Huhtikuu, huhtikuu

Kylläpä nyt on kulkijaa hellitty leppoisilla säillä, ja muuttolintuja tuntuu suorastaan vyöryvän Suomeen. Viimeisen viikon aikana arkisten haahuilumaastojeni äänimaisema on rikastunut sepelkyyhkyllä, peipolla, punarinnalla ja naurulokilla. Eilen kotiin kävellessä ohitse lennähti pari västäräkkiä hurjasti kisaillen ja kymmeniä räkättirastaita säksätteli lähiön pusikoissa. Yön aikana satanut lumi suli pois heti aamulla. Alkukevät näyttäytyy nättinä.

Turku ja huhtikuu.

Huhtikuuni on lähtenyt käyntiin reippaasti. Olen muun muassa tehnyt lukuisia pieniä lähiretkiä ja havainnut hurjan paljon kevään merkkejä, saanut niin sanotun virkamiesruotsin suoritettua kunnialla loppuun, viimeistellyt yhden pitkään keskeneräisenä lojuneen opiskelutyöni, ommellut ikkunaverhot, nauttinut puutarhamessuista sekä tietysti viettänyt pääsiäislomaa juhlinnan ja toki retkeilynkin merkeissä.

Pitkälleperjantaille kaavailtu teeriretki torppautui hyiseen sääennusteeseen, mutta sen sijaan suuntasin Paimioon etsimään vasta saapuneita muuttolintuja ja illan jatkoksi piipahdin vielä kuuntelemassa pöllöjä parissa paikkaa Turussa. No, pöllöjen osalta jäätiin vaille havaintoja, mutta muuten retkeily oli menestyksekästä ja kaikkiaan sangen ilahduttavaa.

Retkellä oli mukana eräs oman elämänsä van Helsing.

Kuuluuko huhuilua?

Pitkän viikonlopun aikana ehdin myös käydä vanhempieni luona landella. Heidän kanssaan piipahdin myös jälleen Koroisissa katsomassa paikallisia sarvipöllöjä. Vain toinen pöllöistä oli nyt näkösällä - ties vaikka toinen olisi jo pesällä hautomassa - vaan eipä se mitään, sillä kaikessa rauhassa päivätorkuilla kyyhöttävää pöllöä on joka tapauksessa mukava katsella, yksikössäkin. Oli hauskaa, että pöllö oli näkösällä, kun kerran pistäydyimme porukalla bongaamaan.

Siellä siellä se pöllö on.

Sunnuntai ja maanantai vietettiin pääasiassa juhlien kevättä hyvän ruuan ja hauskanpidon parissa. Toveri Krotti hifistelee aina juhlaruokien kanssa, joten pöytä oli koreana. Olin erikoisen kiitollinen jälkiruokapuolesta, sillä pääsin syömään mämmiä ja mignon-munia ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen, kun Krotti oli tehnyt gluteenitonta mämmiä (minun kannaltani olennaista oli, ettei se sisältänyt ruista) sekä cashew-mignonia. Mitä riemua!

Koska me kaikki tiedämme, miltä mämmi ja suklaamassa tuppaavat näyttämään, tässä kaunis persikkapiirakka.

Juhlakoristeet tuli kerrankin kaivettua esiin sen verran hyvissä ajoin, että kodin sai viritettyä tunnelmiin jo mukavasti ennakkoon. Juhlaviikonlopuksi hankittiin tietysti runsaasti kukkasia. Kirkkaankeltaiset tulppaanit ovat olennaisia, samoin tetenarsissit, jotka laitoimme tällä kertaa nerokkaasti pieneen parvekelaatikkoon kuntopyörän tangolle roikkumaan. Koivunoksia piti tietysti hyötää ja pajunoksiakin hankkia.

Ostin jo kolmisen viikkoa sitten neilikoita, pastellikeltaisia ja vaaleanpuna-valkoisia, ja ne olivat vielä oikein mainiossa kunnossa juhlakoristeluissa käytettäväksi. Itse asiassa osa kimpusta on edelleen maljakossa keittiön pöydällä, eikä ole vieläkään nuupahtanut. Jos olisin jaksanut leikata useammin uusia imupintoja ja vaihtaa vesiä, ties miten pitkään näistä kukkasista saisi vielä nauttia. Rakastan neilikoita.

Perinteisten överikoristelujen vastapainoksi yksinkertainen purkki, rusetti ja pajunoksia.

Neilikoita ja makeisia sohvapöydällä.

Kevät etenee meillä päin nyt niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Onneksi sitä pystyy havainnoimaan jo ihan vain paikasta toiseen kävellessään. Näin edellispäivänä Aurajoessa kevään ensimmäisen nokikanan, kun lampsin rantaa pitkin yliopistolta keskustaan, ja löysin valtaisan paljon kukkivia leskenlehtiä joutomaalta. Iltakävelyllä ylitse lensi parvi tundrahanhia kirkkaasti huudellen. Ei tarvitse kauas lähteä tehdäkseen mainioita havaintoja.