blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Metsä, joka ei ole metsä

22.11.2020

Moni retkeilijä keskittää liikkumisensa kansallispuistoihin ja muille suojelualueille. Se onkin hyvin perusteltua. Jos haluaa luontoon, kannattaa mennä jonnekin, missä siitä varmasti pääsee täysillä nauttimaan. Suojelualueiden ulkopuolella Suomi näyttäytyy paikoin hyvin erilaisena kuin kansallispuistojen kauniissa maisemissa. Talousmetsät eivät aina ole metsiä ollenkaan. Vaikka kartan mukaan seisoisi keskellä metsää, todellisuudessa ympärillä saattaa olla hakkuuaukko tai istutettu taimikko.


Minä retkeilen paljon muuallakin kuin suojelualueilla. Oikeastaan suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani kuljekselin tavallisissa talousmetsissä, ja minulle tulivat tutuksi suomalaisten metsien ja "metsänhoidon" monet kasvot - taimiryteiköt, hakkuuaukot ja ojitukset. Siltikin onnistuin tänä syksynä eksymään sellaiseen metsänhoidolliseen maisemaan, joka oli minulle aivan uudenlainen elämys.

 

 

Eräällä iltakävelyllä Raisiossa Haunisten altaan ympäristössä lähdimme seikkailemaan sivupoluille etsien hyviä sienestysmaastoja. Haunisiin on rakennettu hiljattain frisbeegolfrata, joka on tehnyt muun ulkoilun maastossa vaikeaksi - aina saa pelätä, saako kiekon päähän, tai tuleeko vihainen frisbeegolfaaja huutamaan, kun joku pahaa-aavistamaton eksyy vahingossa reitille. Niinpä piti etsiytyä uusiin, vieraisiin suuntiin hakemaan sienestämiseen sopivia alueita.


Seikkaillessamme sivupoluilla harhauduimme mitä erikoisimman näköiseen paikkaan. Ensin tavallinen risukkoinen lenkkipolunreunametsikkö vaihtui pienen ojan jälkeen hyvin yksitoikkoiseen istutuskoivikkoon. Kaikki puut olivat saman ikäisiä ja kokoisia ja seisoivat viivasuorina rivistöinä tasaisin muutaman metrin välein.

 

Maisema ympärillämme oli yhtä mustavalkoisten koivunrunkojen vilinää, kunnes koivikko päättyi kuin seinään sankan kuusikon reunaan. Kuusikon ja koivikon raja oli kuin laserilla vedetty. Kun siirryimme valoisasta koivikosta kuusikon hämärään, tuntui kuin olisi astunut jonkinlaisesta erikoisesta huoneesta suoraan seinän läpi johonkin vähän aavemaiseen ja pelottavan tuntuiseen paikkaan.


 

 

Kuuset olivat myös tasaisiksi suoriksi riveiksi istutettuja ja keskenään saman ikäisiä. Edettyämme riittävän kauas koivikon reunasta näimme vain joka suunnassa toistensa näköisiä kuusia. Maa oli tasaisen paksun neulasmaton peittämä. Kuusten juurella ei kasvanut muuta kuin laikuittain ohutta sammalta. Edes muurahaisia ei näkynyt. Ainoa ääni oli Turun ohikulkutieltä kantautuva liikenteen taustakumu. Synkkä, monotoninen näkymä oli kuin kummallinen elokuvalavaste, outo ja epäluonnollinen.


Se ei näyttänyt oikeastaan metsältä ollenkaan. Olimme löytäneet todellisen puupellon, ja ihmettelin, miten en ollut ikinä ennen päätynyt vastaavanlaiseen paikkaan. Kaikki aiemmin käymäni monokulttuuri-istutusmetsät olivat olleet sen verran varttuneempia, että joukkoon oli ehtinyt ilmaantua muitakin elämän muotoja kuin ihmisen sinne sijoittamaa puulajia, mutta tämä istutus oli sen verran nuori, ettei mitään muuta ollut vielä onnistunut ujuttautumaan sekaan. 

 

Kuljeskeltuamme hetken ympäriinsä kuusikon hämyssä löysimme yllättäen sieniä. Keräsimme pari kuusenleppärouskua ja jätimme sijoilleen muutaman mysteeriksi jääneen sienen. Tällaisessa maisemassa sienet näyttivät jotenkin eksyneiltä, ikään kuin ne olisivat väärässä paikassa - tai kuin ne olisivat elokuvalavasteeksi rakennettuun tekometsään aseteltuja tekosieniä.


 

 

Kummallisen kuusikon keskellä seistessä tuntui, kuin se jatkuisi joka suuntaan loputtomiin. Mihin tahansa katsoi, suorat kuusirivit venyivät silmän kantamattomiin. Kuitenkin kuusikon läpi käveli varsin nopeasti. Vain parissa minuutissa olimme jo sen toisella puolella. Se päättyi yhtä töksähtäen kuin alkoikin. Tulimme ulos sen synkästä seinämästä ojalle, jonka jälkeen edessä avautui taas tavallinen, harvakasvuinen, valoisa sekametsä.  


Jatkoimme sienten etsintää mukavan normaalin ja tutun tuntuisen sekametsän puolella, mutta ajatukseni jäivät kiertelemään outoon kuusikkoon. "On hyvä osata erottaa toisistaan metsät ja sellaiset paikat, joissa kasvaa paljon puita" on sanonta, jonka opin joskus osallistuessani Luonto-Liiton toimintaan. Nyt olimme tainneet juuri löytää metsän sijasta sellaisen paikan, jossa vain kasvaa paljon puita.

20 kommenttia

  1. Minun silmiini nuo näyttävät metsitetyiltä pelloilta. Tiedän muutaman samanlaisen "metsän" ja ne on istutettu pellolle siinä vaiheessa kun maatilalta on loppunut karjanpito tai viljely. Olisikohan noissa sinun kuvissasi vielä kuusikko istutettu ensin ja pidetty koivikko peltona pidempään, kunnes on metsitetty sekin? Kuusten rungot näyttävät ainakin kuvissa hieman järeämmiltä kuin koivujen, vaikka koivu käsittääkseni kasvaa kuusta nopeammin. Tavalliseen metsämaahan istutetussa metsässä olisi myös runsaammin aluskasvillisuutta ja sen voi päätellä jo siitäkin, että muutamassa vuodessa hakkuuaukolle kasvaa parimetrinen vatukko, heinää ja runsaasti eri lajisia puuntaimia. Jopa vuosikymmeniä viljellyllä peltoaukealla siemenpankkia ja juurakoita ei sen sijaan ole ja siksi tuosta kuusikostakin puuttuu esimerkiksi paksu sammalmatto ja varvut. Kieltämättä aavemaisen näköisiä tuollaiset puupellot ovat. Metsänomistajasta riippuen kummastakin alueesta voi vielä joskus tulla oikea metsä, mutta ihan muutaman vuoden projekti se ei ole. Voin olla tässä päättelyssäni ihan hakoteilläkin, mutta nämä mietteet vain tulivat ensimmäisenä mieleen näitä kuvia katsellessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pohdintoja. Samoja juttujamietiskelin. Ei noita varmaankaan ole metsäpohjalle istutettu, kun ei näy mitään merkkejä metsästä, metsäkasvillisuudesta tai mitään. Maa on niin tasainen, että sen täytyy olla ollut jotain peltoa. Kyllä tuosta tosiaan voisi metsää tulla, jos vähän kaadettaisiin puita (ja jätettäisiin makaamaan), annettaisiin tilaa muillekin kasveille ja valolle päästä maan rajaan jne. Tällaiset paikat ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kaikki "metsä" ei myöskään ole luonnon monimuotoisuuden kannalta yhtä arvokasta.

      Poista
  2. Jänniä ja mystisiä kuvia! Hiukan pelottavaltakin näyttää ainakin tuo kuusikko. Talousmetsä, se on minulle uusi sana. En ole koskaan ajatellut että metsiäkin on erilaisia. Mulle metsä, kaupunkilaistyttönä, on aina ollut vaan juuri se paikka missä kasvaa puita, sammalta kivien päällä ja aurinko pilkistää puiden lomasta, tai jos sataa, niin vesitippa tippuu juuri kuusen oksan päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusikossa oli pelottava tunnelma, jotenkin epäluonnollinen, kauhuleffamainen.

      Valitettavasti suurin osa Suomen metsistä on ns. talousmetsää eli metsätalouskäytössä. Vain pieni osa on suojeltuja tai vaikkapa viher- ja virkistysalueeksi osoitettuja tai ihmisen koskemattomia luonnontilaisia metsiä. Toki siinä on suurta vaihtelua, minkälaisia talousmetsät ovat. Osa on juuri sellaisia, minkälaisiksi tavallinen suomalainen metsä mielletään, mutta osa on tällaisia puupeltoja ja lopulta avohakkuita. Joitain talousmetsiä harvennushakataan ja hoidetaan enemmän kuin toisia. Lapsuudenkotini lähellä oli metsä, jossa vanhimmat puut olivat 80-100-vuotiaita, eikä maastossa näkynyt kovinkaan paljon metsänhoidon merkkejä - kunnes koko metsä hakattiin pois.

      Poista
  3. Noin suoriin riveihin en ole törmännyt, mutta muutamaan melkein yhtä aavemaiseen paikkaan. Tuolla on tosiaan paljon puita, mutta eivät nuo kyllä metsiä ole 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli poikkeuksellisen yksitoikkoinen paikka.

      Poista
  4. No onpa jännä istutusmetsä-pari vieretysten!Haluaisin heti tästä lähteä kokemaan tuon siirtymisen koivikosta kuusikkoon,on käsinkosketeltavan outo kontrasti.😊
    Ovat tutkineet,että puut "tuntevat".Onkohan näillä suoriin jonoihin istutetuilla-joiden juurilta puuttuu ilmeisesti täysin symbioottinen elämä,outo,luonnoton "olo"...
    Hienot kuvat tuosta laserilla leikatusta rajasta puiden välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo raja oli niin suora, että kuusikon reuna näytti oikeasti ihan seinältä, jonka sisälle sitten käveltiin, pois koivuja kasvavasta valoisasta huoneesta.

      Puut tosiaan kommunikoivat keskenään (ja myös eläinten, kuten tuholaisia syövien lintujen kanssa) monin tavoin, ja ne esim. "tuntevat", jos niiden kimppuun käy jokin kasvinsyöjä, ja osaavat puolustautua sitä vastaan. Miten mahtaa kehittyä tällä tavalla istutettujen puiden "käyttäytyminen" verrattuna vaikkapa tavallisessa sekametsässä, monimuotoisessa ympäristössä kasvaneisiin?

      Poista
  5. Tuollaisia viivasuoria koivikoita olen nähnyt, mutta samalla tyylillä istutettu kuusikko on uusi näkymä. Hiukan luonnoton ja kammottavakin. Herää kysymys, tuleeko noin tiheässä kasvaneista kuusista koskaan kunnon puita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ehkä noista tulee hyvää materiaalia sellukattilaan. Ainakin tuon "metsän" hakkaaminen tuskin tekee paljoa hallaa luonnon monimuotoisuudelle, tuolla kun sitä ei juuri näyttänyt olevan.

      Poista
  6. Maapohjan tasaisuudesta voisi päätellä, että puut on istutettu entiselle pellolle. Yleensä metsänpohjassa on epätasaisuuksia, kiviä ja kuoppia, mutta tuo maasto näyttää tasoitetulta.

    VastaaPoista
  7. Sama tuli mieleeni, kuin ensimmäisellä kommentoijalla. Lähellämme on täsmälleen samannäköinen kuusi"metsä", rivittäin vanhoja kuusia, eikä mitään muuta. Vanhoista kartoista selvisi, että kuusikko ja koko ympäristö ovat vielä 50-luvulla olleet peltoa. Osa vanhasta pellosta onkin jäänyt oman onnensa nojaan ja siitä on tullut niittymäinen koivikko vadelmapensaineen ja ahomansikoineen. Omalla tavallaan kaunista. Itse lenkkeilen pääasiassa talousmetsissä ja metsien/"metsien" maasto muuttuu juurikin kuin laserilla olisi tehty raja. Voi olla hyvin tiheää risukkoa, sienirikasta sekametsää ja yhtäkkiä karmivaksi myllätty hakkuuaukea. Kovin monesta "hoidetusta metsästä" ei jää millään tapaa metsäinen tai luonnollinen fiilis ja tuntuu että ne metsäisetkin metsät kaadetaan heti parin vuoden sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen karttojen tutkiminen onkin mielenkiintoista ja paljastaa tällaisia jänniä seikkoja maisemasta. Tutut fiilikset kyllä talousmetsissä liikkumisesta. Jos metsä vaikuttaa vanhalta ja hienolta, se todennäköisesti on "hakkuukypsä" ja lähtee pian.

      Poista
  8. Hienosti kuvasit jälleen kerran tunnelmia. Pystyin melkein kuvittelemaan matkan tasaisesta koivikosta aavemaiseen kuusimetsään. Jotenkin tosiaan luonnotonta ja omituista, että kuuset kasvavat noin tasaisesti.

    VastaaPoista
  9. Tuollaisia koivikkoja olen nähnyt, mutta en kuusimetsää. Toisaalta aika aavemaista ja hienoa, mutta eihän tuo puun kasvunkannalta ole hyvä. Metsänomistajalta on unohtunut harvennus vuosien saatossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei puun kasvun, eikä luonnon monimuotoisuuden.

      Poista