blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Lumisadefiilishetki

28.10.2019

Oi, lumi! Sitä on ollut kovasti ikävä, vaikkei sitä kesällä oikein osaa tunnustaakaan. Oli ihanaa herätä valkoiseen aamuun. Olin täynnä virtaa ja iloa aivan eri tavalla kuin viime viikkoina. Lumeton loppusyksyn päivä on synkkä. Lumi tuo valon, ihmeellisen kuulauden. Heti täällä sisälläkin on valoisaa, vaikka taivas on pilvinen.


Tänä vuonna siitä ei olekaan niin kovin kauan, kun viimeksi pääsin kulkemaan vasta sataneella lumella ja räpsyttelemään hiutaleita ripsistä. Kesäkuun alussa Inarissa nimittäin tuli vielä ihan kivasti lunta. Olen vähän huono kirjoittamaan blogiin juttuja aivan toisista tunnelmista kuin parhaillaan vallitsevista. Niinpä kirjoitukseni elävätkin aika pitkälti vuodenajan mukaan, eikä muutaman kuukauden takaisia asioita tule kauheasti julkaistua, jos niitä ei ole saman tien ehtinyt kirjoittaa.

Juuri nyt, kun ulkona on jollain tapaa saman näköistä ja lämpötilatkin huitelevat samoissa lukemissa kuin kesäkuisella Lapin-reissullani, tuli kuitenkin sellainen fiilis, että voisin viimein koota tänne juttua siltä keikalta. Lumisade inspiroi kirjoittamaan lumisateesta. Ensin minun pitää kuitenkin kahlata kaikki reissun lukuisat valokuvat läpi ja kaapia niistä kasaan jotain edustavaa.

Kun saavuin Inariin kesäkuun kymmenentenä päivänä, taivaalta tuiskutti isoja märkiä hiutaleita.

En yleensä odota talvea Turkuun vielä tähän aikaan syksystä, vaikka toisaalta ensimmäinen lumisade onkin tosi monena vuonna saatu isosiskoni syntymäpäivän aikoihin, kuten nytkin. Varsinainen talvi on antanut odottaa itseään kuitenkin jo aivan tavanmukaisesti pitkälle joulukuuhun, jos ei peräti tammikuulle asti.

Vietimme siskon kolmikymppissynttäreitä viime lauantaina. Syntymäpäivät ovat erikoisen hyviä muistuttamaan siitä, miten aika juoksee. Vastahan me olimme kakaroita! Nyt se leidi on jo kolmekymppinen eli toisin sanoen aikuinen, ja minun vuoroni on jo parin vuoden päästä.

Aika on yksi niistä asioista, jotka saavat minut aina liikuttumaan. Ajan kuluminen tekee ihan tavallisistakin jutuista jotenkin kovin kauniita, merkittäviä ja painavia, ja se on minusta sekä ihanaa että pelottavaa. Miltäköhän sitten tuntuu, kun alkaa olla oikeasti vanha - kun aikaa on takana jo lähemmäs vuosisata?


Tykkään lumettomista pimeistä marraskuista. Olen niin tottunut ja tykästynyt niihin, että suorastaan harmittaisi, jos pysyvä lumi tulisi jo kuun alussa. On mukavaa, että sitä saatiin nyt vähäsen, mutta on myös mukavaa, että se sulaa jo pois. Minusta on miellyttävää fiilistellä pimeyttä ja värittömyyttä hetken aikaa ennen kuin maisema muuttuu valkoiseksi ja tunnelma kääntyy väkisinkin joulun odotusta kohti.

Ennen kuin aloitetaan mitään jouluhupsutteluja on aika viettää kekriä ja sen jälkeen levähtää hetki hiljaisen ja pimeän vuodenajan äärellä. Meillä hösätään tällä viikolla kekrivalmistelujen parissa, sillä olemme varanneet juhlapäiväksi ensi lauantain, eikä parvekepuutarhan siivous esimerkiksi ole vielä edennyt mihinkään. Kiirettä pitää siis varmasti viime hetkeen asti.


On kyllä mainiota, kun on päässyt taas blogiin kirjoittamisen makuun. Meni hetki turhan kiireisenä ja väsyneenä, niin ei saanut oikein mitään ulos. Oli kirjoitustöitä, joiden deadline pääsi vähän paukkumaan, joten piti ryntätä tekstiä ihan hulluna, eikä sen jälkeen oikein ollut enää intoa istua takaisin koneen ääreen luomaan blogisisältöä. Nyt maittaa jälleen.

Mutta onko teillä päin jo satanut lunta? Odotatteko innolla talvea?

22 kommenttia

  1. Juuri nyt on hyvä - kun on tämä hetki :)

    VastaaPoista
  2. Ei ole meillä päin vielä lunta tullut, enkä ihan vielä sitä kaipaakaan. Joulukuun alussa sitten voisi jo lunta tullakin, mutta täällä menee usein tammikuuhun ennenkuin pysyvää lunta saadaan. Tai no pysyvää, siitä ei ole koskaan takeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin sitä pysyvää lunta saa usein odottaa tammikuulle, mutta tykkäisin minäkin, jos hanki saataisiin jo jouluksi.

      Poista
  3. Minäkin nautin talventuoksusta tänään kun ulkoilin.😊 Oli jotenkin niin ihanan raikasta.
    Hissukseen leijaili taas joitakin hiutaleitakin taivaalta.Jopa joulu tuli mieleen,vaikka yleensä en todellakaan mieti sitä vielä lokakuun lopulla.Kaunis talvinen kuva tuo ensimmäinen.Mutustelin tuota ajatustasi pimeysfiilistelystä.Yritän itsekin mennä tänä vuonna ajan mukana,enkä niin muistella kesälämpimiä,enkä miettiä seuraavaa.Onhan tämä pimeys iltaisin aika kotoisaa.😊
    Näin kohta liki kuuskymppisenä tajuntaan on alkanut työntyä tosiasia siitä,että edessä on vähemmän vuosia kuin takana.Pakko myöntää,että siitä on aiheutunut hetkittäin jopa ahdistusta.Rakastan elämää,ja tuntuu haikealta,että kaikelle on sanottava joku päivä hyvästit.
    On vain muistettava nauttia nyt kaikesta täysillä!Mukavaa alkanutta viikkoa!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkavan talven tuoksu on jotain niin ihanaa. <3 Pimeyden fiilistely luonnistuu oikein mukavasti tässä loka-marraskuussa, mutta jos vielä joulu-tammikuussakin jatkuu synkkä keli, niin jo alkaa minuakin harmittaa. :D

      Ajan myötä elämän rajallisuutta pakostikin alkaa miettiä enemmän. Toisaalta elämä voi päättyä koska tahansa, oli sitten minkä ikäinen vain, joten periaatteessa olemme kaikki samalla viivalla sen kanssa.

      Poista
  4. Kieltämättä lumi tekee maailman valoisammaksi ja kauniimmaksi. Tänä syksynä ei kovin paljon ole ollut aurinkoisen kuulaita syyspäiviä. Harvoin täällä etelärannikolla pysyvä lumipeite näin varhain tulee. Hyvä, jos jouluna on ohut kerros. Nyt täällä on lievästi pakkasen puolella ja koko päivän on satanut kevyttä lunta. Maassa on ohut valkoinen peite.
    Pyöreät synttärit tuntuvat aina jonkinlaisilta virstanpylväiltä. Parasta on elää jokainen vuosi täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ollut aika pilvisiä säitä. Mieleen muistui yksi patikkaretkipäivä aurinkoisella säällä, mutta heti perään tuli mieleen toinen oikein sateinen ja monta hyvin harmaata. Meiltä lumi suli päivän aikana miltei täysin pois. Eipä sitä kunnon hankea varmaan vielä hetkeen nähdä.

      Poista
  5. Viime yönä satoi täällä lunta, tosin eivät ne tämän syksyn ensilumet olleet: alkukuusta oli maa valkoinen parin päivän ajan. Minä niin toivoisin, ettei tarvitsisi niitä pimeitä, mustia loka-marraskuun päiviä kovin kauaa katsella. Ne vetävät mielialan väkisinkin alas, kun aurigonpaistettakaan ei yleensä tähän aikaan vuodesta ole ylenmäärin tarjolla. Lumi kirkastaa ja valaisee maisemat. Sitä arvostaa myös silloin, kun joutuu ajelemaan pääsääntöisesti illalla pitkää matkaa töistä kotiin. Lisäksi minusta on mukava nähdä jäljistä, mitä otuksia yön aikana on puutarhassa liikkunut. Vaikka ne yleensä ovatkin vain kasviaarteitani vesi kielellä mussuttavia rusakoita tai hiiriä :D Niin paljon kun kadehdin teidän eteläsuomalaisten pitkää kasvukautta ja aremmillekin kasveille suotuisaa ilmastoa, niin tulisin varmaan hulluksi, jos täällä olisi samanlaiset pitkät, leudot syksyt ja talvet. Pidän siis peukut pystyssä, että tänäkin vuonna pysyvät lumet tulisivat jo marraskuun aikana, mutta viimeistään joulukuun alussa. Mukavia kekrinvalmisteluhetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on kyllä siitä tosi ihanaa, kun pääsee näkemään yöllä liikkuvien eläinten kätkettyyn maailmaan niin jälkien kautta. :) On kyllä totta, että täällä rannikolla on alkutalvesta ja usein pitkälle joulukuulle tosi pimeää ja märkää. Minullakin on nykyään siinä määrin ikävä kunnon lumitalvia, että välillä pohjoisemmaksi muuttaminen käväisee mielessä. :D

      Poista
  6. Lumi antaa valoa tähän pimeään vuodenaikaan ja jotenkin ensilumesta alkaa pikkuhiljaa, ainakin minulla, joulun odotus. Toisaalta en kaipaisi vielä pakkasia enkä liukkaita kävelyteitä mutta aikansa kutakin. Samoin ajattelen elämästä ja ajan kulusta. Elämä on matka ja aika kehittyä ihmisenä, kaikki ilot ja surut on tehty meitä varten ja sen vuoksi, että kasvaisimme paremmiksi ihmisiksi. Lupsakkaa loppuviikkoa. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta liukkaat kelit ovat kyllä talven huonoin puoli. Meillä päästiin jo vähän maistamaan niitä eilen. Liukastelin lenkkipolkua kesäkäyttöön tarkoitetut lenkkitossut jalassa - ei sujunut kovin hyvin. Mukavaa viikon jatkoa sinnekin! :)

      Poista
  7. Me saatiin jo vähän lunta, oi miten hyvä olo siitä tulikaan. Minusta lumi ei voi mitenkään tulla tänne etelään liian aikaisin eikä sitä voi olla liikaa.

    Tuttu tunne tuo, että on vaikea kirjoittaa edes muutaman kuukauden takaisista asioista blogiin. Auttaisikohan, jos ajattelisi kirjoittavansa nyt ja julkaisevansa vasta sitten kun seuraavan kerran ulkona on sama tunnelma tai vuodenaika kuin kirjoituksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, varhainen talvi mahdollistaa ainakin talviaktiviteettien aloittamisen hyvissä ajoin, esim. hiihtoretkeilyn! :) Hyvä pointti kirjoittamisesta. Minä en vain jotenkin pääse edes siihen kirjoitusfiilikseen, jos ulkona on ihan erilaista kuin jutussa, jota kirjoitan. Selkeästi ominaisuus, jota tulisi työstää hieman. Poikkeuksena toki kevät, josta osaan kirjoittaa hyvinkin heittäytyvästi jo varhain kevättalvella. Se on ehkä ainoa hetki vuodesta, jolloin alan ihan liiallisissakin määrin haikalla jo eteenpäin seuraavaan vuodenaikaan. :D

      Poista
  8. Minusta tämä ensilumi tähän aikaan vuodesta on aina yhtä ihanaa! Vaikka varsinainen talvi vielä odotuttaisikin itseään, niin saa vähän esimakua. Ja kirpeät pakkasaamut ovat täydellisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasaamut ovat! Etenkin jos aurinkokin vielä paistaa ja laittaa huurteen ja kuurankukat hehkumaan. <3

      Poista
  9. Kauniit kuvat! Lunta on täälläkin muutama senttimetri, tälle päivälle on luvattu lisää lumisateita. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukavaa! Täällä ei juuri nyt ole lainkaan lunta. Eilen vielä oli kevyt tomusokerikerros, mutta nyt ollaan taas plussalla, joten kaikki on sulanut. Mutta kiitos ja samaa! :)

      Poista
  10. Täällä ei ole vielä saatu lunta.
    Ensilumessa on aina taikaa

    VastaaPoista
  11. Olen ihan tyytyväinen, että Kuusamoon tuli lumi aikaisin. On heti valoisampaa ja talven tuntua. Minusta syystalvessa on ikävintä loska, se että lumi tulee ja menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loska on kyllä ikävää, siihen liittyy usein myös liukkaus, jos lämpötila sahaa.

      Poista