Jos olisin ihan pieni otus ja eläisin meressä, asuisin varmasti rakkolevämetsässä. Piileskelisin suurten rakkispuskien suojassa. Niiden vehreät latvukset huojuisivat ylläni, ja auringonvalo pilkahtelisi pinnan päältä tiheikön hämyyn. Sitä minä usein ajattelen, kun livun veneellä tällaisen rakkoleväkasvuston yli tähyillen pinnan alla aukeavaa kummallista maailmaa. Vähän kuin katsoisi alas rehevään maan päällä kasvavaan metsään taivaalta käsin ja miettisi, miltä tuntuisi kulkea sen poluilla. Voisinpa mennä sukellusseikkailulle tuonne alas ihanaan vehreyteen.
Kuvat ovat Hangon Tvärminnestä, missä kävimme jälleen Krotin kanssa kenttähommissa viime viikonloppuna. Kuulumisia siltä seikkailulta luvassa myöhemmin, kunhan ennätän käydä läpi kaikki valokuvat. En osaa sanoa näistä enää, mitkä ovat kenenkin kuvaamia, kun räpsimme vain vuorotellen, minkä ehdimme. Jos ja kun aiomme käyttää näitä jatkossa esitysgrafiikoissa ja muissa jutuissa, pitää meidän sitten varmaan saada ensin jotenkin sovittua, kenen nimiin mitkäkin kuvat menevät.
Mutta huomasitko levien seassa piileskelevän korvameduusan?
Mutta rakkolevämetsässä voi joutua hirmuisen liejutaskuravun ahmaisemaksi!
VastaaPoistaOlisin itse systeemin huippupeto! Siis... liejutaskurapu. :c
Poista