blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Vuosikymmenen saavutukset

3.1.2020

Vuosikymmen ei voine vaihtua ilman "mitä olen saavuttanut tällä vuosikymmenellä" ja "mitä aion saavuttaa seuraavalla vuosikymmenellä" -pohdintoja. Näiden asioiden miettiminen voikin parhaimmillaan olla oikein antoisaa. Viime kuukausien aikana olen kuitenkin törmännyt lukuisiin aihetta käsitteleviin keskusteluihin, joissa sävy on ollut suorastaan ankea. Haudottuani asiaa aikani ajattelin sanoa sanasen siitä.


Mikä mättää? Olen ehkä lukenut ja kuunnellut vääriä keskusteluja, mutta jotenkin tuntuu, että näitä kysymyksiä on vallan tavanmukaista käsitellä vain yhdestä tulokulmasta. Vastaan on tullut hyvin monta listaa työpaikoista, tuloista ja ylennyksistä ynnä muusta sellaisesta CV:n ja pankkitilien sisältöön liittyvästä.

Sen sijaan edes minun niin sanotussa kuplassani - jossa noin muuten osataan olla aika hyviä - ei ole ollenkaan riittävästi annettu arvoa muunlaisille seikoille. Seassa on toki vilahtanut mainintoja parisuhteista tai lapsista, lemmikeistäkin, ehkä matkailusta tai sen semmoisesta, mutta oletusarvoinen painotus tuntuu olevan kuitenkin rahassa ja statuksessa.

Mielestäni olennaisinta siinä, mitä vuosikymmenen aikana on saavuttanut, ei todellakaan pitäisi olla se, mitä näkyy papereilla ja pankkitileillä. Olemme paljon enemmän kuin statuksemme ja rahamme. Menneen vuosikymmenen suurimpien saavutustemme ja tärkeimpien kohokohtiemme pitäisi löytyä jostain muualta.

Olisi suorastaan surullista, jos mitään muuta mainitsemisen arvoista ei olisi saavuttanut. Samoin elämässä toivoisi olevan muutakin tavoiteltavaa. Ymmärrän toki, että muut asiat voivat olla vaikeammin määriteltäviä, eivät niin helppoja pukea sanoiksi, mutta soisin ainakin yritettävän.


En ajatellut käydä seikkaperäisesti läpi, mitä itse saavutin 2010-luvun aikana, mutta jotain haluaisin kuitenkin sanoa. Vietin suurimman osan vuosikymmenestä yliopistolla perustutkinto-opiskelijana sekä sairaslomalla, en rikastunut tai tehnyt mitään muutakaan kapitalistiselta katsantokannalta tarkastellen merkittävää, mutta saavutin paljon muita asioita.

Vapaaehtoistyössä, järjestötoiminnassa ja ympäristöaktivismissa saavutukseni saattaisivat näyttää aika komeiltakin, jos niitä haluaisi alkaa listata. Samoin monien muiden harrastusten parissa tuli opittua ja koettua vaikka mitä hienoa. Itselleni se kaikkein merkityksellisin asia lienee kuitenkin sukellus ihmismielen syövereihin, omaan päähäni. Se on se päällimmäinen asia, minkä muistan, kun mietin, mitä tein 2010-luvulla.

Vuosikymmenen aikana ehdin käydä huipulla ja pohjalla. Koin hetken täydellistä onnellisuutta, mutta päädyin pian kokeilemaan jaksamiseni äärirajoja, uuvuin ja masennuin. Siitä alkoi pitkä ja vaappuva taival kohti parempaa. Arvelen, että vuosikymmenen suurimmat saavutukseni ja kohokohtani liittyvät tähän matkaan.


Jos voisin palata takaisin tekemään järkevämpiä valintoja, tekisin tietysti kaikkeni, että voisin välttyä edes osalta siitä rämpimisestä ja räpiköinnistä. Nyt kun asiat ovat kuitenkin niin kuin ovat, eikä vanhoja valintoja katumalla voi enää muuttaa mitään, koen ehkä hieman yllättäen myös kiitollisuutta. Olen oppinut paljon ja muuttunut vaikean matkani myötä - ainakin omasta mielestäni - vähän paremmaksi henkilöksi.

Minulle ei ole enää epäselvää, mikä elämässä on tärkeää. Tiedän, ettei tarvitse olla paras voidakseen olla juuri sopivan hyvä, ja ettei kukaan tule jakamaan palkintoja niille, jotka raatavat ylitöitä hyvinvointinsa kustannuksella.

Olen oppinut, ettei ihmisiä ole viisasta kohdella miten sattuu vain sen perusteella, mitä heistä voi äkkiseltään päätellä. Useimmat meistä eivät ole sitä, miltä näyttävät, ja monet meistä käyvät päässään taisteluita, joista muut eivät tiedä mitään. Viisainta on siis suhtautua lähtökohtaisesti aina lempeästi ja hyväksyvästi. Samaa periaatetta on hyvä noudattaa myös omaa itseään kohtaan.

Ehkä vielä yksi tärkeimmistä asioista, joista olen kaikista vaikeuksista huolimatta kiitollinen, on todellisten ystävien löytäminen. Silloin, kun lakkasin olemasta pelkästään hauskaa ja kevyttä seuraa, jotkut ihmiset kaikkosivat ympäriltäni, mutta toiset jäivät vierelleni. Jotkut jopa tulivat jäädäkseen juuri silloin, kun en uskonut voivani tehdä hyvää vaikutusta kehenkään.

Ei niin suurta pahaa, etteikö siinä olisi vähän jotain hyvääkin.


Entäpä tavoitteet seuraavalle vuosikymmenelle? Kysymys johtaa helposti tyypillisten uudenvuodenlupausten kaltaisiin ylilyönteihin jopa kymmenkertaisella kaliiberilla, mutta pyrin välttelemään niitä. Jos jonkin tavoitteen asettaisin, niin ehkäpä se olisi pitää kiinni niistä hyvistä asioista, joita minulla nyt on, ja jatkaa matkaa siihen suuntaan, mihin olen menossa.

Muistettakoon, että mitä parhain saavutus on jo se, että on ylipäänsä ollut olemassa ja elellyt elämäänsä, ja samoin se on myös oikein hyvä tavoite tulevaisuudelle.

Näin pohdinnoin alkakoon uusi vuosi blogin parissa. Kuvat ovat viime tammikuulta. Silloin Turussa oli lunta. Nyt on viitisen astetta lämmintä. Tänään oli onneksi myös valoisaa ja todella kaunis auringonlasku.

16 kommenttia

  1. Kerrassaan hieno näkökanta! Ja tunnustan, että kun luin tuon lauseen "mitä olen saavuttanut tällä vuosikymmenellä", tuli itsellenekin ensimmäisenä mieleen työelämä ja sitä kautta tunne siitä, että vastaus omalla kohdallani on "en mitään merkittävää".

    Ehkä se on tuo sana "saavutus", joka johtaa harhaan. Tai ainakin herkästi tietyille raiteille. Ja vähän sama asia kuin se, kun suomalaista pyydetään kertomaan jossain ennestään tuntemattomassa porukassa itsestään, esittelyn kärjessä on yleensä se, mitä kukin tekee työkseen. Hassua.

    Tuskin siitä mitään tekstiä saan aikaiseksi, mutta ainakin sun innoittamana aion pohtia, mitä olen viime vuosikymmenellä oppinut. Itsestäni lähinnä, mutta muutenkin.

    Kiva teksti ja ihanat lumikuvat <3. Kiitos tästä ja iloista viikonloppua! Sunnuntaille ja maanantaille luvattiin peräti aurinkoa. (Tosin on luvattu aika monelle muullekin päivälle, mutta ei ole toteutunut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Olen muuten myös ihmetellyt usein tuota esittäytymistä työn kautta. Miksi se on aina se, mikä ekana kerrotaan - vaikka tosi moni tekee jotain vain työtä saadakseen rahaa, jotta voisi sitten vapaa-ajalla tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä. :D

      Poista
  2. Todella hieno kirjoitus!Koin sen myös hyvin omakohtaisena,tunnistan oman kymmenen vuoden periodini sisältä paljon samoja asioita,mistä sinäkin kirjoitit.
    Koin myös uupumuksen.Ja oli pakko kyseenalaistaa "normi"-ajatus työssä käymisestä.Yhteiskunnan ja läheistenkin odotukset panostamisesta tämän ovaranpyörän pyörimiseen.
    Vaan siitäpä alkoi itseensä positiivisella tavalla meneminen,itsensä huomioiminen ja kuunteleminen.Huomasin kuinka olin kadottanut itseni,ja olen edelleenkin voimaantumisen tiellä,mutta olen jo nyt huomioinut,oikeasti itselleni tärkeät asiat kirkkaammilla väreillä ja alleviivattuina.
    Jätän harteiltani koko ajan yhä enemmän ja enemmän turhaa ja menen kohti sitä,mikä oikeasti merkitsee.Meillä jokaisella on tämä yksi upea ja ainutlaatuinen elämämme,mihin kaikkeen joutavaan se äkkiä vahingossa kuluukin,jos ei vedä käsijarrua ja pysähdy oikeasti miettimään.
    Itselleni tittelit ja asemat ovat täysin menettäneet merkityksensä.Ihmisellä joko on tai ei tunneälyä ja sydämen viisautta.Kadunkulkija voi olla sisältään paljon rikkaampi kuin varakas toimitusjohtaja.
    Ja puut,ne sopivat niin hyvin tähän pohdintaan!Puut,jotka vakaina seisovat paikoillaan myrskyissä ja tuulissa ja rohkeina,näin inhimillisesti katsottuina kurkottelevat taivaita!
    Upeita oivalluksia itseoppimisen tielle uudellekin vuosikymmenelle ja paljon hienoja luontokokemuksia sinne sinulle!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia, ja tuota puuvertausta en muuten hoksannutkaan itse, kun poimin kuvia tähän. Ajattelin vain, että jotain talvista ja tunnelmallista tarvitaan, vaikkei meillä päin luonto näytäkään juuri nyt lainkaan samalta kuin näissä vuoden takaisissa kuvissa. (On ihan lumetonta ja mutaista.) Kiits vielä ja samaa sinulle! :)

      Poista
  3. Hyviä pohdintoja.

    Ja raha -- ei voisi vähempää kiinnostaa. Vitut siitä.

    "Money's just something you throw / Off the back of a train," kuten Tom Waits raakkuu. Samaa mielipuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, hyvä lainaus! Raha menee kategoriaan "välttämätön paha". Vaihdon väline, mutta pysyisipä se vain siinä.

      Poista
  4. Saavuttaminen on jotain suhteessa omiin arvoihin.
    Jos arvostaa rahaa ja materiaa, tulee myös mitattua ja arvioitua vain sitä.
    Kokemusteni mukaan materiakeskeiset ihmiset ovat hyvin pitkään tyytyväisiä omiin 'saavutuksiinsa'.
    Ehkä se on heille ok.

    Minun iässäni ja minun arvoillani saavuttaminen tarkoittaa edistymistä ja kasvamista suhteessa omiin arvoihini. Siinä ei miun tapauksessani raha liiku ja sitä eivät kaikki tuttavat osaa puolestaan arvostaa. Ja niin sitä huomaa kasvaneensa erilleen. Ei rakkaudestaan tai puolisostaan, vaan entisistä ystävistään, nykyisistä tuttavista.

    Että ei muserru sen hyväksymättömyyden alle on iso saavutus sinänsä. Luulen vihdoin olevani siellä :-) Minusta se on aika kova juttu ;-)

    Ihanaa uutta vuosikymmentä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, omien arvojen kauttahan sitä useimmiten tulee tarkastelleeksi maailmaa. On myös hyvä pointti, että jos jokin asia on henkilölle itselleen ihan ok, niin se olkoon hänelle ok. Toki asiasta voi olla haittaa muille tai koko ihmiskunnalle (esim. ylikulutus), mutta jos ihminen ihan vain keskenään muita juuri haittaamatta arvostaa jotain, mikä omaan silmään näyttää ihan kummalliselta, niin keitä me olemme häntä tuomitsemaan siitä.

      Olen myös pohtinut tuota erilleen kasvamista jo tässä vaiheessa elämää, kun niitä vanhoja ystäviä, nykyisiä tuttavia, alkaa jo pikkuhiljaa tulla ihmisistä juuri sen takia, miten eri suuntiin ollaan matkalla. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, ja jos kyseessä ei ole sen suuntainen erilleen kasvaminen, että menettäisi kaikki ystävänsä eikä saisi matkalla edes yhtään uusia, niin ei siinä muukaan auta kuin pysyä omalla polullaan. Aikansa kutakin.

      Kiitos ja samaa! :)

      Poista
  5. Huh, onneksi en törmännyt mihinkään taloudelkisiin savutuksiin omassa kuplassani! Minä tein instagramiin postuksen omista "saavutuksista", mutta minulla kärjessä olivat kyllä lapset ja matkustelu, opinnot jabtylt kyllä myös mainitsin. Ja jätin kyllä ne aallonpohjat pois ihan tietoisesti. Se vähän vöäristää mielikuvaa edellisestä vuosikymmenestä, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa.

    Ehkä voisin tehdä blogiinkin saman postauksen ja vielä pohdintoja seuraavasta vuosikymmenestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuplasi on mainio. Omassani on selkeästi paikkailtavaa ja parantamisen varaa, hehe! :D Lasten saaminen ja heidän elämäänsä liittyvät jutut ovat kyllä sellaista sisältöä, mitä monen juuri olettaisi listaavan "vuosikymmenen saavutuksissaan", mutta olen tässä ehtinyt törmätä sellaistenkin vanhempien listoihin, joista puuttuivat kokonaan maininnat lapsista. Siinä kohtaa on varmaan tehty listaa niin, että on vain otettu mallia muilta, jotka ovat käyneet läpi vain bisneksiään ja statuksiaan, ja unohdettu pohtia kokonaan niitä oman elämän oikeasti isoja asioita.

      Mielestäni niitä pohjia ei välttämättä tarvitsekaan käsitellä. Kaikilla riittäisi varmasti negatiivisia juttuja tongittavaksi, mutta välillä on hyvä keskittyä vain positiivisiin, niihin vahvuuksiin ja huippujuttuihin. Niiden pohtiminen antaa paremman lähdön uuteen vuosikymmeneen.

      Tee ihmeessä blogiinkin samanlainen pohdintapostaus! :)

      Poista
  6. Onko sitä jo niin vanha, ettei muista oikein tarkkaan mitä on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana?!? Jotenkin ei kovin helppo tehtävä. Kai se on nykypäivänä niin, että menestymistä ja sitä, että on jättänyt jälkensä maailmaan mitataan materian määrällä. Ei voi sanoa, että itselläni siltä osin olisi kovin suurta muutosta tapahtunut. Sama työ, sama palkka ja sama auto. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet kotoa. Olen itse rumempi, lihavampi ja vanhempi. Todennäköisesti myös tyhmempi, sillä muisti ainakin reistaa pahasti. Mikään ei ole muuttumassa parempaan suuntaan seuraavan 10 vuoden kuluessa, itseasiassa tilanteeseen on tulossa melkoinen romahdus. Sitä ei kuulemma saa surra tai murehtia. Jokainen päivä on suuri seikkailu ja onni odottaa ihan tuossa lähitulevaisuudessa...No, ei odota! 10 vuoden päästä olen eläkkeellä ja nykymittapuun mukaan virallisesti köyhä, koska eläke on pieni. Joka vuosi tulee uusia kipuja ja kolotuksia! Se, että ihmiset helposti puhuvat ja kirjoittavat sellaisesta kiiltokuvamaisesta, vähän feikistä glamour-elämästä, niin se kyllä antaa väärän kuvan myös siitä omasta elämästä. Kun ei se kumminkaan sellaista oo kenelläkään. Mun elämäni pahin vuosi oli v.1990, toiseksi pahin viime vuosi. Ehkä se v. 2020 ei noin tilastollisesti katsoen pitäisi olla ihan niin paha sitten. Paitsi kuka tilastoja uskoo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pidempään elää, sitä vähemmän muutoksia tapahtuu enää 10 vuoden aikana. Siinä kahdenkympin ympärillä tulee käytyä kouluja ja muutettuakin usein, ehkä hankittua lapsiakin yms, mutta harvoin enää myöhemmin sattuu kovin isoja, mieleenpainuvia käänteitä. Lähinnä juuri noi kaikki fyysiset vaivat, krempat ja kolotukset, niitä siinä ajan mittaan tosiaan kertyy. Toivottavasti tämä vuosi on sinulle parempi kuin edellinen! On myös tärkeää muistaa, että ei siellä luonnossa liikkuessa, lintuja kattoessa ja kuvatessa ole niin väliä, vaikka olisikin vähän paksu tai ruma, ei se ole olennaista - pääasia että raajat liikkuu sen verran, että pääsee sopivan lähelle luontoa ja voi nauttia siitä.

      Poista
  7. Hyvin kirjoitettu, hyvä pointti. On noita raha- ja statuslistoja tullut vastaan itsellänikin ja tullut mietittyä, että eivätkö ne tärkeimmät suurimmat asiat olisi kuitenkin jotain aivan muuta.

    VastaaPoista