blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Matkailua maata pitkin

22.5.2019

Olen kyltymätön reissaaja. Haaveilen uusista seikkailuista enemmän kuin kalenterini ja pankkitilini antavat myöten. Minä rakastan matkojen suunnittelua, uusiin paikkoihin tutustumista, luonnon eksotiikkaa ja aivan erityisesti matkalla olemisen tunnelmaa. Tämän huomioon ottaen lienee jossain määrin poikkeuksellista sanoa, etten ole ikinä ollut lentokoneessa. Ei ole tarvinnut, mutta vielä sitäkin enemmän en vain ole halunnut lentää.

Saanatunturi, Kilpisjärvi

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen oppinut tämän matkailumentaliteetin jo lapsena. Kun perheemme lähti reissuun, ei tarvittu muuta kuin reput, karttoja ja auto. Tie vei seikkailuun. Joskus tehtiin vähän ennakkoselvittelyä, kun suunta kävi ulkomaille. Joskus auto matkusti junassa niin pitkälle, kuin raiteita pitkin pääsi. Raiteet tai edes tiet eivät tietenkään vie kaikkialle, joten useimmiten reput heitettiin lopulta selkään ja seikkailu jatkui jalan.

Käytiin tuntureilla, joista ei löydy hakutuloksia muualta kuin karttapalveluista. Kiikaroitiin lintuja hassuissa paikoissa Jäämeren rannoilla. Ihmeteltiin ruotsalaisten lehtometsien vehreyttä. Yritettiin tunnistaa aivan vieraita luontokappaleita ja nähtiin pysäyttävän kauniita maisemia. Löydettiin kiehtovia kulttuurikohteita sattumalta ja hakuammunnalla. Syötiin hyvissä ja joskus myös vähemmän hyvissä ravintoloissa. Juteltiin vieraille ihmisille ja tutustuttiin paikalliseen elämänmenoon. Eksyiltiin ja harhailtiin, mutta löydettiin aina lopulta jonnekin.

Kukastunturi, Muonio

Unjárga-Nesseby, Varanginvuono

Sittemmin, kun aloin reissata enemmän itsekseni, kavereitten kanssa ja harrastusporukoissa, meno sen kun yltyi. Polkupyörä kiidätti ympäri varsinaissuomalaista maaseutua ja saaristoa, jonka kuvittelin muka jo tuntevani. Juna ja bussi veivät jännittäville reissuille eri kaupunkeihin ja tietysti Lappiin ensimmäisille kunnon vaelluksille. Vuokrapaku rymisteli pitkin virolaisia pikkuteitä lastattuna täyteen nuorisoa ja lintuharrastuskalustoa. Ystävän pieni vanha auto kuljetti kaveriporukkaa uskollisesti seikkailusta toiseen.

Hillesøya, Sommarøy

Nykyäänkin hyppään junaan, bussiin tai omaan autoon, kun seikkailu kutsuu. Saatan taittaa pätkän matkaa laivallakin. Koen pääseväni juuri sopivan kauas niin halutessani. Joskus valitsen kuitenkin lomailun kotona ja täytän päivät lähiseudun kohteilla - aina löytyy jotain aivan uutta.

En vaihtaisi kokemiani seikkailuja mihinkään etelänlomiin tai kaukomatkoihin. No, en toki oikeasti tiedä, miltä tuntuisi lähteä lentokoneella johonkin kauas. Ei kuitenkaan ole tullut sellainen olo, että kaipaisin siinä määrin jotain enemmän, että sen löytääkseni kokisin tarpeelliseksi lentää.

Ekkerøya, Varanginvuono

Minusta pienetkin erot luonnossa, sen maisemissa ja eliöstössä ovat jännittäviä ja eksoottisia. Olisi varmasti sanoinkuvaamattoman hienoa nähdä Niagaran putoukset tai Grand Canyon, mutta ensin voisi kuitenkin käydä kokemassa Kiutakönkään, Kitsin, Pihtsuskönkään, Kevon kanjonin ja Paratiisikurun tai vaikkapa Norjan puolelta esimerkiksi Vettisfossenin ja Gorsan. En ole käynyt näistä yhdelläkään. Niin ikään halkeaisin riemusta, jos voisin kohdata luonnossa kruunukurjen tai marunakanan, mutta mustahaikara ja viiriäinenkin ovat vielä näkemättä.

Ekkerøya, Varanginvuono

Vieraat kulttuurit ovat toki myös kiinnostavia, mutta kulttuureissa riittää koettavaa ihan jo pelkästään Suomessa ja naapurimaissa vaikka koko eliniäksi. Samoin täällä riittää erilaisia ihmisiä, joihin tutustua. Sitä paitsi minusta tuntuu, että kaikki ihmiset ovat päällisistä kulttuurieroista huolimatta oikeastaan hyvin samanlaisia. Samaa lajia me kaikki olemme. Pohjimmiltaan koemme samoja tunteita ja teemme samoja arkisia puuhia. Toisella puolella palloakin ihmiset ovat ihmisiä vain, niitä kahdella raajalla kulkevia kädellisiä kuin suomalaisetkin.

Ihan uusia ja minulle täysin vieraita eliölajeja sen sijaan löytyy usein jo suhteellisen lyhyellä siirtymällä, samoin hyvinkin eksoottisia maisemia. Esimerkiksi Viron luonto osaa kerta toisensa perään tarjoilla ihmeitä, vaikka olenkin tehnyt sinne jo aika monta reissua. Pohjoisessa ympäristö on taas ihan toisella tavalla hurmaava. Virossa olen käynyt vain keväällä ja kesällä, Lapissa kesällä ja syksyllä, joten minulla on vielä paljon koettavaa muissa vuodenajoissa.

Nukkumajoki, Inari

Olen ehkä saanut kuulla lapsena niin paljon puhetta luonnonsuojelusta ja resurssien rajallisuudesta, ettei lentäminen vain ole missään vaiheessa ollut minulle vaihtoehto. Minulle on opetettu mainio maata myöten reissaamisen periaate, ja olen jo varhain muovautunut maakuntamatkailijaksi ja naapurimaiden kiertäjäksi.

Tykkään hitaanpuoleisesta matkanteosta ja siitä, että koko matka on seikkailua, ei pelkästään itse määränpäässä oleminen. Joskus ihan jo yöjunassa matkustamisesta tulee outo olo, kun illalla näkee yhden maiseman ja aamulla herääkin aivan toisessa. Tuntuu, kuin mieli ei olisi matkustanut yhtä nopeasti kuin keho, ja vaatii hetken totutella maisemanvaihdokseen. Voin vain kuvitella, miltä pitkän lennon jälkeen tuntuisi.

Tervanpolttamalampi, Salla

Nyt kun lentomatkailun todellinen hinta on noussut viimein julkiseen keskusteluun, maata myöten matkailusta on alkanut tulla suositumpaa. Aikanaan meidän lähiseutureissuillemme jopa irvailtin, mutta nyt meininki on muuttunut. Vielä ihan muutama vuosi sitten, kun juttelin maailmanmatkaajakavereitteni kanssa reissusuunnitelmista, minun roadtrippini Merenkurkkuun oli huvittava juttu, eikä mikään aito reissu ollenkaan. Olisikohan se nyt?

Raippaluodon silta, Mustasaari

Edväinen, Pyhämaa

Toivoisin vielä, että maata myöten matkustamisesta ja etenkin kotimaanmatkailusta tulisi halvempaa. On varmasti houkutteleva vaihtoehto lentää jonnekin lämpimään ennemmin kuin seikkailla Suomen vähälumisessa kesässä, jos lentomatka on vieläpä halvempi. Olen kuitenkin ajatellut niin, että lentolippujen hinnat voi omassa päässään vaikka tuplata ja päättää lahjoittaa lisäsumman ilmastotyöhön. Se helpottaa valinnan tekemistä. Lentovero edistäisi samaa asiaa.

Suksenpaistamalampi, Salla

Lopuksi täytyy kyllä sanoa, että en tietenkään suoralta kädeltä tuomitse jokaista lomalentoa enkä lentämistä ylipäätään. Miten kävisi vaikkapa maailmanlaajuisen tiedeyhteisön, jos ihmiset eivät enää voisi lentää helposti ja nopeasti mantereelta toiselle? Kyllä minäkin lähtisin tarvittaessa konferenssimatkalle lentäen. Vielä sellaista ei vain ole osunut kohdalle.

Hiukan salaa myös lueskelen juttuja Bahaman saarten kotoperäisistä lintulajeista ja uivista possuista. En kuitenkaan lennä sinne ennen kuin minulla on riittävästi rahaa maksaa myös kunnon ilmastokompensaatiot. Se päivä ei ole ihan heti näkyvissä. Pitäisi lotota edes silloin tällöin.

Tromssa

Kuvat ovat satunnaisilta reissuiltani Suomesta ja Norjasta. Osa on peräisin lapsuudenkotini perhealbumeista, jolloin useimmiten kuvaaja on oletettavasti isosiskoni, isäni tai minä itse. (Kiitokset mamille kuvien penkomisesta ja lähettämisestä!) Varangin, Raippaluodon ja Pyhämaan kuvat ovat puolestaan toveri Krotin arkistojen aarteita. Valitsin sellaisia matkoja, joista en ole vielä kirjoittanut täällä, siis kauan ennen blogin perustamista tehdyistä tai muuten vain kirjoittamatta jääneistä, ettei tulisi pyöritettyä samoja viimeaikaisia juttuja.

Kuvia selaillessani aloin miettiä, kirjoittaisinko ehkä vielä joistain näistä seikkailuista oman blogipostauksen. Tiedon jakamisesta saattaisi olla joskus hyötyä jollekulle, ja voisi olla mukavaa kirjoittaa matkamuistelmia. Olisiko vanhoista reissuista mielenkiintoista lukea, vaikka ne olisivatkin vuosien takaisia?

26 kommenttia

  1. Hyvin kirjoitettu ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On mukavaa, että meillä on harrastettu kuvaamista jossain määrin aina, niin vanhoiltakin reissuilta löytyi kelpo materiaalia.

      Poista
  2. Ensimmäisenä kehut hienoista kuvista. Kyllä voi olla kauniita maisemia.
    Maata pitkin matkailemisessa on oma taikansa. Silloin voi yleensä pysähtyä oman aikataulunsa mukaan kiinnostaviin kohteisiin ja muutenkin käyttää enemmän aikaa pelkästään katselemiseen ja kokemiseen. En ole koskaan ollut interrailillä, mutta myös junamatkustaminen kiinnostaisi. Ehkä mahdollisuudet siihen vähitellen lisääntyvät. Maailma on täynnä hienoja kohteita, mutta riittää niitä omassa ja naapurimaissakin. Luonto erityisesti on täällä pohjoisessa ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä. Interrail on minultakin kokematta, mutta voisi olla mielenkiintoista.

      Poista
  3. Hieno postaus!

    Olen todella samaa mieltä kanssasi siitä, että täällä pohjoisessakin riittää erilaisuutta ja upeutta vaikka loppuelämän reissuille, ei siihen pitkiä matkoja tarvita. Toisaalta olen myös lentänyt. En kovinkaan paljon, mutta etelän lämmöt on käyty muutamaan kertaan koko perheen kanssa kokemassa. Ja muutamalla matkalla ollaan käyty miehen kanssa kaksinkin.

    Olen itse tietoisesti ajatellut lentämisen tarpeellisuutta ja määrää etenkin sen jälkeen, kun tytär muutti Rovaniemeltä lähemmäksi meitä.

    Lähimatkustamisen hinnat ovat vain turkasen kalliita. Siksi Viro on esimerkiksi erinomainen vaihtoehto kotimaan matkailulle. Ja onhan siellä upeaa luontoakin vaikka miten :-)

    Kyllä varmasti tulee vielä lennettyä tämän elämän aikana, mutta nyt ehkä enemmän harkiten, harvemmin ja pitempi viipyminen kerrallaan :-)

    Ja juu! Ehdottomasti kuulisin / lukisin myös vanhoista reissuistasi! Jään innokkaana odottamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnat ovat minustakin se suurin rasite lähimatkustamisessa. Suhteellisen vähäkulutuksinen auto lastattuna niin monella kyytiläisellä kuin mukaan mukavasti mahtuu, on täällä varmasti halvin matkustusmuoto - heti polkupyöräilyn, kävelyn, melomisen yms. jälkeen. Telttamajoitus tarjoaa mahdollisuuden yöpyä ilmaiseksi. Kaikille sellainen matkanteko ei kuitenkaan sovi.

      Viime kevään Gotlannin reissuun paloi niin paljon rahaa, että hirvittää. Lentäen olisi päässyt halvemmalla, mutta toisaalta määränpäässä olisi pitänyt vuokrata auto tai polkupyörät, eikä olisi päässyt kiikaroimaan lintuja laivamatkoilla ja tutustumaan mantereen puolen Ruotsiin ollenkaan.

      Minäkin tulen melko varmasti joskus lentämään, mutta kunhan ei nyt hirveän usein.

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Onpas kyllä monipuolisesti ja hienoja kuvia! Kaikki niin erilaisia, mutta tuo Pohjois-Norja. <3

    Itsehän olen ensimmäisen kerran ollut lentokoneessa vasta joskus 14. ikäisenä ja silloinkin matkakohde oli niinkin eksoottinen kuin Kajaani. :D Olen kyllä samoilla linjoilla tuon kanssa, että ei tarvitse lähteä mihinkään pidemmälle, kun Suomessakin (ja naapurimaissa) riittää yllin kyllin näkemistä ja kohteita. Aikaa Suomessa matkustelu kyllä kysyy, mutta tykkään oikeastaan aika paljon ajaa ja olla kyydissä.

    Eihän reissujutut silleensä vanhene, paitsi ehkä jotkin paikat saattaa olla kadonneet: laavu purettu tai autiotupa palanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että meillä on kuvattu aina paljon. Aiemmin oli vähän tykimpi kamerakin. Perhealbumeista riittää tongittavaa, ja Krottikin on dokumentoinut reissuja vallan kiitettävästi.

      Suomen-reissut ovat kyllä paitsi raha- myös aikasyöppöjä. Lappiinkin tulisi mentyä useammin, jos matkat sinne eivät olisi niin kalliita ja/tai aikaavieviä. Yöjuna vie nopeasti puolimatkaan mutta maksaa hirveästi, ja edessä on vielä bussimatka ja pahimmassa tapauksessa taksikyytiäkin. Omalla autolla pääsee halvemmalla, mutta siinä on sitä ajamista kerrakseen.

      Poista
  5. Ilman muuta vanhoista reissuistakin kannattaa kirjoittaa. Tapahtumien ja kokemuksien arvoa ei yhtään vähennä niistä kulunut aika. Itsekin kirjoitin blogiini vuonna 2015 tekstin pyöräretkestä, jonka olin tehnyt jo vuonna 1984... (http://www.tapanikunnas.net/2015/10/polkupyoralla-norjassa-ja-ruotsissa-kesalla-1984/).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En ollutkaan vielä lukenut tuota pyöräretkikertomustasi, joten kiitos myös linkityksestä.

      Poista
  6. Upeasti kirjoitettu ja kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (Pitääpä kertoa terkut eteenpäin myös muille kuvaajille.)

      Poista
  7. Upea juttu ja sai miettimään. On harmi, että lentäminen on niin helppoa ja halpaa, kun muilla kulkuvälineillä pääsisi samalla tavalla vaikka minne. Itseäni aina stressaa lentäminen tosi paljon, enkä tykkää siitä yhtään. Tässä elämänvaiheessa aikaa on kuitenkin niin rajallisesti, että junamatka mihinkään Suomen ulkopuolelle olisi mahdoton. Päätin onneksi helmikuussa erittäin stressaavan Israelin matkan jälkeen, etten mene ulkomaille ollenkaan niin pitkään aikaan kuin vain mahdollista. Se päätös on pitänyt, ja edelleen on tosi hyvä olo :) Paras ja stressivapain matka tähän mennessä on ollut viimesyksyinen purjehdus Tallinnaan. Odotankin pankkitilin karttumista niin että voin hankkia oman purjeveneen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä! Se on liian helppoa. Mutta voin kuvitella, että lentäminen tuntuisi minustakin stressaavalta - saattaisin jopa pelätä sitä. Omasta tai sopivalla tavalla yhteisomistetusta veneestä minäkin haaveilen. Laiskana tosin moottorivene passaisi, kaikessa haitallisuudessaankin. :D

      Poista
  8. Kiitos tästä, miten upeat kuvat! Ja ajatukset myös. Matkalla olemisen tunnelman mainitsit tuossa aluksi, kyllä, juuri se, ja se ei ole mitenkään liitoksissa kohteeseen vaan juurikin liikkeellä oloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Matkaamisen tunnelma, sen takia varmaan aika moni matkailee ja ainakin minusta sen löytääkseen ei tarvitse lähteä kovin kauas.

      Poista
  9. Hyviä näkökantoja lähimatkailun puolesta. Jo Suomessa on niin paljon näkemisen arvoisia paikkoja ja sitten kun siihen lisätään naapurimaamme, niin retkeilypaikkoja riittää yhden ihmisen elinajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, nähtävää ja tehtävää riittää loputtomiin. :)

      Poista
  10. Mielettömän hienot maisemat ja hyvätkuvat, on se ihana kun suomessa voi vapaasti liikkua luonnossa, ja vaikka yöpyä, ainakin leirintä alueella.Salla on hieno paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on siitä hieno, samoin muut Pohjoismaat ja myös Viro. Laajat jokamiehenoikeudet ovat suuri aarre. <3

      Poista
  11. Hienon perinnön olet saanut vanhemmiltasi! Maailma on tosiaan niin monipuolinen paikka, ettei todellakaan ole nähnyt kaikkea edes lähiseudulta. Minunkaan perheeni ei lapsuudessa tehnyt kovin montaa lomamatkaa lentäen, mutta opiskeluvuosina tuli kyllä reissattua paljonkin lentäen (se kertoo jotain sen halpuudesta). Nyt lasten kanssa on luontevaa suunnata myös vähän lähemmäs matkalle, vaikka en kyllä usko, että lentämistä kokonaan lopetamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain, olen siitä hyvin kiitollinen. Olen tosin kuullut, että moni muu, jonka perheessä on autoreissattu Suomessa, inhoaa juuri lapsuudenkokemustensa takia roadtrippejä ja lähiseutumatkoja. Onkohan silloin reissuja tehty aikuisten ehdoilla, ja lapset ovat vain raahautuneet mukana? Onko perheessä ollut liian huono yhteishenki, jotta tämän tyyppinen reissaaminen voisi sujua mukavasti?

      Poista
  12. Vau! Todella hienosti kirjoitettu ja kertakaikkisen ihanat, inspiroivat kuvat ❤
    Automatkailu on itsellenikin tosi tuttua jo lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Maata pitkin matkustettiin ja lukuisia öitä tuli teltassa nukuttua. Joskus vuokramökeissäkin lomailtiin lähiluontoon tutustuen niin patikoiden kuin fillaroiden. Myöhemmin myös veneilimme upeaa saaristoamme ristiinrastiin koluten, niin lomilla kuin lyhyemmilläkin vapailla. Veneilyssä hienointa on aina ollut se, että heti kun köydet ovat irti, ollaan jo perillä.
    Ennen kuin unohdan, niin sanon, että ihan ehdottomasti haluaisin lukea myös vanhoista reissuistasi! Jään mielenkiinnolla odottamaan ja uskon että niin jää moni muukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihania muistoja. Samat fiilikset veneilyn suhteen, vaikka itse olenkin päässyt kokemaan sitä (ihan liian) vähän. :)

      Poista
  13. Tämäpä oli voimentavaa luettavaa!Onnekseni minullakin oli kotimaata reissaava lapsuudenperhe,koin kovasti omakseni kirjoittelusi siitä.
    Nuorena tieni vei Kreikkaan, jossa asuin 17-vuotta.
    Palattuani en ole reissannut Tallinnaa pidemmälle, enkä halaja enää mihinkään.Suomen upeus ja ihanuus korostui itselleni muuaalla asumisen aikana.Arvostan jokaista kiveä ja kantoa, joka täällä tielleni osuu.
    Minusta on upeaa, että et ole ollut koskaan lentokoneessa,siitä sinulla hyvä omatunto.
    Ja kuvistasi löytää syyn matkata maata myöten koti ja lähimaita,miten huikaisevan kaunista!
    Minäkin lukisin mielenkiinnolla vanhemmista reissuistasi,kiitos!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän. Mukavat lapsuuden reissumuistot ovat arvokkaita. Siltä pohjalta on helppo jatkaa ympäristöystävällisempää matkailua aikuisenakin.

      Mutta eiköhän tässä ole sitten aika ryhtyä penkomaan vanhoja matkapäiväkirjoja ja kuvakansioita ja tiputtelemaan takaumia blogiin. :)

      Poista