blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Japaninkääpiökirsikka kukkii parvekkeella

15.4.2020

Parvekepuutarhassamme hehkuu heleän vaaleanpunainen kukkapilvi. Isossa eristeruukussaan parvekkeen nurkassa talvehtinut japaninkääpiökirsikka alkoi availla silmujaan maaliskuun lopulla. Heti huhtikuun alussa avautui ensimmäinen, herkän vaaleanpunainen kukka, ja pian kirsikkapensas olikin jo täydessä kukkaloistossa. Nyt herkän kauniit kirsikankukat alkavat jo pudotella terälehtiään pitkin pöytää ja parvekkeen lattiaa. Pian kukinta päättyy ja lehdet alkavat kasvaa isommiksi.


On ihmeellistä ja ihanaa, että meillä vielä on kirsikka. Keväällä 2018 me ja kaksi kaveriamme innostuimme ostamaan Piha & Puutarha -messuilta Flörin osastolla tarjouksessa olleita  kirsikkapensaita parvekkeillemme. Kauniisti kukkivat pienet pensaat maksoivat 15 euroa stycke, mikä tuntui ihan kohtuulliselta hinnalta tällaiselle kokeilulle - kukkiva pensas kukkakimpun hinnalla.

Meillä pensas kuitenkin kuoli jo ensimmäisenä kesänsä päätteeksi. Sitä riivasi jokin tauti. Päädyimme leikkaamaan kuolleet oksat alas, ja onneksi kirsikka alkoi tehdä uutta versoa. Ahnas perhostoukka söi kuitenkin versot kokonaan pois, eikä uusia enää tullut. Se oli se gammayökkösten kesä. Pahuksen gammayökköset.

Toveri Vötkylän kirsikka kuoli myös ensimmäisenä kesänään. Se pääsi kuivahtamaan, eikä enää toennut. Toisella kaverillamme kirsikka menestyi kuitenkin paremmin. Hirveästä vihannespunkki-invaasiosta huolimatta se selvisi ekan kesän, talvehti ja kukki toisenakin keväänä. Viime syksynä kaveri muutti uuteen kämppään, jossa ei ole parveketta, joten hän lahjoitti kirsikkapensaansa meille. Nyt se on talvehtinut jo toisen talven yli thermoruukussa ja kukkii taas - tänä keväänä meidän parvekkeellamme.


Japaninkääpiökirsikka (Prunus incisa) on nimensä mukaisesti tuotu Suomeen Japanista pihojen koristepensaaksi. Englanniksi laji tunnetaan alkuperäisen esiintymisalueensa mukaan nimellä Fuji sherry. Japaninkääpiökirsikka pärjää kasvuvyöhykkeillä I-III ja viihtyy aurinkoisella paikalla kalkitussa, hyvin läpäisevässä, ravinteikkaassa maassa. Pensasmaisesti kasvava laji jää noin puolentoista metrin korkuiseksi ja metrin levyiseksi.

Kukinta alkaa pihamaalla toukokuussa. Kukat ovat enimmäkseen valkoisia tai hennon vaaleanpunertavia. Kukinnan loppua kohden ne muuttuvat syvemmän vaaleanpunaisiksi ennen kuin terälehdet varisevat. Lehdet alkavat kasvaa kukinnan aikana heleän vihreinä, mutta tummuvat kesään mennessä. Syksyllä ne saavat loisteliaan punaoranssin värin.


Nähtävästi japaninkääpiökirsikka voi menestyä myös parvekkeella. Meillä parveke on hyvinkin paahteinen ja kuuma, ja oma alkuperäinen taimemme ei viihtynyt kovin hyvin - saapa siis nähdä, miten tämä yksilö pärjää ensi kesän, vai oliko edellisen ongelmana jokin ihan muu kuin paiste ja lämpö. Kaverilla, jolta saimme tämän meillä nyt kukkivan yksilön, oli myös lasitettu parveke, mutta sinne paistoi vain ilta-aurinko.

Isossa thermoruukussa japaninkääpiökirsikka talvehtii parvekkeella. Koska lasitetulla parvekkeella lämpötila voi nousta talvellakin - etenkin tällaisina talvina - hyvinkin korkeaksi, olen sijoittanut talvehtivat kasvit parvekkeen etuseinän viereen, missä on viileintä ja varjoisinta. Näin yritän estää niitä heräämästä kesken talven.

Nyt kirsikkamme kukinnan aikana on ollut ihan reippaastikin yöpakkasia. Nostimme kirsikan heti kukinnan alettua pöydälle. Siinä se on paitsi parhaiten ihailtavissa, myös suojassa vedolta, etäällä kylmästä lattiasta. En tiedä, onko parvekkeella ollut öisin pakkasta, mutta ainakin nollassa on käyty. Kirsikka ei ole ollut moksiskaan.


Näin alkukeväästä, kun pakkasta voi vielä tulla, olemme kastelleet kirsikkaa tosi varovaisesti jäätymisen välttämiseksi. Aloitimme kastelun pienillä vesitilkoilla heti, kun silmut alkoivat pullistua. Kesällä säännöllinen ja runsas kastelu on tarpeen, mutta ymmärtääkseni pintamullan voi antaa rauhassa kuivahtaa. Syksyllä kastelua on syytä vähentää asteittain niin, että multa on enimmäkseen kuivaa ennen kuin pakkaset tulevat.

Lannoittaa ja kalkita kannattaa joka vuosi. Jossain kohtaa tulee myös aika vaihtaa mullat. Toimimme kirsikkapensaan kanssa varmaan samalla tavalla kuin useimpien isossa ruukussa olevien huonekasvien eli vaihdamme vain osan pintamullasta uuteen.

Kirsikkaa kannattaa tarkkailla kokemukseni mukaan ainakin vihannespunkkien ja perhostoukkien varalta. Vihannespunkkien ennaltaehkäisyyn ja pienten esiintymien torjuntaan toimii hyvin jo ihan pelkkä vedellä sumuttelu. Parveketta kannattaa myös tuulettaa, sillä vihannespunkit riehaantuvat yleensä juuri lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa.


Toivon kovasti, että tämä kirsikka pärjää jatkossakin meillä! Kuvista ne, joissa lehdet ovat selkeästi isompia ja kukat pinkimpiä, ovat tältä päivältä. Vaaleakukkaisemmat ja pienilehtisemmät ovat huhtikuun alkupuolelta.

20 kommenttia

  1. Mahtava parvekeasukki! Toivottavasti pysyy hyvässä kunnossa ja tuottaa iloa jatkossakin :-)

    VastaaPoista
  2. Kiva! Pitäisköhän vinkata vaimolle, se on just nyt innoissaan parvekkeen täyttämisestä. Pääosin kyllä hyöty-yrteillä, muta tällainen idänihme voisi tuoda hiukan väriä sekaan.

    Tänään näin tuossa lähes takapihalla kevään ekat sinivuokot ja kukkivan näsiän. Jälkimmäistä hieroin ikeniin ja kainaloihin, heitti mukavasti löysäksi polvista. Ja nähäistiin myös selkälokkipariskunta ja alueella liikuskeleva hiirihaukka (monen juoksulenkkikerran kaveri jo). Myös telkkä narisi tai oikeastaan röhki jossain rantaruovikon kätköissä. Tarkalleen ottaen etsittiin pojan kanssa kutuhaukien läiskytystä, mutta taisi olla liian tuulista, eikä ilta vielä kovin pitkällä. Pykivät siis joka vuosi lähilahdella suon päälle kutupuuhiin etenkin iltahämärissä siinä vapun tienoilla. Mutta ehkä tässä pitää odottaa vielä viikko pari. Vesi on kyllä jo auki.

    Kevät on ihan sikakova juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Tosin meillä on pärjännyt useampana vuonna parvekkeella talvienkin yli ja vähän satoa tehden myös perinteinen suomalainen mustaherukka. Se ei kuki näyttävästi tokikaan, mutta sen lehtien aukeaminen keväällä (lasitetulla partsilla maalis-huhtikuussa) täyttää tilan tosi voimakkaalla, herkullisella mustaherukan tuoksulla!

      Minä bongasin kanssa ekat sinivuokot hiljattain lähimetsiköstä. Siellä niitä onkin runsaasti, tosin sillä käynnillä oli vasta muutama aloitteleva kukkija. Vastapäisen talon katolla pesineet selkälokit eivät ole vielä saapuneet. Enkä tiedä, miten aikovat jatkaa elämäänsä täällä, kun viime kesän ilmeisesti ainoa pesästä lentoon selvinnyt poikanen jäi pihatiellä/parkkiksella auton alle; ihmiset, perkele! :(

      Kutuhaukia näin edellisvuonna yllättäen ja aivan sattumalta loiskuttelemassa. Muistan myös, kun ekaa kertaa elämässäni näin niitä, enkä tajunnut, mitä isoja, monieväisiä lohikäärmeitä rantavedessä oikein rymysi.

      Mutta kyllä, kevät on tosiaan kova juttu!

      Poista
  3. Onpa todella kaunis! Selvästi se kiittää hyvästä hoivasta. Toivottavasti jatkaa kasvuaan ja kukkimistaan tulevinakin keväinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Toivottavasti osaamme pitää sen hengissä. Kaveri, jolla tämä kasvoi ja pärjäili ekat pari vuotta, on kyllä ammatiltaan puutarhuri. :D

      Poista
  4. Todella kaunis pensas!Kukat herkät ja olet ottanut niistä ihania kuvia.
    Toivon,että viihtyy ja elää parvekkeellanne.
    Minulla oli isossa säkissä mustaherukan ja karviaisen taimet parvekkeellani pari vuotta sitten.Oli ihanaa kun ne tekivät lehdet ja ihan kohtuu hienon sadonkin marjoja n.3 vuoden ajan.Ihmettelin kun selviytyivät parista pakkastalvestakin kun en sen kummemmin eristänyt säkkiä,jossa ne yhdessä elivät.
    Sittemmin siirsin ne maalle.Ne oli pakko edelleen istuttaa yhdessä,koska niiden juuret olivat säkissä kietoutuneet toistensa ympärille.Nyt minulla on siis tämä herukkakarviainen,joka on kyllä tehnyt jokusen marjankin parina kesänä.Suurimman sadon sain kyllä kahtena ensimmäisenä vuotena parvekkeella.Ehkä sillä kestää tottua elää villisti.😊Viime syksynä leikkasin oksat,joten katsotaan virkistyykö siitä,vai ottiko itseensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauska juttu, että taimet kasvoivat juurista solmuun mutteivät pahastuneet siitä. Olisi hauskaa ajatella niiden olevan nyt hyviä ystäviä - jos kasvit nyt saattaisivat kokea ystävyyttä, hehe. :D Meilläkin oli mustaherukka parvekkeella, ja se selvisi parista talvesta, mutta tänä tosi vaikeana talvena (liian lämmintä jatkuvasti) se näyttää kuolleen. Oletettavasti se kuivui, kun päivät olivat niin lämpimiä ja aurinkoisiakin, että se alkoi heräillä, mutta öisin oli niin paljon vielä pakkasta, ettei sitä oikein uskaltanut alkaa kastellakaan. :(

      Poista
  5. Vau miten kaunis pensas! Tuollaista katselisi kyllä mielellään omalla pihallakin.

    VastaaPoista
  6. Ihana kukkiva pensas parvekkeella! Meidän terassille sopisi tuollainen varmaan myös, varsinkin sitten kun kauan unelmoitu lasitus sinne saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terassin lasitus varmaan lisäisi kirsikan mahdollisuuksia talvehtia ruukkuun istutettuna.

      Poista
  7. Ihana! Toivotaan, että kirsikka viihtyy jatkossakin eikä tänä vuonna olisi ötökäisiä riesana. Parvekkeelle eivät ainakaan rusakot pääse herkuttelemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, parvekkeessa on monia hyviä puolia: nelijalkaiset saati etanat ja kotilotkaan eivät pääse sinne. Puutteena on toki luonnollisen biologisen torjunnan puute, sillä myöskään lintuja syömään perhostoukkia ei kauheasti eksy sisälle.

      Poista
  8. Kauniit kuvat kauniista kukkasista <3 ihanaa kevättä sinulle !

    VastaaPoista
  9. On se vaan ihana! Tekisi kyllä mieli hankkia kirsikka... Meillä on ollut kaksi kirsikkaa puutarhassa, mutta tuho on tullut (1. savimaa ja 2. myyrä). Mutta saattaisihan kolmas onnistua..? Jos laittaisikin tuollaisen terassille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kannattaa vielä kokeilla! On se niin nätti, jos se pärjää.

      Poista
  10. Wow, todella vaikuttava näky! Menestyksekästä kasvukautta! <3

    VastaaPoista