blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Keväisiä mietteitä ja puutarha-askareita

11.3.2020

Olen ikävöinyt talvea. Tänä vuonna meillä on ollut vain syksy ja kevät. Vaikka kalenterin mukaan oli tammikuu eli sydäntalvi, niin Turussa tuntui edelleen olevan marraskuu. Edes minä suurena syksyn rakastajana en enää tykkää marraskuusta siinä kohtaa, kun sitä on jatkunut 90 päivää putkeen. Onneksi se päättyi helmikuussa! Keväthankien sijaan saatiin kuitenkin yllättävä hyppäys suoraan huhtikuisiin tunnelmiin. Nurmi vihertyi ja jokirannan kirsikat alkoivat kukkia.


Suomalaiset puhuvat mielellään säästä. Tänä erikoisena talvena olen selannut läpi lukemattoman määrän uutisia, blogipostauksia ja twiittejä samasta aiheesta. Minä tykkään sääkeskusteluista, mutta ehkä tässä kohtaa sään ihmetteleminen on jo ehtinyt kokea pienen inflaation. Silti itsekin vain palaan asiaan. En tiedä, miten edes voisin jakaa kuvia ja tunnelmia viime viikoilta puhumatta ollenkaan säästä. Se on ollut niin huomiotaherättävä.

Ilmasto muuttuu kovaa vauhtia. Se on muuttunut jo yllättävän paljon. Yksittäisistä säätiloista ei tietenkään kuulu tehdä mitään maallikkopäätelmiä suuntaan taikka toiseen, mutta siinä kohtaa, kun kyse ei ole enää yksittäisistä säätiloista eikä maallikkopäätelmistä, ei voi muuta kuin miettiä, että tämmöisiinkö talviin pitäisi alkaa tottua - tämäkö on uusi normaali?



En toki meinaa, että täällä olisi helmikuulta alkaen jatkuvasti vain paistanut aurinko ja ollut keväisen lämmintä. Onhan tässä välissä ehtinyt olla pari myrskyäkin, tosi sateista ja tuulista, yöpakkasia ja vähän luntakin. Niissä ei vain ole enää ollut sitä loputtoman marraskuun tunnelmaa. Ennemminkin ne ovat tuntuneet oikuttelevan kevään käänteiltä. Sade, lumisadekin, on tuoksunut keväältä.

Taloyhtiömme pihan narsissit alkoivat puskea nuppuja helmikuun puolivälissä. Hetken näytti siltä, että ne varmaan ehtivät avautuakin ennen kuunvaihdetta, mutta sitten tuli reippaasti pakkasta ja pian myös lunta päälle. Pelkäsin, etteivät ne selviäisi siitä, mutta kyllä ne tuolla edelleen ovat ihan eloisan näköisiä ja kasvavat vain. Ehkä pian nähdään ihania keltaisia kukkia.

Vaikka olenkin ikävöinyt talvea, niin tässä kohtaa en enää toivo mitään isompia lumisateita tai kovia pakkasia. On sellainen tunne, että talven osalta peli on jo menetetty. Nyt haluaisin vain nähdä narsissien nuppujen avautuvan ja kuulla punarinnan laulavan illalla pihapensaassa. Kevät on optimistista aikaa.


Olen tottunut siihen, että parvekepuutarhassamme alkaa kevät paljon ulkomaailmaa aiemmin. Monesti parvekkeen raparperi on herännyt kasvamaan ja mustaherukkapensas avannut silmunsa huhtikuussa, jolloin ulkona ei vielä ole ollut juurikaan mitään vihreää. Viime vuonna partsilla mentiin suunnilleen samaa tahtia kuin ulkomaailmassa, mutta nyt pihalla on kyllä kevät paljon pidemmällä kuin parvekepuutarhassamme.

Parvekepuutarhan mustaherukka ja vaahtera eivät vielä näytä mitään elonmerkkejä. Japaninkääpiökirsikan silmut sen sijaan taitavat pian avautua. Kun vertaa jokirannan kirsikkapuiden meininkiin, niin ei siinä mitään. Maaliskuussa parvekkeella kukkiva kirsikka tuntuu ajatuksena jo ihmeen normaalilta suhteessa helmikuussa ulkona kukkiviin.



Tälle keväälle saamme parvekepuutarhaan myös itse kasvatettuja sipulikukkia. Hain juuri viikko sitten sipuli-istutuksen ylös kylmäkellarista, ja tilanne näyttää lupaavalta. Suuri osa sipuleista on itänyt hyvin. Heti valoon päästyään kalpeat versot muuttuivat reippaan vihreiksi. Partsilla on aurinkoisina päivinä ihan kesäisen lämmintä. Jos kovia yöpakkasia vielä tulee, nostamme sipuli-istutuksen sisälle.

Olen ollut pitkään hämmentynyt siitä, miten sipulikukkia oikeastaan kannattaisi kasvattaa meillä. Lasitetun parvekkeen olosuhteet ovat tuntuneet niille vähän vaikeilta. Suuret lämpötilanvaihtelut ovat aiheuttaneet muun muassa sitä, että krookukset alkoivat itää jouluna. Sipuleiden seisottaminen pitkälle kevättalveen kuivana kaapissa ja istuttaminen vasta juuri kevään korvalla on puolestaan johtanut aika heikkoon itävyyteen ja kukintaan.

Viime syksynä päätimme kokeeksi laittaa sipulit multaan jo marraskuussa ja viedä kylmäkellariin. Siellä on pilkkopimeää, mutta ainakin tasaisen viileää. Löysin parvekkeen syyssiivouksen yhteydessä nurkista pyörimästä monenmoista sekalaista sipulia, eikä kaikista enää edes tiennyt, mitä ne olivat. Istutimme koko satsin samaan laatikkoon - isommat vähän syvemmälle multaan ja pienemmät lähemmäs pintaa. Toivottavasti pian nähdään, mitä niistä tulee.


Ensi kesän puutarhasuunnitelmat ovat edelleen vähän vaiheessa, mutta ainakin tiedämme, mitä emme tee. Parvekepuutarha jää nimittäin tauolle. Perennat ja puuvartiset pysyvät, ja niistä huolehdimme parhaamme mukaan, mutta muuten emme ajatelleet kasvattaa parvekkeella mitään. Syynä on tuholaisongelma. Aiempinakin vuosina vihannespunkit ja muut tuhoötökät ovat talvehtineet partsilla, ja nyt ei ole ollut juuri pakkasiakaan. Ei kannata istuttaa parvekepuutarhaan kesäkasveja tuholaisten syötäväksi.

Lisäksi edessä saattaa olla muutto putkiremontin takia. Ei ole vielä tietoa, milloin remontti tapahtuu ja täytyykö meidän muuttaa, mutta ehkäpä on kuitenkin parempi olla täyttämättä parveketta kasveilla juuri nyt. Laatikkoviljelyä sen sijaan aiomme jatkaa entiseen malliin. Sitä silmällä pitäen olisi aika aloittaa esikasvatus. Tänä vuonna ajattelimme esikasvattaa itse lähinnä latva-artisokat, tomaatit ja auringonkukat. Muuten mennään suorakylvöillä, ja ehkä ostetaan joitain valmiita taimia.


Otin nämä kuvat helmikuun puolivälissä. Eräs mielenkiintoinen ja hyvin ongelmallinen seikka tänä talvena ovat olleet myös tulvat. Tästä viimeisestä kuvasta näkyy, että Aurajoen vesi on käynyt korkealla. Kirkon edustan rantatie on ollut veden alla ja suljettu aidoilla. Jännä näky.

PS. Blogissani on meneillään Turun puutarhamessujen lippuarvonta! Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän viikon sunnuntai-iltaan asti. Itse messut ovat sitten 27.-29.3.

16 kommenttia

  1. Kirsikankukkia helmikuussa, ihmeellistä! Tulevat talvet sen näyttävät onko tämä uusi normaali. Toivottavasti ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Toivottavasti näitä talvia olisi harvemmin. Kyllä tällaisia vähän lämpimämpiä, sateisempia ja lumettomampia on ollut viime vuosina jo tihenevään tahtiin, mutta näin erikoisia ei ole tainnut vielä osua. Olisi mukavaa, jos näitä ei nyt kovin usein tulisi jatkossakaan.

      Poista
  2. Me palattiin viime yönä taas tilanteeseen, että maassa on jotain valkoista, jota ehkä voi kutsua lumeksi tai loskaksi! No, sen voin sanoa, että sää on vaikuttanut suuresti mielialaan. Tämä on todella masentavaa!! Lähikaupan ulko-oven edessä on vaunullinen keltaisia narsisseja myynnissä, siis niin pieni asia voi suuresti nostattaa mieltä! 20 työpäivää pääsiäiseen, jos korona suo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli tilapäinen loskatilanne viime viikolla, mutta äkkiäkös sekin suli. Minusta nyt aletaan olla masentavuuden suhteen jo voiton puolella, kun on valoisaa, mutta se pitkä pimeä tammikuu sateineen, ilman lunta tuomassa valoa, se oli kyllä rankkaa. Onneksi nyt näkyy jo kukkiakin välillä!

      Poista
  3. Tutun näköisiä taloja vanhasta kotikaupungistani! Olettepa ahkeria parvekeviljelijöitä. Tuli mieleen ettei sitä voi ollenkaan tietää tai edes aavistaa mitä ihmiset parvekkeillaan kasvattavat kun ulospäin ei aina kaikki näy.Harmillisia nuo tuholaiset. Meillä on kasvarissa hiukan samanlaista ongelmaa, mutta siellä sentään voi painepesurilla käydä kaikki nurkat läpi. Sama ei taida tulla kysymykseen parvekkeella :)
    Mukavaa kevään odotusta sinne Turkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, itsekin välillä kun kävelen jonkun parvekkeen ohi, mistä pilkistää kasveja, en voi olla miettimättä, mitä kaikkea siellä mahtaa kasvaa ja miten hienolta näyttäisi, jos pääsisi käymään katsomassa sitä sisäpuolelta! :)

      Painepesurointi ei valitettavasti tosiaan onnistu, mutta pesin kyllä viime syksynä lämpimällä vedellä ja mäntysuovalla kaikki mahdolliset kolot, joihin ylsin. Ehkä se yhdistettynä vähään kasvillisuuteen hillitsee tilannetta.

      Mukavaa kevään odotusta sinnekin!

      Poista
  4. Hurjinta on ilmastonmuutoksen mukainen sään ääri-ilmöiden vaihtelu. Viime talvena meillä oli lunta ja hankikanto. Nyt lunta on ollut vain rippeet ja tosiaan jatkuva marraskuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin. Myös viime kesät ovat olleet tosi äärimmäisiä, samoin viime syksyt, ja myrskyjä on piisannut! Talvimyrskyt sulalla maalla aiheuttavat paljon enemmän tuhoja kuin maan ollessa roudassa.

      Poista
  5. Asiantuntijoiden mukaan ensi talvi voi olla tavanomaisen luminen, vaikka ilmasto lämpeneekin. Tilastoja katsoen ilmaston lämpeneminen on tosiasia, vaikka skeptikot muuta väittävätkin. Lumeton talvi voi olla monelle mukava, mutta pahinta ovat juuri ääri-ilmiöt, jotka meillä tarkoittavat kovia tuulia, rankkasateita ja tulvia. Myös äärimmäisiä helteitä, kuten edelliskesänä.
    Elämme erikoisia aikoja, kun vielä saimme koronaviruksen riesaksemme.
    Viikonlopuksi on luvassa pakkasta, mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat. Tavanomaisesti keikkuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinhän se on päätelty, että lumettomat talvet tulevat yleistymään, mutta ihan heti lumitalvet eivät kuitenkaan lopu kokonaan. Jossain kohtaa toki Etelä-Suomi alkaa varmasti jäädä kokonaan lumettomaksi, mutta siihen on vielä hetki aikaa. Itsekin olen tykännyt tässä talvessa mm. siitä, ettei ole ollut liukasta, mutta se nyt on pieni lohtu monien haittojen rinnalla. Sään ääri-ilmiöt, kuten myös monenlaiset muutkin kriisit (koronaviruksesta alkaen) tulevat koettelemaan meitä entistä enemmän tulevaisuudessa. Pitää osata asennoitua niin, ettei pidä enää itsestäänselvyytenä kaikkea sitä, mitä meillä Suomessa nykyää on.

      Poista
  6. Olen samaa mieltä, että säästä on paikoin jopa vaikeaa olla puhumatta. Se on niin koskettavan erilaista kuin aikaisemmin ja niin yllättävää. Tavallisimmin vieläpä ikävällä tavalla yllättävää. Siksi mukavaa, että jotain kivojakin yllätyksiä mahtuu matkaan :-)

    VastaaPoista
  7. Jos siellä etelässä ja rannikkoseudulla on ollut ikävä talvea, niin voit arvata, että täällä sitä vasta ollaankin ikävöity! Meillä on toki ollut maa roudassa ja lunta maassa marraskuun lopulta saakka, mutta ei se talvelta ole tuntunut, kun lämpötila on pyörinyt nollan molemmin puolin ja on satanut vettä harva se päivä. Täällä normaali talvi käsittää vähintään 50 sentin kinokset ja tasaisesti läpi talven -10-20 astetta pakkasta. Siihen verrattuna tämä 10-20 senttiä lunta ja puolet talvesta loskassa rämpimistä on ollut suoranaista kidutusta. Toivottavasti ei tule tavaksi niin kauan kuin minussa henki pihisee!
    Kiva, että kylmäkellarissa talvetetut sipulikukat ovat lähteneet kasvuun. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuisi kukkimaankin. Minä odottelen, milloin kellarissani olleet hollanninkurjenmiekat ja kevättähdet aloittavat nuppuilun. Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella! Meillä on totuttu jo perinteisestikin aikamoiseen vaihteluun talven säissä. Ei ole ihan uutta tämä.

      Kiitos ja samaa sinne! :)

      Poista
  8. Olen lähes samanlaiset kuvat ottanut kuin sinä, silloin kun kirsikkapuussa oli muutamat kukat, ja laitoin myös ne blogiini, eihän tuota tiedä vaikka samaan aikaan kuvattiin, mutta hienoja kuvia on täällä, ja osallistun arvontaan messukeskukseen kesäkuussa, jos sinne pääsee muutenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, totta, jokirannassa oli paljon kuvaajia paikalla! Helmikuun kirsikat olivat ihan julkkiksia.

      En ole vielä saanu messukeskukselta tiedotetta messujen perumisesta, enkä siksi ole vielä tiedottanut siitä täällä, mutta ymmärtääkseni niitä ei sittenkään pidetä.

      Poista