blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Pöllökevään avaus

16.3.2018

Siinä missä tiaisten pirteä titityy päivisin ja mustarastaan haikea huilukonsertti hämärissä ovat juuri tämän hetken vahvimpia kevään merkkejä äänimaisemassa, niin on myös pöllöjen huhuilu öiseen aikaan. Kovalla pakkasella pöllöt pysyttelevät yleensä hiljaa, mutta lauhoina kevättalven öinä ne virittelevät soidintaan. Niinpä kun sää lauhtui, totesimme, että olisi aika lähteä kevään ensimmäiselle pöllöretkelle kuulostelemaan tilannetta. Sumuisena, hiukan tihkusateisena, mutta juuri sopivan lauhana iltana pimeän koitettua suuntasimme kiertelemään pöllöpaikkoja.


Turun seudulla pystyy kuulemaan moniakin eri pöllölajeja, mutta oman kokemukseni mukaan lehtopöllö on se helpoiten löydettävä. Ei tarvitse etääntyä kauaskaan kaupungin keskustasta, kun pääsee jo kuulemaan sen kaunista, kirkasta huhuilua ja hauskoja naukaisuja. (Jos ääni ei ole tuttu, kuuntele vaikka Luontoportista.) Johtunee kai siitä, että sen suosimia maastoja riittää, eikä se ole kovin kranttu luonnonrauhan suhteen, vaan voi pesiytyä hyvinkin lähelle ihmisasutusta, kunhan vain sopivia pesäpuita koloineen tai pönttöineen on tarjolla.

Ruissalo vanhoine tammilehtoineen on erinomaista lehtopöllömaastoa. Sinne suuntasimmekin ensimmäiseksi. Aloitimme kierroksemme pöllöisäksi tietämältämme paikalta, Honkapirtiltä, missä kuljeskelimme puolisen tuntia vanhojen tammien katveessa. Lumipeitteinen maa ja pilviseltä taivaalta takaisin heijastuva kaupungin hukkavalo mahdollistivat etenemisen ilman lamppuja. Metsässä tuntui olevan oikeastaan aika valoisaa.


Koska pöllöjä ei kuitenkaan kuulunut, jatkoimme kasvitieteelliselle puutarhalle. Miltei heti jalkauduttuamme kuulimmekin ensimmäiset huhuilut etäältä metsästä puutarhan perältä. Etenimme hiljaa äänen suuntaan ja pysähdyimme lopulta metsän reunaan. Huhuilijoita kuului olevan ainakin kaksi. Toinen äänistä tuli lähemmäs, mutta alkoi sitten taas etääntyä. Seisoimme pitkään vanhojen vänkyräisten tammien juurella sumuisessa pimeydessä kuuntelemassa huhuilua. Keväistä äänimaisemaa täydensi myös kalalokkien kaklatus rannan suunnalta. Se oli riemua!


Nyt kun pari pöllöä oli jo havaittu, mietimme, jatkaisimmeko seikkailua vielä johonkin muualle vai lähtisimmekö jo kotiin päin. Päätimme lopulta suunnata vielä Hirvensalon suuntaan. Friskalanlahti kutsui. Siellä olikin ensin vastassa vesieste - oja oli tulvinut tien yli salaojatunnelin jäädyttyä umpeen. Onneksi tie oli kuitenkin yhä käyttökelpoinen, joten pääsimme pian reippailemaan rantaan päin. Toivottavasti vesi ei vie tietä mennessään myöhemmin keväällä.

Kun lähestyimme rantametsää, jostain melko kaukaa kuului kirkas hu-hu-hu-huuu-uuu. Se oli lehtopöllö jälleen. Menimme lähemmäs, mutta huhuilu etääntyi pian kuulumattomiin. Se saattoi kantautua jopa lahden yli Katariinanlaakson puolelta. Odottelimme kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Friskalassa tuntui olevan vielä sumuisempaa kuin Ruissalossa, ja hukkavaloakin riitti siinä määrin, että kuviin tallentui vähän muutakin kuin kohinaa. Nämä kaikki räpsyt ovat sieltä.


Menestyksekkään lehtopöllöyön päätteeksi ajattelimme yrittää vielä muita lajeja. Siirryimme Kakskertaan paikalle, jossa oltiin aiemmin kuultu varpuspöllön kutsua. Pari korkeaa vihellystä kuulimmekin, mutta sitten pöllö hiljeni, eikä koko porukka ehtinyt edes saada siitä havaintoa. Itsekin alkoi jälkikäteen epäilyttää, kuulinko oikeasti mitään, kun ääni lakkasi niin äkkiä, ettei sitä oikein ehtinyt vatvoa päässään. En kuitenkaan ollut yksin havaintoni kanssa, joten kaipa sitä voidaan havaintona pitää.

Takana oli jo pitkä päivä ja kello kävi kohti puoltayötä, joten Kakskerran pysähdyksen jälken läksimme kotiin. Olin oikein tyytyväinen illan havaintoihin. Viimevuonnahan en päässyt kuulemaan ollenkaan kevättalvista huhuilua, vaikka kävinkin pöllöretkillä. Hieman poikkeuksellisesti siis männävuoden ainoa huhuiluhavainto oli vasta toukokuinen sarvipöllö, ja vuoden ensimmäiset lehtopöllöt - maastossa huutelevan perheen - kuulin heinäkuun alussa. Lehtopöllön keväthuhuilua olikin ehtinyt tulla jo ikävä.


Tämä oli kyllä mainio pöllökevään avaus. Onko teilläpäin kuulunut huhuilua?

31 kommenttia

  1. Meilläpäin kuuluu hyvin harvoin. Mutta useamman kertaan olen onnistunut näkemään huuhkajan ja lehtopöllön. Kerran odotin varhain aamulla bussia pysäkillä, kun pöllö leiskautti komean ylilennon. Kukaan muu pysäkillä olleista ei huomannut mitään, D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen aina haaveillut huuhkajan näkemisestä! Olen kuullutkin sen vain kerran, joskus lapsuudessani. Lehtopöllöjä on tullut nähtyä useammin. :) On kyllä tosi yleistä, että vaikka itse havaitsee jotain hulppeaa luonnossa, muut läsnäolijat eivät tunnu ollenkaan huomaavan sitä. :D

      Poista
  2. Paikallinen pöllöretki peruttiin huonon ravintotilanteen vuoksi. Pöllöt eivät silloin kuulemma huhuile! Varpuspöllön ääntä luulen kuulleeni Aulangolla. Kerran se on nähty ja kuvattu myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myyrävuosi onkin vissiin ollut aika huono muualla Suomessa paitsi juuri täällä lounaisrannikon suunnalla.

      Poista
  3. Meillä on sellaine kirja, jossa on lintujen ääniä ja sitä sitten tutkitaan kun jokin uusi ääni kuuluu. Juniori varsinkin on kovin kiinnostunut. Mietin, että meillä taisi asustaa lähimetsässä juuri tuo lehtopöllö....
    Lintujen seurailu on niin terapeuttista; nytkin piti lukea tenttiin, mutta katselin vain ikkunasta ja ihailin punatulkkupariskuntaa lintulaudalla ja sitä kun oravakin liittyi seuraan sekä muutama eri tintti <3
    Mukavia bongausreissuja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se linnunlaulukirja on kyllä tosi hauska. Itse en omista, mutta kaverilla on, ja sitä on tullut usein käytettyä. :)

      Poista
  4. Mukava bongausreissu. Itse olen huono tunnistamaan lintuja laulun perusteella, pitäisi vähintään olla näköhavainto :) Mutta sekin on tietysti taito joka kehittyy harjoittamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pöllöjen äänten osalta on onneksi helpompaa kuin useimpien muiden lajiryhmien, koska Suomessa on suhteellisen vähän eri pöllölajeja ja niiden äänet eroavat aika paljon toisistaan. Lisäksi suurin osa pöllöistä ääntelee öisin, joten jo pelkkä vuorokauden aika auttaa määrityksessä. :)

      Poista
  5. Hieno retki ja mukavaa, ettei tarvinnut pöllön ääntä kuulematta kotiin palata.

    Minullakin lintujen tunnistaminen äänistä on varsin huteraa. Ostin muutama vuosi sitten lintujen äänikirjan ja siitä on ollut jonkin verran apua. Kolme vuotta sitten olin opastetulla retkellä Espoon Laajalahdella kuuntelemassa alkukesän yölaulajia. Oli hieno tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opastetut retket ovat muuten yksi helpoimmista tavoista oppia tuntemaan ääniä. Kun joku asiaatunteva opastaa, ei tarvitse itse yrittää arvailla. On huomattavasti työläämpää edetä "kotona pänttäys, maastossa arvailu, laulavan linnun etsiminen ja ulkonäön perusteella määrrittäminen" -menetelmällä. :D

      Poista
  6. Ihana retki ja hienoa, että pääsitte kuulemaan pöllöjen ääniä! Meilläpäin en ole pöllöjä kuullut, mutta tarvitsisin kyllä harjoittelua lintulajien tunnistamisessa äänen perusteella. Netistä olen ajoittain aina kuunnellut ääninäytteitä, jos olen jonkin uuden linnunlaulun kuullut. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Uusien äänien oppiminen on siitä avartavaa, että sen myötä äänimaisemasta saa enemmän irti. :)

      Poista
  7. No eipä juuri täällä kuulu huhuilua! :D Mutta ihana lukea näistä luontoretkistänne, aina pääsee tunnelmaan mukaan, vaikka omat luontoretkeilyt ovatkin nyt vähissä. Ehkä taas keväämmällä ja kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! Kevät onkin just parasta aikaa suunnata ulkoilemaan. <3

      Poista
  8. Hienoja haamukuvia! Olen kuullut tänä vuonna yhden helmipöllön mutta muuta en vielä. Toisipa kevät edetessään lisää huhuilijoita. :) Mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos - ja samaa! :) Mun edellisestä helmipöllöhavainnosta on jo useampi vuosi. En jotenkaan retkeile paljoa helmipöllöisissä maastoissa huhuilukaudella. Nuorena kuulin helmarin puputusta suhteellisen usein kotipihassa ja näinkin linnun pari kertaa. :D

      Poista
  9. Ihan hyvä äänisaldo reissulta :) Itse en ole ehtinyt vielä varsinaiselle pöllöretkelle. Mutta ehkä ensi viikonloppuna jo. Esimerkiksi Siikanevalla voisi olla Pirkanmaan suunnalla kaikenlaisia mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
  10. ... pilkinnän kylkiäisenä suunnitelma tietty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Siikanevassa voisi olla pöllöpotentiaalia. Kuulemma myös mm. Seitsemisestä löytyy pöllöisiä paikkoja. Kandee mennä kokeilemaan onneaan. :)

      Poista
    2. Niin, mutta Seitsemisen suunna järvien kalaisuus on selvittämättä. On näitä ulkopöllöllisiä motivaatiotekijöitä ;)

      Siikanevaa kyllä suosittelen retkeilykohteena muutenkin kuin loistavan lintupaikkana, jos et ole käynyt. Siellä on toisinaan jopa riekkovieraita, ihmisen sinnikkäistä elinympäristötuhopyrkimyksistä huolimatta vieläkin.

      Poista
    3. Aivan. On toki olennaista puntaroida kohteen ominaisuuksia monelta kantilta. :D Siikaneva on mulle tosiaan ihan vieras paikka - olen kuullut siitä vain juttuja. Pitänee kokeilla joskus. Riekko olis kova. :D

      Poista
  11. Siikanevaa suosittelen aina! Toki julkisilla vaikeasti tavoitettava, melkein tarvitaan das Auto.

    http://www.luontoon.fi/siikaneva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! Autoiluhommilta ei aina voi välttyä, kun korpeen pyritään. Siltä varalta meilläkin on yksi, ei tosin das Autoa. (Mitäköhän on auto koreaksi?)

      Poista
  12. Nimestä ja mallista viis, itsekin hankin mobiilin ihan vain harrastuksia varten :) Vanha rotkisko. Retkiväline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tärkeintä, että perille pääsee ja tavarat ja ihmiset mahtuu kyytiin. :D

      Poista
  13. Vinkeitä tosiaan nuo haamukuvat. :D En ole kuullut vielä pöllöjä tänä keväänä, toisaalta en ole paljoa vielä yrittänytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joo, liikkuvisa kohteista tuli läpinäkyviä. :D Pöllökevät on vasta silleen alussa, että vielä ehtiikin hyvin yrittää lisä. :)

      Poista
  14. Kokemukseni on, että mitä "järjestetympi" pöllöretki, sitä varmemmin kuuluu pelkkää tuulen huminaa. :D Viimeisin pöllöhavis on jo muutaman vuoden takaa, city-huuhkaja huhuili kirkon tornissa Helsingin Kalliossa. Oli hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, niinhän siinä usein käy, etenkin jos porukkaa on paljon ja ajankohta etukäteen olosuhteista tietämättä sidottu kalenteriin. :D Mutta voi, olen vähän kade helsinkiläisille, joilla on niitä ihmisten ilmoilla huhuilevia kaupunkilaishuuhkajia. :D

      Poista
  15. Cityhuuhkajaa Helsingissä olen minäkin tänä keväänä jo kuullut mutta en vielä mitään muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odottelen, josko tänä keväänä pääsisin taas kuulemaan huuhkajaa - ainakin huuhkajaretki on luvassa. Edellinen varma havainto oli joskus lapsuudessa, enkä koskaan ole nähnyt huuhkajaa luonnossa.

      Poista