,ja en saa niihin vastatuiksi.Haluan kunnioittaa seuraajiani ja yritän vastailla nopeasti,mutta samaan aikaan haluaisin olla myös aidosti taas kommunikaatiotunnelmissa ja introverttinä aina en ole.Kommunikointia ja jakamistahan tämä bloggailu on,ja itse haluan pysyä rehellisenä ja aitona enkä halua vastailla diipadaapaa,jotta mielenkiinnon aito ilmapiiri säilyisi,siksi minulla saattaa joskus kestää,kun taas herään blogileveleille."

      Hienosti kuvattu Mirjam-Matilda. Niin samoja fiiliksiä itsellänikin. Introvertti kun olen minäkin.

      Poista
    3. Joo, se oli kyllä hyvin sanailtu. Itse olen taas aina kroonisesti vähän kiireinen - sillä tavalla, että sellaisen hyvän blogihetken aika on noin kerran viikossa, eikä joka päivä, joten vastaan sitten kommentteihinkin usein viikon viiveellä. Mutta yritän ajatella asian niin, että koska blogi on luonteeltaan muutenkin hitaampi media, on myös ok vastata kommentteihin hitaammin. Ei tarvitse reagoida heti. (Twitterissä esimerkiksi olisi aika outoa vastata kommenttiin vasta viikkoa myöhemmin. Siinä vaiheessa se on jo ihan eilinen ja unohdettu koko keskustelunaihe.)

      Poista
    4. Kiitos Annukka!Vain toinen introvertti ymmärtää tämän sosiaalisista tilanteista ja kommunikoinnista vetäytymisen tarpeen.😊Pienen itsekseen olemisen jälkeen on taas mistä ammentaa.

      Poista
  6. Fb:ssa kommentointi on mennyt tosi sekavaksi, ryhmiin tulee sata kommenttia, joiden kirjoittajat eivät ole lukeneet edellisiä kymmeniä viestejä vaan hokevat samoja kysymyksiä ja vastauksia... Ja siellä on tosi vaikea palata uudelleen niihin kiinnostaviin juttuihin. Blogit on kyllä leppoisampia, tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! Miksi Facebookin, etenkin ryhmien, keskustelukulttuuri on sillä tavalla karannut käsistä, että ihmiset vain tulevat paikalle huutelemaan irtokommentteja ja kyselemään tyhmiä, eivätkä seuraa keskustelua tai varsinaisesti osallistu siihen kunnolla? Miksi ne ihmiset haluavat viettää aikansa sillä tavalla "keskustellen"?

      Poista
  7. Aamen! Miten voikin olla (jälleen) niin sataprosenttisen yhteneväiset ajatukset ja käytännöt kuin itselläni. Paitsi että Twitteriä en ole koskaan käyttänyt ja tuskin tulen käyttämäänkään, mutta Instagramia kyllä. Joskin satunnaisesti sitäkin. Välillä en avaa kuukauteen, mutta välillä taas on kausia, jolloin en niin jaksa lukea enkä kirjoittaa, vaan tykkään selailla laadukkaita kuvia. Luontoaiheisia lähinnä. Mutta silloin kun luen tai kirjoitan, haluan haluan lukea ja kirjoittaa kaikessa rauhassa. Ja nimenomaan "isolla koneella", enkä puhelimella.

    Enkä ole minäkään linkittänyt ns. blogiani mihinkään, koska kirjoittelen mieluiten "piilossa". En myöskään ole liittänyt instatiliä facebookiin, josta haluaisin kokonaan eroon, kun en siellä koskaan käy, mutta tarvitsen profiilin kuitenkin työpaikan fb:n päivittämiseen, enkä ole jaksanut ottaa selvää, miten se onnistuu, jos poistan profiilini kokonaan.

    Blogi on mulle tärkeä henkireikä, jonka pariin on aina kiva tulla silloin kun siltä tuntuu, mutta helppo myös pysyä pois silloin, kun ei tunnu, ehdi tai jaksa. On onneksi vapaaehtoinen harrastus, joka ei velvoita mihinkään tai ole sidoksissa aikatauluihin tai postausten määrään. Katoaisi hauskuus samantien, koska kokopäivätyössä on velvoitteita ja aikatauluja ihan riittämiin. Eri asia tietysti, jos blogi olisi työ, mutta siihen en uskoisi edes pystyväni, koska itselleni kirjoittamisen hienous on nimenomaan sen vapaus.

    Aivan superkauniit kuvat! Onnea uudesta kamerasta. Uskon, että teistä tulee hyvät ystävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä! Hyvä pointti myös, että on mukavampi tulla koneen ääreen hoitamaan blogijutut kuin kännykällä. Epäammattimainen bloggaaminen on just parasta - on joku paikka, missä voi julkaista kuviaan ja ajatuksiaan välillä, mutta siellä ei tarvitse jatkuvasti olla päivystämässä. Lukijat eivät heti katoa, vaikka et joka viikko postaisi.

      Luulen, ettei työpaikan Facebook-sivua pysty päivittämään, jos ei ole omaa henkilökohtaista käyttäjätiliä. Tottakai voi luoda "feikkitilin", jota ei käytä mihinkään muuhun kuin työpaikan sivun päivittämiseen, mutta tilin luominen muulla kuin omalla nimellä on kuitenkin palvelun sääntöjen vastaista, joten jos joku huomaa asian ja kantelee ylläpidolle, Facebookista voi sitten saada yllättäen kenkää, eikä takaisin pääse ainakaan samoja kirjautumistietoja (kuten sähköpostiosoitetta) käyttäen.

      Poista
  8. Olen omalla nimelläni niin Instagramissa kuin facebookissakin ja facebookissa mulla on blogillakin oma tili. Käyn monta kertaa päivässä läpi kommentit sekä blogiin että instagramiin, aikaa kun mulla on yllin kyllin. Omaan tahtiin pitää jokaisen bloggaajan postauksia tehdä ja uskon että suurin osa niin tekeekin. Joskus olen kyllä ollut aistivinani että postaus on tehty vain jotta saataisiin jotain postattua sinäkin päivänä.
    Kun olen kommentoinut jonkun blogiin, niin on tietysti kiva jos vastauksen saa aika pian, varsinkin jos on esittänyt jonkin kysymyksen johon odottaa vastausta. Läheskään aina en kuitenkaan palaa enää katsomaan onko bloggaaja kommentoinut jotain minun kommenttiini.
    Koneella minäkin mieluiten hoidan kommentoinnit ja niihin vastaamiset. Joku joskus mainitsi tehneensä postauksen puhelimella, mutta sitä en ole arvannut edes yrittää, sillä puhelimella tulee niin paljon helpommin tehtyä virheitä kuin tietokoneella.
    Mukavaa pääsiäisviikkoa sinulle! Ja hyviä harjoitteluja uuden kameran käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu havainto, että joskus postaukset tuntuvat siltä, että ne on tehty vain, jotta blogissa ilmestyisi jotain - eikä siinä sinällään mitään, hassua vain, että välillä sen huomaa niin hyvin. Mielestäni on ehkä parempikin kirjoittaa harvemmin ja priimaa kuin usein ja vähän mitä sattuu.

      Kommentteihin on toki jees saada vastaus edes viikon sisällä, mutta toisin kuin hektisimmillä somealustoilla, sitä ei ehkä odota aivan saman tien. Jos olen jättänyt kysymyksen tai pidemmän kommentin jonkun blogiin, tilaan uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiin, kunnes bloggaaja vastaa. Jos taas asiani on vain kehu hyvästä postauksesta tai muu lyhyt kommentti, en välttämättä palaa takaisin katsomaan, vastattiinko siihen - paitsi ehkä sitten, kun blogissa ilmestyy uusi kirjoitus, jonka luettuani saatan selailla taaksepäin vanhoja postauksia, jolloin mahdollisesti havaitsen myös omat edelliset kommenttini ja bloggaajan vastaukset niihin.

      Kiitos ja mukavaa pääsiäisviikkoa sinullekin!

      Poista
  9. Todella mielenkiintoinen aihe ja kirjoitus! Hyvin olet saanut myös muita reagoimaan tähän. Minulla ei ole mitään uutta viisasta kommentoitavaa tähän. Ilmaisen blogissa itseäni ja keskustelen mielelläni muiden kanssa. Se on hyvää juuri nyt. Jos aika tuo eteen ylläreitä eivätkä blogit enää toimisikaan, muuttaisin varmaankin toimintaani sen mukaisesti. Tämä on yksi hengityskanavani, tarvittaessa se voi hyvin muuttaa muotoaan 🥰.

    Kiitos upeasta avauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nähtävästi aihe herättää ajatuksia, eikä ihmekään, kun moni kommentoija on itsekin bloggaaja. Hyvä näkökulma, että omaa toimintaa varmasti muuttaa tilanteen mukaan. Niin minäkin takuulla teen. Jos vaikka Blogger lopetetaan, miettisin hetken, perustanko uuden blogin vaikkapa Wordpressiin vai lopetanko kokonaan.

      Poista
  10. Olipa kiinnostava ja jännä aihe, erittäin tuttu myös. Minullekaan mikään muu somealusta ei vedä blogeille vertoja juuri kuvailemasi ja kommenteissakin mainittujen pidempien tekstien, hitauden, tarinoiden ja kommentoinnin vastavuoroisuuden takia. Työkseni olen noissa muissakin mainituissa somekanavissa mukana, mutta tämä on se, jonne haluan tulla kertomaan kuulumiset.
    Omat kuvat ja tietynlainen arkirealismi ovat niitä, jotka blogeissa ovat sitä parasta (en seuraa trendiblogeja). Itse otetut kuvat, kännykällä tai kameralla, ovat se juttu, ei mikään järin harkittu visuaalisuus. Muutenkin kartan kaikkea stailattua ja sliipattua sisältöä. Mutta kukin toki seuraa sellaisia kanavia, jotka itseä miellyttävät.
    Itse olen muuten opiskellut maisema-arkkitehdiksi, eikä se suinkaan ole estänyt sitä, että olen päätoimisesti ollut lehtialalla jo viitisentoista vuotta. Hyvä vain, että on jonkun alan erityistuntemusta. Kävin kyllä aluksi erinomaisen lehtikirjoituskurssin, jonka opit ovat edelleen päivittäin mielessä. Joten peukut alavalinnallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa mieltä realististen blogien parhaudesta. Jos kaikki on hirveän sliipattua ja täydellistä aina, tulee etäinen olo, ei saa oikein otetta mistään. Pitää olla vähän rosoa ja tekemisen meininkiä, sitä kuuluisaa elämän makua.

      Olipa mukavaa kuulla, että sinäkin olet ns. väärän alan tutkinnolla päätynyt lehtialalle. Olenkin lukenut paljon juttuja, joissa peräänkuulutetaan, että toimittajina olisi tärkeää olla laajemmin eri alojen - ei siis pelkän journalismin - asiantuntijoita, etenkin luonto- ja ympäristöalojen, koska loppujen lopuksi kaikki asiat linkittyvät toisiinsa.

      Poista
  11. Ompa kauniit kuvat ja hyvä kirjoitus. Moni kuvapainotteisempi blogi varmaankin lopetti juuri instagramin takia ja samoin sellaisten blogien seuraajat ovat siirtyneet sinne. Tekstiin painottuvaa blogia ei niinkään helposti korvata somella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tämän voisi arvella mutu-tuntumalla pitävän paikkansa. Kuvapainotteinen lifestyle-blogi, jossa muutenkaan ei välttämättä ollut paljon tekstiä tai ainakaan sillä ei ollut paljoa painoarvoa, menestynee paremmin Instagram- kuin blogiformaatissa.

      Poista
  12. Ihana kimppu ja kauniit kuvat.
    Blogisome riittää minulle ja paperilehti luetaan ehdottomasti kahvin kanssa, hitaasti nautiskellen molemmat.

    VastaaPoista
  13. Hyvä kirjoitus! Olisin voinut kirjoittaa samat ajatukset itsekin. Haluan tietää asioista ja oppia uutta. Siksi tekstipainotteiset blogit ovat suosikkejani ja näitä kommentteja luettuani uskon, etteivät ainakaan ne ole katoamassa mihinkään. Niille ei vain ole korvaajaa nopeatempoisessa somemaailmassa. Henkilökohtainen facebook-tili minulla on, koska kaverit painostivat aikanaan sellaisen tekemään, mutta en ole tehnyt blogilleni tiliä. Instagram tai muut somekanavat eivät kiinnosta senkään vertaa. Kirjoittaminen, tiedonjakaminen ja sen vastaanottaminen on se juttu, ei kauniit kuvat. Bloggaaminen on minulle antoisa harrastus ja olen iloinen niistä lukijoista ja kommentoijista, jotka blogini ovat löytäneet. He ovat se porukka, jonka tiedän viihtyvän blogini parissa ja heille haluan sisältöä tuottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin vahvuus on juuri siinä tiedon jakamisessa ja helpossa kanssakäymisen mahdollisuudessa. Millä muulla formaatilla voisi samalla tavalla matalalla kynnyksellä kertoa pitkiä juttuja? No, video toki on kilpailukykyinen vaihtoehto, mutta tykkään huomattavasti enemmän tekstistä, jota voi selailla helposti haluamaansa paikkaan, jossa ei ole niin paljon turhaa tyhjäkäyntiä, jota voi lukea missä vain (videon kehtaa kuunnella vain, jos on kuulokkeet päässä) ja josta löytää haluamansa sisällöt kätevästi aina uudestaan (ctr+f tai hakukonehaku).

      Poista
  14. Tosi hyvä kirjoitus! Minäkin tykkään nautiskella esim. kahvinjuonnin yhteydessä lehden- tai blogin lukemisesta kaikessa rauhassa aiheisiin syventyen. Kommentoin omaan verkkaiseen tyyliini juurikin silloin kun olen oikeassa ns. moodissa. Aina ei vaan jaksa edes avata läppäriä, eikä aina ole edes mitään sanottavaakaan ;)
    Kännykällä käyn vain instassa ihailemassa upeita kuvia, jotka enimmäkseen luontoaiheisia, mutta aika harvakseltaan siellä itse ottamiani kuvia julkaisen.
    Facebookissa seuraan lähinnä parhaimpien ystävien, sukulaisten ja perheenjäsenten julkaisuja. Kuulun myös muutamaan ryhmään, kuten lintuharrastajat, suomen luonnonvalokuvaajat, saariston satamat yms. joista löytyy ajankohtaista ja asiallista informaatiota sekä saa katsella kauniita kuvia :)
    Onnea uudesta kamerasta! Itsekin olen harkinnut vanhan järkkärin vaihtamista johonkin pienempään ja kevyempään, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi syventyä aiheeseen :D
    Hauskaa huomista aprillipäivää, ja mukavaa pääsiäisen aikaa sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Facebookissa just ne muutamat hyvät ryhmät, joissa kuuli vähän puskaradiotyyppisesti juttuja, joita ei oikein muualta kuule, ovat kyllä yksi asia, jota olen jäänyt ikävöimään. Mutta toisaalta, kun ei niitä juoruja enää kuule, niin ei niitä osaa varsinaisesti kaivatakaan - kun ei tiedä, mitä tiedonmurusia missaa.

      Poista
  15. Olipa osuva kirjoitus. Olen monessa kohtaa samaa mieltä. Itselläni on face ja instakin käytössä, mutta huomaan paljon pieniä 'käytösmuutoksia' jopa itsessänikin.

    Nykyään tuntuu, että insta on ajanut täysin facen ohi. Blogin www:llä on taas ihan oma osansa. Se on kun kotipesä, josta juostaan kipasemaan muualla. Paljon on kaikki muuttunut oman blogitaipaleen aikana. Mietin, mitä kaikkea ilman olisin, jollen tähän maailmaan oli solahtanut. Antoisaa on ollut ja on edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Blogimaailma on tosiaan elänyt ja muuttunut vuosien varrella paljon ja eri somealustojen merkitys bloggaajalle myös. Tätä on ollut hauska seurata.

      Poista
  16. Hyvä postaus - itselläni paljon samantapaisia ajatuksia ♥️

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Me ollaan monesti mietitty miehen kans löytääkö sua instasta :D Tämä selittää sen löytymättömyyden. :) Ihana oma hetki tuo aikakauslehen lukeminen. Tekisi mieli tilata myös joku , mutta en tiiä, mikä olis mun juttu nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, joo! Tiedän, että Insta avaisi uusia ovia, toisi lisää yleisöä, mutta tiedän myös, ettei se ole mun juttu. Suosikkilehteni on ollut jo pitkään Suomen Luonto, joka on vain ihan järkyttävän kaunis ja laadukas ja syvällinen lehti, joten sitä myös suosittelen kaikille luonnosta/ulkoilusta/luontokuvauksesta kiinnostuneille.

      Poista
  19. Tämä oli hyvä postaus! Minua välillä surettaa, etteivät blogit ole enää samalla tavalla yhteisö kuin vielä joitain vuosia sitten. Se innosti myös kirjoittamaan itse aktiivisemmin. Toisaalta ajanriittämissyistä olen itse nykyään varmaan aktiivisempi instagramissa kuin blogissa, mutta tässä tekstissä avasit hyvin juuri sitä, mikä blogissa on mukavampaa kuin vaikka instassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Totta, yksittäinen blogi saattoi toimia joskus vähän niinkuin Facebook-ryhmä. Tosin en tiedä, ovatkohan jotkut niistä isoimmista blogeista, jotka silloin olivat sellaisia yhteisöalustoja, edelleen vähän sellaisia, en ole seurannut. Sisällön tuottaminen Instaan on kyllä huomattavasti ketterämpää kuin blogiin, että jos aika on kortilla, niin ei ihme, jos siellä on aktiivisempi kuin blogissa. (Vaikkei mulla ole omaa tiliä, olen päivittänyt parin yhteisön tilejä ajoittain, joten IG:n käyttäminen on sillä tasolla tuttua.)

      Poista
  20. Blogimaailmassa tulee vietettyä ehkä eniten aikaa omien blogipostauksien kanssa kuten myös vierailemalla muiden blogeissa vaikka profiilit löytyvätkin myös Instagramissa ja Facebookissa.

    Mukavia huhtikuun kevätpäiviä Sinulle !

    VastaaPoista
  21. Olipa mukava lukea ajatuksiasi ja huomata, että niin moni on samalla linjalla. Insta, Twitter ja fb ovat hektisiä, niitä selaillaan, tykkäillään ja unohdetaan. Blogijuttuihin voi palata vuosienkin jälkeen. Minulle blogi on kuvapäiväkirja. Retket, kasvien kukinta, vuodenaikojen vaihtelu ym. tulee merkittyä muistiin ja sieltä ne löytyvät arkistosta. (jos Google suo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! Blogi on paitsi tiedon ja elämyksien välittämistä lukijoille, myös päiväkirjan pitämistä itselle. Kunpa Google soisi! Jos ei suo, niin toivottavasti Bloggerin backup-tiedostot ovat ladattavissa myös muille blogialustoille. (Pitäisi itseasiassa selvittää asiaa, eikä vain toivoa.)

      Poista
  22. Mielenkiintoinen postaus ja mukava keskustelu myös kommenteissa, pisti reflektoimaan myös omaa somen ja blogien käyttöä. Facebookissa olen "kyylänä", eli seuraan muutamaa ryhmää, oman lähiseudun ryhmää ja erästä toista yhteisöä. Instagramissa postailen hyvin epäsäännöllisesti joitakin kuvia ja ajatuksia, mutta pääosin kyseinen media on minulle liian nopea. Tykkään enemmän makustella ja fiilistellä asioita. Retkellä tai puutarhassa ollessani hyvin harvoin tulee edes mieleeni, että tästä voisi nyt julkaista kuvan someen. Se myös keskeyttäisi läsnäolon luonnossa.
    Blogimaailmassa on mahdollisuus kirjoittaa ja lukea postauksia ajan kanssa. Yleensä haluan jättää lukiessani myös kommentin, joten sekin vaatii erilaista intensiteettiä kuin pelkkä insta-tykkäys. Toivoisin että blogimaailma pysyy ja kehittyy nopeimpien medioiden ohella. Kunhan meitä lukijoita ja bloggaajia riittää, niin silloin ainakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin olin Facebookissa pitkään pelkkä "kyylä" ennen kuin lähdin kokonaan. Luonnossa oleillessa minulle tulee kieltämättä välillä häiritseviä "miten saisin tämän esitettyä parhaiten blogissa" -ajatuksia, jotka yritän aina torjua, koska sen aika on myöhemmin. Retkellä kuvaan kuvaamisen ilosta ja dokumentoidakseni hetkiä - haluan päättää vasta myöhemmin, tuleeko just siitä retkestä blogipostaus ja minkälainen. Jos pitäisi sieltä tilanteen päältä postata jotain Instagramiin, se kyllä tosiaan rikkoisi sen luontohetken "kuplan".

      Poista
  23. Blogi on ikään kun "kuvauspäiväkirja". Instagram on valokuva-albumi ja Facebook päiväkirja/keskustelupaikka. Jälkimmäisessä ovat mukana elämäni ihmiset! Koulu-ja opiskelukaverit, lapsuuden kaverit, ex- poikakaverit, sukulaiset, nykyiset ja entiset työkaverit, valokuvauskaverit jne. Harmittaa hieman kun blogien suosio on niin kovasti laskenut. Mä en itse hirveästi välitä näistä kaupallisista blogeista, tulee tunne kun lukisi mainoksia! Eikä minulla ole sellaisiin aikaan, eikä mielenkiintoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvailtu, näinhän nää menee. Facebook on kyllä siitä kiva, että siellä voi saada koottua itselle tärkeistä ihmisistä semmosen verkoston, mihin ei muuta kautta tulisi pidettyä yhteyttä. Muistelen myös, että ainakin joskus siellä oli joku lista-toiminto, jolla voi koota kavereista erilaisia listojen, kuten "läheiset ystävät" tai "perhe", joille saattoi kohdentaa viestejä ja joiden kuulumiset saattoi selata kohdennetusti koko fiidin selaamisen sijaan.

      Samaa mieltä isoimmista, kaupallisimmista blogeista myös. Ei ole tekemisen meininkiä, vain mainoksia ja liian harkittua, siloiteltua sisältöä. Bloggaaja myös saattaa vaikuttaa jotenkin etäisemmältä - joltain kaukaiselta "julkkikselta", jolle ei tunnu luontevalta jättä rennosti kommenttia, toisin kuin pienemmissä, vähemmän kaupallisissa blogeissa.

      Poista