blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Metsien kätkemä ei tehnyt vaikutusta

16.6.2016

Viimein tuli telkusta uuden kotimaisen luonto-ohjelmasarjan, Metsien kätkemän, ensimmäinen jakso, jota olin odottanut innolla. Ohjelmaa katsoessani koin kovaa tarvetta purkaa fiiliksiäni siitä vähän muutenkin, kuin vain vaahtoamalla sohvalla vieressäni kiroilevalle Krotille. Aloin naputella eeppistä amatööriarvostelua, ja pienen editoinnin jälkeen totesin sen jo tämän blogin standardeilla ihan julkaisukelpoiseksi. Nauttikaa.

Pieni tunnelmakuva Saaristomereltä tähän alkuun. Yrittää alleviivailla yhtä pointeistani.


Miinukset


Hidastukset
Kuva matelee miltei kaiken aikaa aivan tuskastuttavan hitaasti. Onko tämän tarkoitus luoda jotain tunnelmaa? Ärsyttävää. Hidastus tekee maisemista jotenkin epärealistisen ja lavastetun näköisiä. Tulee myös vähän ällö olo, kun katsoo matelevaa kuvaa liian pitkään.

Filtteröinti
Kaikki videomateriaali näyttää kuvatun jonkinlaisen huipputrendikkään insta-henkisen filtterin läpi. Kuva on joko kummallisen valkoinen, vähän kuin ylivalottunut, tai sitten oudon harmaa tai muuten vain väritön. Epätodellisen, luonnottoman ja lavastetun näköistä. Mielestäni ei lainkaan edustavaa kuvamateriaalia tällaiseen dokkariin, jonka tarkoitus on kuitenkin esitellä luontoa.

Juontajien stailaus
Miten tämän nyt ilmaisisi? Näyttää siltä, että on vasta eilen kävelty jonkin designpuodin kautta ja hankittu sellainen look, josta tulee mieleen lähinnä, ettei olla koskaan ennen otettu askeltakaan asfalttitien ulkopuolelle. Tulee myös vähän sellainen fiilis, että juontajat ovat paikalla ennemmin esitelläkseen itseään kuin luontoa - ennemminkin poseeratakseen kuin seikkaillakseen.

Teennäisyys
Juonto on käsikirjoitettu paikoin aivan tavattoman huonosti. Ohjelma ei tarjoile pahemmin mitään oikeita vauhdikkaita retkeilytilanteita, vaan tönkösti ladeltuja, etukäteen kirjoitettuja ja ulkoa opetellulta kalskahtavia fraaseja. Ei mitään aitoa keskustelua. Hurjan ärsyttävää lässytystä.

Lässytys
Nyt pääsin viimein asian ytimeen. Miksi pitää tahallaan kuulostaa tekotaiteelliselta, puhua kummallisen hitaasti, kuiskailla, painottaa sanoja epänormaalisti ja sanella juttuja sellaisella sävyllä, kuin kuulija olisi vähän tyhmä? Mitä tällä on tavoiteltu? Minun korvaani tämä kuulostaa vain kauhealta lässytykseltä. Hermoja raastavaa.

Tekosyvällisyys
Ladellaan juttuja, joissa muka on jotain syvällistä, vaikka oikeasti ne ovat vanhoja, puhki käytettyjä, tyhjyyttään kumisevia fraaseja, joita jokainen wannabe-intellektuelli lukiolaisteini lateli jo kymmenen vuotta sitten. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Yleinen tylsyys
Mitään ei tapahdu. Kuva matelee tuskastuttavan hitaasti. Puhe matelee. Kaikki vain matelee! Lopultakaan ei nähty saati koettu mitään erikoista. Tai ainkaan se ei näyttänyt erikoiselta tällä tavalla esitettynä. Tiedän kyllä, että livenä kaikki tämä oli varmasti upeaa, mutta se ei kyllä välity katsojalle. Jos en jo olisi luontoihminen, niin moisella mainostuksella en kyllä ostaisi tätä juttua.

Faktojen ohuus
Mitään varsinaisesti kiinnostavia, uusia tai jännittäviä faktoja ei kerrota. Heitellään vaan ilmaan vähän jotain ajatuksenpätkiä tai pikkasen sinne päin. Kun kerran ollaan esittelemässä luontokohteita ja niiden tarinoita, olisi mukavaa, jos tarinoiden taustalle olisi tosissaan kerätty tietoa. Ei folkloristiikkakaan ihan turha ala ole, se tuottaa esim. juuri tällaiseen käyttöön sopivaa materiaalia, mutta ehkä tässäkin kohtaa sitä on taas ylenkatsottu.

Toinen tunnelmakuva, nyt vähän metsäisempi. Luonnon värejä ilman filttereitä. Miten olisi?


Plussat


Perusajatus
Ajatus on tärkein? No, siinä tapauksessa meni nappiin. Tässähän on lähdetty liikkeelle tosi hyvästä ja kehityskelpoisesta ideasta. Olin hurjan innoissani, kun kuulin, että tällainen sarja on tulossa. Luontokohteita ja tarinoita niistä, retkeilyä ja mytologiaa, suosikkijuttujani! Kuulostaa tosi hyvältä. (Mutta siihen se sitten jäikin.)

Musiikki
Taustamusiikit ovat paikoin ihan hyviä. Kohtuullisen tunnelmallisiakin, vaikka toki välillä vähän ohuita ja tyhjänpäiväisiä. (En kuitenkaan tajua, mitä siinä on ajateltu, kun on päätetty hidastaa kuva tuskallisen matelevaksi ja laittaa taustalle vielä masentavan hidas ja monotoninen biisi soimaan.)

Siispä?


Mikseivät tässä voisi esiintyä vaikka Karhilahti ja Ann-Mari tai Pirkka-Pekka tai edes Peltsi heilumassa kumpparit jalassa niin kuin kaikissa kunnollisissa suomalaisissa luonto-ohjelmissa? Olen ehkä liian juntti tälle, vaikka mielestäni en ole junttia nähnytkään, paitsi ehkä lapsuudenkodin naapurin pihassa.

En tiedä, miksi katselen tässä parhaillaan sarjan seuraavaa jaksoa. Ehkä ajattelin antaa ohjelmalle vielä mahdollisuuden. Ehkä poden tarvetta rääkätä itseäni. Ehkä haluan lisää todistusmateriaalia siitä, miten tavattoman kehnosti tämä sarja on toteutettu, jotta voisin joskus jatkossa aiheesta keskustellessani vetää kaikki argumentit tiskiin.

Ehkä minua vain kutkuttaa tietää, miten vähän kunniaa tällainen kehno, epäluonnolliseksi hidastettu ja filtteröity videomateriaali voikaan tehdä Lohjan upeille luontokohteille, kun ihanan Saaristomerenkin se sai paskottua jo niin ansiokkaasti.

Nyt siellä näköjään juodaan pakuriteetä.

19 kommenttia

  1. Pakko lisätä tähän vielä jatkoksi, että katsoin nyt myös kahdeksannen osan, sillä olen kauhea Saamenmaan fani ja etenkin Inarin Lappi on suosikkiani, joten en malttanut olla tsekkaamatta, miten epäedustavassa valossa tämä sarja onnistuisi esittelemään sen. No, odotukseni ylittyivät. Jakso oli jälleen hermoja raastavaa katsottavaa ja etenkin kuunneltavaa, mutta kaikkein pahin oli sen loppuhuipennus.

    Jakson lopussa esitetty "shamaaniloitsu" sai minut nimittäin jopa potemaan syvää myötähäpeää, joka on kohdallani erittäin harvinainen tunne. Voisin kuvitella, että jos joku ei-kristitty kehittelisi itse jonkin omasta mielestään kristilliseltä kuulostavan rukouksen, pukisi vähän vanhahtavasti "uskovaishenkiset" kamppeet ylleen ja menisi kirkkoon lausumaan värssyään, sen näkeminen hidastettuna ja "dramaattisesti" kuvattuna filmiltä voisi tuntua jonkun kristityn mielestä vähän samalta.

    (Haluan vielä painottaa, että en tässä arvostele loitsua lausuneen juontajan omaa hengellisyyttä. En tarkoita, että tuomitsisin sen tai pitäisin sitä jotenkin vääränlaisena. Tarkoitan vain, että asia esitettiin ohjelmassa todella köhnösti. Ehkä parempi olisi ollut odottaa, että filmiryhmä lähtee paikalta, ja keskittyä sitten ihan omassa rauhassa tähän rituaaliin.)

    VastaaPoista
  2. Mietimme juuri samoja asioita tänään katsellessa ! Sisällöltään tyhjähkö, pastellinmakuinen instagrammaus luontokohteisiin, toimii taatusti jollekulle ! Huomenna lähdemmä itse saaristoon katsomaan ja kokemaan omin silmin ! Hyvä ja paikkansapitävyydessään hauska kirjoitus parahin Varpunen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Nimenomaan. Kohderyhmää on varmaan haettu jostain tosi yllättävästä suunnasta. En yhtään ihmettelisi, jos maailmaa muutenkin Instagram-filtterien läpi katseleva kansanosa innostuisikin juuri tällaisesta esitystavasta. Hyvää saaristoretkeä! :)

      Poista
  3. Minä ja miekkonen katsoimme monta osaa kerralla tänään, tiistaista alkaen oltiin reissussa eikä aiemmin ehditty ja ihmettelimme jatkuvaa kamera-ajoa. Yksikään kuva ei ollut hetkeäkään paikallaan vaan kaikki otot meni johonkin suuntaan koko ajan. Se toimii tehokeinona mutta ei koko ajan käytettynä. Muutkin pointtisi tunnistan ja harmittelin osaa.

    Löysinkin blogisi hakemalla Googlesta, oliko kukaan tohtinut kritisoida tätä superuutuutta. Lueskelin muitakin juttujasi ja laitoin sinut seurantaan. Kiitos kivasta blogista!

    Anne // Retkeilyblogi Rinkkaputki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! Havaitsin saman, etenkin siinä toiseksi viimeisessä jaksossa, jossa kamera-ajoa tuntui olevan tosiaan ihan tauotta. Se, kuten myös kuvan hidastaminen, tekee ainakin itselleni pidemmän päälle katseltuna jotenkin ällöttävän olon. Silmät menevät ristiin, kun kuva ei liiku luonnollisesti. Tehokeinona tykkään kyllä molemmista, jos niitä käytetään maltillisesti.

      Hauskaa, että löysit paikalle. Löytyiköhän Google-haulla muita kritisointeja? Ainakin huomasin Ylen sivuilla sarjan julkistamista käsittelevässä postauksessa muutamia negatiivisia kommentteja, lähinnä värimaailmasta ja tylsyydestä.

      Kiitos! Menenkin tästä saman tien vastavierailulle blogiisi. Otsikko kuulostaa tutulta, mutta en muista, olenko lukenut kirjoituksiasi aiemmin.

      Poista
    2. Tuli mieleen, että jotenkin pelimäinen se kameran käyttö (mies pelaa pleikkaa, minä en pysty kun tulee tuo kuvaamasi silmien ristiinmeneminen). Jospa pelaajat on uusi kohderyhmä? :)

      Tervetuloa vastavierailulle! Me ollaan melkoisia keltanokkia, mutta joka retkellä oppii uutta ja tätä kehitystä ehkä blogikin joskus ilmentää.

      Poista
    3. Tuli mieleen, että jotenkin pelimäinen se kameran käyttö (mies pelaa pleikkaa, minä en pysty kun tulee tuo kuvaamasi silmien ristiinmeneminen). Jospa pelaajat on uusi kohderyhmä? :)

      Tervetuloa vastavierailulle! Me ollaan melkoisia keltanokkia, mutta joka retkellä oppii uutta ja tätä kehitystä ehkä blogikin joskus ilmentää.

      Poista
    4. Totta, aika videopelihenkistä kamerankäyttöä kieltämättä. :D No, jokainen on joskus ollut "keltanokka", ja itse ainakin tykkään lukea myös oppimiskokemuksista. :)

      Poista
  4. Koiraihmisille tehty sarja, missä reetta esittelee itseään ja koiraansa. Antti osaa kyllä asiansa. Pidän luonnosta, mutta koirat eivät kuulu kansallispuistoon eikä luonnonsuojelualueille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Näinkin asian voi nähdä.

      Poista
    2. "Antti osaa kyllä asiansa..." Huonoryhtinen internetin Nuuskamuikkunen joka löntystelyllään huokuu kokemattomuutta maastossa liikkumisesta ja mutisee flegmaattisena ja narisevalla äänellä innottomia vastauksia - jos tämä on asia niin osaa kyllä.

      Poista
  5. Tismalleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa! Kenties sillä poikkeuksella, etten kestä edes sarjan musiikkia. Biiseillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, ei edes toistensa, ja niissä on jatkuvasti liikaa tavaraa, koneilla jäljiteltyä orkesteria sun muuta turhanpäiväistä paisuttelua. Kuvaajalla taas on ollut matkassa slaideri, kisko, jota pitkin kameralla voi ajaa päästä päähän, ja juuri niin sillä sitten tehdäänkin lähes joka ikisessä kuvassa.

    Kaiken kaikkiaan sarja on hyvä esimerkki siitä, miten tekniikka vie miestä (ja naista). Tekijät eivät näytä ymmärtäneen, että digi on kuten mikä tahansa muukin -tekniikka, vain ja ainoastaan työkalu: vaikka laitteisto olisi miten kuuminta hottia aivoja ei siltikään pidä jättää narikkaan. Kaikki täytyisi kirjoittaa etukäteen, jotta vältyttäisiin edes kaikista ilmeiseimmältä mokalta, paskanjauhamiselta ja samojen asioiden toistolta.
    - Onpa hieno paikka!
    - No on!
    - Mennäänkö katsomaan?
    - Mennään!

    Naisjuontajan 'kunniaksi' on sanottava, ettei hän suinkaan ole ainoa televisioääni, joka ei hallitse yhdyssanoja; jostain syystä etenkin lauseiden lopussa ruisleivästä tulee AINA ruis leipä, jne jne jne. Se ei ole pelkästään foneettisesti ärsyttävää vaan kuulostaa teennäiseltä tärkeilyltä.

    Ja minkä p-keleen takia koira?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Hyviä pointteja. Tuo yhdyssanajuttu on tosi häiritsevä ja kummallisen yleinen ilmiö. On se oman äidinkielen puhuminen vaikeaa. :D

      Poista
  6. Täytyy selkeesti katsoa edes yksi osa tuota sarjaa, tää arvostelu sai mut tirskumaan täällä ruudun toisella puolella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katso! (Katsotaan yhdessä kaikki jaksot! Mikään ei oo niin mahtavaa, ku Krotti, joka kiroilee silleen yhtä soittoa ja hakkaa päätään seinään.)

      Poista
  7. Katsoin tallenteelta jakson Kalajoen hiekoista ja Kallankareista. Tuskallista katsottavaa. Teennäistä lähinnä juontajaparin ja heidän koiransa esittelyä. Yleensä pidän luontodokumenteista. Tämä on kuitenkin todella ärsyttävää kamera-ajoineen ja sillisalaattimaisine sisältöineen. Jouduin vähän väliä pikakelaamaan kuvaa, kun ei voinut katsoa. Oikeastaan kaikki dokumentissa oli ärsyttävää. Aivan kuin toiselta planeetalta oli keväällä tullut dokumenttisarja Suomen luonnonpuistoista. Siinä taas kaikki oli kohdallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Juontajat ja koira (vaikka aivan mainio eläin näyttääkin olevan) valtaavat kyllä turhan suuren siivun ohjelma-ajasta.

      Poista
  8. Anonyymi9/1/18 20:45

    Voi, voi. Kyllä miesjuontaja on täysin maalta kotoisin. Ompahan vaihtelua "peltsi/pirkkapekka" repertuaariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että vanhoihinkin postauksiin tulee vielä näinkin pitkän ajan jälkeen kommentteja! :D En tosiaan tiennyt, mistä juontaja itse on kotoisin, mutta olennaista tässä olikin ns. kaupunkilaishenkinen tulokulma aiheeseen. (Voihan ihminen tuottaa omista taustoistaan riippumatta materiaalia monella eri tapaa, eivätkä taustat välttämättä ilmene itse lopputuotteesta mitenkään.) Vaihtelua tämä dokumenttisarja totta tosiaan toi. Sekä sen sisältö, ihmiset että koko homman esitystapa poikkesivat huomattavasti siitä, minkälaisia suomalaiset luonto-ohjelmat noin tavallisesti ovat. Tästä ovat kaikki varmaankin aika pitkälti yhtä mieltä - mutta siitä voidaankin sitten keskustella, oliko tämä vaihtelu tervetullutta. :D

      Poista