blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Haikeutta, syystunnelmia ja vaellussuunnitelmia

2.9.2018

Ystäväni, jonka häitä juhlittiin viikko sitten, naureskeli ennen juhlapäivää joillekin nettikeskusteluille, joissa morsiamet avautuivat häiden jälkeisestä tyhjyyden tunteesta ja masentuneesta olosta - että on ihmisillä kummallisia taipumuksia, minäkin naureskelin. No, hän tuskin poteekaan nyt mitään häiden jälkeistä tyhjyyttä, mutta jostain käsittämättömästä syystä minä poden! En edes osallistunut häiden järjestelyyn mitenkään erityisen intensiivisesti, enkä kantanut kovin suurta vastuuta, vaikka olinkin yksi morsiusneidoista. Silti minulla on nyt jotenkin oudon ontto olo. Tuntuu ihan pöljältä.


Oletettavasti tämä tunne ei johdu pelkästään siitä, että kyseiset häät ovat nyt takana, vaan myös siitä, että kesä kaikkine muine rientoineenkin alkaa olla ohi. Rakastan syksyä, mutta kesän päättymisestä tulee silti aina tosi haikea fiilis. No, rakastan kyllä sitä haikeuttakin. Se vain käy tässä kesän ja syksyn taitteella joskus jotenkin aivan ylitsevuotavaksi, etenkin jos sitä täydentää vielä se häiden jälkeinen tyhjyyden tunne, jota minulla ei kuuluisi edes olla - eiväthän ne olleet minun hääni!


Turussa on jo pitkään näyttänyt tosi syksyiseltä. Pihlajat kantavat valtavaa marjakuormaa, joka alkoi kypsyä kauniin punaiseksi jo elokuun alussa. Auringonkukkapellot hehkuvat ihanaa kukkaloistoaan. Ruskan värejä saadaan vielä odotella, mutta tuskin enää kauaa. Kuivan kesän johdosta sienisyksystä on ennustettu huonoa, mutta ainakin minulla on toistaiseksi ihan optimistinen fiilis. Sieniretket ovat tuottaneet tulosta. Satoa ei ole saatu mitenkään ylenmäärin mutta kuitenkin ihan kelvollisesti. Pienikin sienisaalis motivoi lähtemään metsälle aina uudestaan.


Valmistaudun parhaillani taas pienelle syysvaellukselle. Suunniteltuun lähtöpäivään on itse asiassa enää kutakuinkin kaksi viikkoa, joten on syytä pitää pientä pöhinää yllä. On parempi hoitaa askare kerrallaan arjen ohessa kuin runnoa kaikki hommat kasaan parina viimeisenä iltana.

Olen tuuminut, että voisin väsätä muuten kelvolliseen mutta turhan pienellä eteisellä varustettuun telttaani (Helsport Nordmarka 2) jatkoksi jonkinlaisen tarppisysteemin, joka helpottaisi telttailua sadesäällä - olisi vähän enemmän sateensuojaa, jossa vaihtaa vaatteita ilman, että vettä kulkeutuu hirveästi teltan sisälle.

Kesän hirmuhelteillä tuli retkeiltyä todella vähän. Piipahtelin satunnaisesti lähimetsässä ja joidenkin seikkailujen ohessa liikuskelin luonnossa, mutta oikeastaan heinäkuun hellejakson alettua en juurikaan tehnyt kunnon patikkaretkiä. Elokuussa sentään säät alkoivat olla jo suotuisat, joten sienimetsät kutsuivat ja yksi täysipainoinen retkeilyviikonloppukin järjestyi.

Jonkinlainen puutostila tässä kuitenkin tuntuu olevan, joten on tarpeen paikkailla tilannetta. Olen ajatellut hiukan harjoituspatikoida rinkan kanssa ennen vaellusta, niin ei tule lähdettyä ihan kylmiltään.


Pienoinen ongelma on kyllä se, että flunssa pääsi iskemään, ja olen nyt aika tukkoisessa ja surkeassa kunnossa. Toivon kuitenkin, että tämä on nopeasti ohi menevää sorttia, eikä pitkity - muuten koko vaellukselle lähtö voi vaarantua. Ihan puolikuntoisena on vaikea hoitaa valmisteluja arjen ohessa, harjoituspatikoinneista puhumattakaan, ja jos yskä jää päälle, ei itse reissuunkaan ole järkeä lähteä.

Eipä kuitenkaan manata. Jaksoin eilenkin olla mukana isosiskoni pihalammenkaivuutalkoissa ihan hyvällä meiningillä. En nyt välttämättä ollut kauhean hyödyllinen, koska lapiointitehokkuuteni oli aika marginaalista, mutta hengailinpahan kuitenkin mukana. Iltanuotiolla istuskelukin sujui ilman ennenaikaista väsähtämistä.


Nämä kuvat ovat elokuun alkupuolelta. Kävimme toveri Krotin kanssa kävelyllä Ylioppilaskylässä niillä nurkilla, missä Krotti itsekin asui aikanaan, kuten monet muutkin kaverit yliopistolta. Siitäpä vasta tulikin haikea olo! En jotenkaan ole pahemmin miettinyt sitä, miten kauan niistä ajoista jo on ja miten paljon kaikki on muuttunut. Harva tuttuni enää asuu Yo-kylässä, eikä siellä tulekaan pahemmin käytyä.

Oli oikein tunnelmallista pistäytyä pitkästä aikaa. Keräsimme mukaan hiukan "Joukkilan omenoita" yhdellä sisäpihalla kasvavan omenapuun alta - niiden makukin oli hyvin nostalginen.

Mitäs te pidätte syksystä?

12 kommenttia

  1. Ehkä sitä haikeutta on nyt enemmänkin liikkeellä. Kesä oli kovin erityinen pitkine hellejaksoineen, että minulle ainakin syntyi harha loputtomasta kesästä. Ja sitten illat pimenivät ja sää viileni. Siinä on monta syytä haikeudelle ilman häitäkin.
    Kuulostaa hyvältä idealta lähteä vielä telttaretkelle. Jos vain flunssasi hellittää. Porkkalanniemessä samoillessani muistin taas, kuinka tärkeitä henkisen voiman tankkaustuokioita kaikki luontohetket ovat.
    Mukavaa syyskuun alkua sinulle ja pikaista paranemista.
    PS. Ainakin kantarelleja metsästä on löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja mukavaa syksyn alkua sinnekin! Pitkä kuuma kesä on tosiaan ollut erityinen ja sen päättyminen tuntuu oudolta, vaikka minulle viileä syksy onkin kesän helteiden jälkeen kerrassaan tervetullut. Syksy (ennen liian kovien yöpakkasten tuloa) on aivan parasta telttailuaikaa, ja viileämmät ilmat tekevät patikoinnista leppoisaa. :)

      Poista
  2. Syksy tuo sumuiset ja huurteiset aamut ja ruskan värit. Puolensa siis syksyssäkin, mutta silti odotan, että se vaihtuisi pian kunnon talveksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun taitaa iskeä kunnon talven odotus vasta marraskuussa. Tykkään fiilistellä läpi ensin syksyn alkupuolen värit, muuttolinnut, sienet ja sumuiset aamut ja muut, sitten loppusyksyn harmauden ja hiljaisuuden. Sen jälkeen lumi saa tulla. <3

      Poista
  3. Kauniit kuvat! Syksy on haikeaa mutta (tai ehkä juuri siksikin!) myös ihanaa aikaa. Sienet, ruskan värit, hyvät retkeilysäät... <3

    VastaaPoista
  4. Olen kevät ihminen mutta tykkään kyllä syksystäkin.
    Meikä potee kevätkaihoa ja syyshaikeutta joka vuosi.
    Hyvää syksyn alkua sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samaa! :) Taidan olla kaikkien vuodenaikojen fani, mutta juuri nyt syksy tuntuu tervetulleelta - haikeuksineen kaikkineen. :)

      Poista
  5. Hypin ilosta kun luvattiin vielä ainakin tälle viikolle +20 C lämmintä tai ylikin. En millään haluaisi päästää kesästä irti! Se meni jotenkin niin nopeaa ja oli niin mahtava! Harmaa taivas ja vesisade pudottaa mielialan itselläni ihan pohjalukemiin. Juurikin kun hyvät kaverit hyppivät ilosta, että sieniä! Tykkään syödä sieniä salaattina, piirakkana ja kastikkeena kohtuudella, mutta itse sienestys ei oo ihan mun juttu. Lapsuudessa ylenmääräinen marjastus ja sienestys tekivät tehtävänsä. Saalistavoitteet olivat hurjia! Kotiin lähdettiin vasta kun 3 ämpärillistä puolukoita auton perässä ja pussillinen sieniä. Niitä reissuja oli varmaan 5-6 syksyssä. Homma ei huvita enää yhtään. Seuraavaa kesää odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaus ja valon väheneminen vaikuttaa varmaan aika väistämättä ihmisen mielialaan. Minutkin se tekee monina syksyinä lopulta aika väsyneeksi. Jostain syystä sienestyksestä ei ole tullut itselleni tuollaista samanlaista ongelmaa, vaikka lapsuudessani tehtiin myös paljon sieniretkiä - ehkä koska satoa ei ollut pakko saada. Marjastuksesta sen sijaan en pidä ja olen ihan valmis maksamaan siitä, että joku toinen kerää marjat minulle. Tykkäsin sienestyksestä jo lapsena, koska se on liikkuvaa ja jännää puuhaa, mutta marjastusta vieroksuin, sellaista tylsää paikallaan kykkimistä, eikä tilanne ole sen koommin muuttunut. :D

      Poista
  6. Häistä ja yo-kylästä tulikin mieleen se, että olen itsekin pitkästä aikaa muutaman viikon päästä tulossa yo-kylän liepeille ja häihin tietysti.

    Nyt alkusyksylle on lupailtu, mitä mahtavimpia säitä. Sopivasti lämpöä ja öille ehkä vähän turhankin kanssa. Retkeilyjalkaa vipattaa niin maan vimmatusti, että ei malttaisi millään odottaa syyskuun loppua ja vaellusreissua. Siksi tässä on tullut hypättyäkin lähiseudulla jo useampaan otteeseen. :)

    Mä kyllä tykkään kaikista vuodenajoista lähes yhtälailla. Hieman muita enemmän tykkään tietysti keväästä ja alkukesästä. On syksyssäkin puolensa, on ihanaa kun illat pikkuhiljaa pimenee, aamusumut tulee ja luonto pukeutuu parhaimpiinsa. Niin ja tietysti ne tuoksut. Syksyinen metsä tuoksuu huumaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kas vain! :D

      Syskyiset poutasäät on kyllä kerrassaan mainioita ja houkuttelee ulos. Tosin me päätettiin, että jos aiotulle vaellusviikolle tulee vielä jotain käsittämättömiä yllätyshelteitä, me ei lähdetäkään pitkälle reissulle. Ollaan saatu tarpeeksemme helteistä! :''D

      Mulla on kyllä ihan samat fiilikset. Kaikki vuodenajat on mun suosikkeja - paitsi toukokuu ehkä hiukan enemmän kuin muut - mutta just nyt syksy on oikein lämpimästi tervetullut. :)

      Poista