Maailman loppu on morson alku

Pölle ja minä, ihania ihmisiä kun olemme, järjestimme ystävällemme neiti Vanukkaalle hienot synttärikestit. Alun perin suunnittelimme piknikkiä, emmekä olleet aikeissa vetäytyä sisätiloihin pelkän kesäkuisen viileän ilman takia, mutta kun juhlapäivän koittaessa tuuli oli yltynyt jo miltei navakaksi, jouduimme syömään hattumme ja siirtämään hipat sisälle.

No, hyvät kestit niistä kuitenkin kehkeytyi. Ensin istuimme iltaa Pöllen ja Mölysammakon luona höpötellen. Sitten kun herkut oli pitkälti tuhottu ja ehkä jokunen ihmismieli traumatisoitu eksplisiittisillä piirroksilla - Drawception tuo meissä esiin parhaat puolemme - siirryimme jatkoille Radbariin, Turun parhaaseen kapakkaan.

Vuoden alussa ovensa avannut Radbar oli paras jo ennen kuin ehdin vierailla siellä ensimmäistä kertaa. Tämä johtuu siitä, että baarin perustajat ovat niin hyviä tyyppejä. Sitä paitsi, miten muka voisi olla muutakaan kuin paras, kun kyseessä on pienen paikallisen postapokalyptisteemaisen olutpanimon ihan oma baari?

Pöllen taikoma synttärikakku.

Panimon logo baarin seinässä. Awesome.

Toveri Eikka! Mies parhauden takana, ja tänä iltana myös baaritiskin.

Olutta löytyy vaikka minkälaista, mutta siideriäkin on tarjolla.

Baari, jonka seinillä on tällaisia kuvia, ei voi olla läpeensä kehno paikka?

Kaikkea vanhaa ja postapokalyptishenkistä rekvisiittaa löytyy, kuten kirjoituskoneita!

Neiti Vanukas löysi vanhanpuoleisen Turun Sanoman.

Kaasunaamareita roikkuu vähän joka seinällä.

Kovat jätkät pysäköivät omasta kiellostaan huolimatta LIMU LISTAN baarinsa seinälle.

Joka oluella on toinen toistaan mageampi käsin piirretty etikettikuva.

Sanoinko jo että mageeta?

Niin mageeta!

Tämän postauksen otsikon fraasia hoettiin kauheasti vielä muutama vuosi sitten. Ilmeisesti sekin oli jokin ylikasvaneiden 90-luvun kaakkaroiden lapsuudentraumoistaan vääntämä nettimeemi. En tiedä, onko saman niminen Facebook-ryhmä yhä voimissaan, enkä aio googlata. No, morson alku eli ei, ainakaan en ole nähnyt morsoja Radbarissa vielä toistaiseksi yhtäkään, vaikka kyllä niitä siellä pitäisi olla, jos väittämä on totta.

Vai onko toveri Eikka valeasuinen morso? Siitä kuulemme seuraavassa jaksossa.

Tässä oli jälleen kyse täysin omatoimisesta mainostuksesta. Maksoin juomani kiltisti ja niin tekivät muutkin seurueemme jäsenet, enkä pumminut mitään muutakaan blogiyhteistyöllä. Pitäähän sitä nyt hyvien tyyppien bisnestä ihan oikeastikin tukea. Käykää tekin! Voitte samalla yrittää selvittää tätä morsoasiaa.