blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Joutsenia tervehtimässä

11.3.2019

Lauantaiaamuna sää näytti aika keväiseltä. Oli pari astetta plussalla ja aurinkoista, kohtuullisen äkäisestä tuulesta huolimatta lämpimämpää kuin parina edellisenä päivänä. Yöllä oli tullut hieman uutta lunta, mutta pääosin maa oli paljas. Päätimme lähteä linturetkelle. Paimionjoen rantapellot ja Halikonlahti kutsuivat.

Ensimmäiset kevätlinnut löytyivät Paimiosta Kravinkujan varrelta. Parvi laulujoutsenia - kahdeksan vanhaa lumenvalkoista yksilöä - lepäili pellolla. Minulle ne olivat kevään ensimmäiset. Jo niiden näkeminen oli sykähdyttävää, mutta pian kohtasimme lisää. Lähempänä lahtea joen suulla jo aivan keväisen vihreällä pellolla oli joutsenia peräti viitisenkymmentä leppoisasti laiduntamassa. Niiden seurana oli myös pari merihanhea.


Tovin joutsenia tarkkailtuamme jatkoimme matkaa iloisina ja liikuttuneina Saloon päin. Pysähdyimme huoltoasemalle lounastamaan, minkä jälkeen suuntasimme Halikonlahdelle. Sää oli käynyt pilviseksi ja tuuli voimistunut. Satunnaisia lumihiutaleita kieppui tuulessa. Eipä muuta kuin pipot korville, huput päähän, hanskat käteen ja menoksi.


Pellolla hyöri variksia ja naakkoja. Ryhdyin kiikaroimaan niiden puuhia, ja silloin havaitsin töyhtöhyypän lennossa. Sekin oli minulle kevään ensimmäinen. Kiiruhdimme pusikon ohi niin, että näimme paremmin pellolle. Hetkeksi hukkasimme hyypän, mutta kohta se taas ponnahti siivilleen varisten ajamana, ja sillä oli pari kaveriakin. Hyyppiä oli kaikkiaan kolme tai neljä. Riemastuttavaa!

Kuljimme ojanvartta seurailevaa tietä lintutornille. Halikonlahden altaat olivat vielä tyystin jäässä, mutta vedenpuhdistamon laskuputkesta pulppuava vesi virtasi sulana ojaa myöten lahteen. Tornilla seisoskellessa tuntui aluksi siltä, ettemme tekisi tänään enää enempää havaintoja. Jokisuun pellot olivat autiot, lahti jäässä ja maisema harmaa ja aution oloinen. Tuulen huminan läpi ei olisi kuullut, vaikka jokin lintu olisikin äännellyt. Lumisade voimistui.


Sitten alkoi kuin alkoikin tapahtua. Kanahaukka kaarsi rantapusikkoon päivystämään. Ruovikossa rapisi. Yhtäkkiä sieltä pomppasi lentoon komea fasaanikukko. Haukka syöksyi fasaanin kimppuun ja putosi saaliinsa kanssa yhtenä kieppuvana höyhenmylläkkönä pensaiden taakse. Fasaani parkaisi pari kertaa ennen kuin hiljaisuus taas laskeutui lahdelle. Vaikuttava tilanne oli ohi parissa sekunnissa.

Kohta löytyi toinenkin petolintu. Pellon laidassa pensaan latvassa istui tuulihaukka. Harakat huomasivat sen samaan aikaan kuin minäkin. Ne ryhtyivät härnäämään pientä ressukkaa, kunnes tämä joutui poistumaan paikalta. Tyytyväisen oloiset harakat valtasivat pensaan ja jatkoivat räkättelyään. Varislinnut tuntuvat tykkäävän muiden kiusaamisesta!

Kauempana pellolla kuljeskeli kymmenen metsäkauriin lauma. Pikkutikka lensi yli. Pari kertaa olin kuulevinani pajusirkun, mutta ääni hukkui tuuleen, enkä voinut olla varma. Samoin luulin kuulevani viiksitimaleita, joita emme kuitenkaan päässeet näkemään, joten sekin havainto jäi epävarmaksi. Hyvin paljon kiurua muistuttava hahmo viiletti ohi, mutta heikossa valossa kaukana menevää lintua oli vaikea määrittää luotettavasti.


Olin jo jonkin aikaa uumoillut kaukaa kantautuvan joutsenten toitottelua, kunnes ääni voimistui ja saatoimme olla jo varmoja, että joutsenparvi lähestyi jostain. Pian se ilmestyikin lumisateen läpi näkyviin. Kahdeksan joutsenta kaarsi taidokkaasti voimalinjojen välistä ja suoraan lintutornin ohi. Niiden heleät huudot kiirivät tuulessa. Vaikka sää olikin käynyt aika talviseksi, joutsenten saapumisessa oli vahva kevään tunnelma.

Ne laskeutuivat tyylikkäästi jäälle, huutelivat hetken ja kuljeskelivat sitten sulana virtaavan ojan päähän ja pulahtivat vesille. Parvessa oli kaksi vanhaa yksilöä ja kuusi nuorta viime kesän poikasta. En tiedä, oli kyseessä mahdollisesti viime kesästä lähtien yhdessä pysynyt perhe, mutta oli liikuttavaa ajatella, että olisi voinut olla.


Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että lähdimme tornilta. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan pajunkissoja. Vielä ennen parkkipaikalle paluuta näin isolepinkäisen. Kaunis, pieni, sinertävänharmaa, rosvonaamioinen petolintu lennähti esiin ruovikosta, istui hetken näreen nokassa kääntyillen ja pudottautui sitten takaisin kasvuston kätköihin. Kiva havainto kruunasi mainion retken.

Yhä sakenevassa lumisateessa reissasimme viettämään iltaa isosiskoni luokse. Parivuotias siskonlapsi riehaantui saapumisestamme, mutta malttoi kuitenkin keskittyä jossain määrin kuuntelemaan kertomustani päivän havainnoista. Lopuksi hän kysyi: "Miksi se haukka saalisti kalkkunan?" Mysteeriksi jäi, olivatko fasaani ja kalkkuna hänen päässään synonyymejä vai ehtikö hän kertomusta kuunnellessaan unohtaa, mikä kanalintu olikaan ollut puheena. Joka tapauksessa hän on ihanan kiinnostunut linnuista.


Onko teillä päin näkynyt muuttolintuja tai muita kevään merkkejä?

PS. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani ensi lauantaihin asti!

28 kommenttia

  1. Tapahtumarikas päivä teillä kalkkunoineen! Meillä oli hieno aurinkoinen kuvauspäivä mutta kotiin päästyämme alkoi pyryttää ja pyry jatkuu vieläkin.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta ja samaa! Suhteellisen kolkollakin säällä kannattaa liikkua luonnossa - voi havaita vaikka mitä. Meillä tuon illan lumipyry jatkui yön yli. (Oli taas niin hirveä ajokeli ja huono näkyvyys kuin vain voi.) Nyt on taas aurinkoista, mutta maisema on valkoinen.

      Poista
  2. Hei. Ihana lintutarina. Täällä on niin talvista, ettei muuttolinnuista ole vielä tietoakaan. Mutta sieltä ne tulevat kaikki aikanaan. Nyt keskityn ihastelemaan metsäkauriita - joita parhaillaan on pihalla kymmenen - ja oravia, pupuja, tiaisia ja käpytikkoja. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pihakauriisi ovat kyllä sellainen ihmeellinen ja ihastuttava asia, että niitä tarkkaillessa ei varmasti ole kiire mihinkään, edes kevääseen.

      Poista
  3. Onpas keväistä! Täällä näyttää samalta ehkä kuukauden päästä. Kiinnostavia lintutarinoita. Ja ihan kalkkunoitakin :D Isolepinkäinen on hauskan näköinen lintu, tosin samalla aika raakalaismainen peto. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meilläkin on taas maa lumipeitteessä, mutta eiköhän se pian sula. Sääennusteessa näkyy jo vesisadetta. Isolepinkäisen tavat ovat tosiaan aika hurjia! Jos pikkujyrsjiät tiedostavat sellaisia asioita, niiden silmin lepinkäisen ruokavaraston näkeminen on varmasti aivan helvetillinen kokemus.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen päivä teillä. Harakat tosiasankin tykkäävät kiusata. Kerran näin kissan ja sen ympärillä joukon harakoita, jotka härnäsivät sitä, kissapolo oli aivan neuvoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne ovat aivan mahdottomia välillä. (Toisaalta niin ovat ihmisetkin.)

      Poista
  5. Hieno luontoretki "kalkkunoineen".
    Mihin sieltä ovat lumet kadonneet? Näkymät kuin kokonaan eri maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en tiedä. Plussapäivät, auringonpaiste ja ennen kaikkea hurja vesisade paljastivat pellot hangen alta. Kadut vapautuivat jäistä ja kuivuivat jo viikko-pari sitten. No, nyt on taas lunta ja lisää tulee parhaillaan.

      Poista
  6. Kiehtova kertomus. Lumisateesta huolimatta keväinen tunnelma! Ihanat joutsenet ja pajunkissat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lumisateen keskelläkin voi olla kevätfiilis. :)

      Poista
  7. Apua kuinka paljon havaintoja ja useampi sellainen ei ihan joka päivä (ei edes joka vuosi) nähtävä! Kuulostaa tosi mukavalta reissulta.
    Mulla on jäänyt retket väliin kauhean sairastelukierteen ja töissä vietettyjen ylimääräisten tuntien viedessä ihan kaikki mehut.
    Tänään näkyi ensimmäinen sepelkyyhky aamulla tutulla liukulennolla, melkein hihkuin ääneen autoa lumesta putsatessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepa, retki oli antoisa! Mulla oli sama sairastelu- ja "liikaa muuta hommaa" -kuvio aiemmin tossa helmikuun lämpöaallon aikana ja sillon tuntui, että missaa koko kevään. Kyllä se siitä sit helpotti ja kevätki pysähtyi/pakitti just sopivasti.

      Meille ei ole vielä saapunut sepelkyyhkyjä kotikulmille. En löytänyt muuttoparviakaan, vaikka niitä vissiin on jo massoittain.

      Poista
  8. Teillä on ollut mahtava reissu! Täällä en ole vielä muuttolintuja nähnyt ja aika talvisenoloista on muutenkin. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suomi on niin pitkä maa. Mutta kyllä nuo joutsenet lienevät jo kovasti pyrkivän pohjoisemmas, sitä mukaa kun jäät lähtevät.

      Poista
  9. Lintujen kevätmuutot on kivaa seurattavaa! Teillä on siellä todella vähän lunta, meillä vielä sellaiset 50-60 cm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nyt meilläkin on kyllä taas hanki, tosin vain kymmenisen senttiä.

      Poista
  10. Olipa paljon mielenkiintoisia havaintoja. On se aina yhtä sykähdyttävää nähdä muuttolintujen palaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, etenkin joutsenten saapumisessa on jotain syvästi liikuttavaa.

      Poista
  11. Onpa siellä jo tosi keväistä! Täällä sataa lunta ja maassa sitä riittääkin vielä toviksi. Viime viikolla ensimmäiset joutsenet kyllä ilmestyivät, lähilammelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä tuorein hanki on huvennut hyvää vauhtia parin viime päivän vesisateen myötä. Ihanaa, että joutsenet ovat saapuneet jo teillekin talvisesta kelistä huolimatta. <3

      Poista
  12. Mukavia havaintoja, suloiset joutsenet! Siellä on selvästi keväisempää kuin täällä. Yritin tänään katsella, joko peltojen pälvipaikoilla näkyisi töyhtöhyyppiä, mutta heikoin tuloksin. Pääosin pelloilla on vielä paksu lumikerros, joten hieman joutuu odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täälläkin töyhtöhyypät ovat vasta asettuneet noille parhaille sulapaikoille jokivarsiin. Nyt sääennuste näyttää sen verran lauhalta, että eivätköhän parvet etene vauhdilla.

      Poista
  13. Oih! Teillä on jo noin kevät. Sieltä se tulee.

    VastaaPoista