blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Nyt on ratkaisun hetki

3.4.2019

Kirjoitan tähän blogiin harvoin suoranaisesti politiikasta, vaikka käsittelenkin aika usein ympäristöaiheita. Haluan blogini olevan leppoisa paikka, ja politiikasta puhuminen on omiaan aiheuttamaan negatiivista keskustelua. Pidempään minua seuranneet lienevät kuitenkin altistuneet jossain määrin politiikallekin, sillä olen tosiasiassa aika kova puhumaan siitä, enkä ole ihan täysin voinut välttyä sen tihkumisesta tännekin.


Nyt ajattelin joka tapauksessa kirjoittaa vähän suoremmin aiheesta. Vaalit ovat nimittäin käsillä, ja olen muutenkin uhrannut viime aikoina suuren osan vapaa-ajastani tälle asialle, joten miksen uhraisi blogianikin. Tämä asia on ilmastonmuutos.

Oletan, ettei faktoja ole enää tarpeen kerrata. Tiedätte jo, mistä on kysymys. Tuskin kukaan on välttynyt kuulemasta viime syksynä tulleesta IPCC:n raportista. Olennaisin seikka, mikä on ehkä tarpeen toistaa, on se, että nyt eletään ratkaisevia hetkiä. Tämän kevään vaaleilla on siis todella suuri merkitys.

Ilmastonmuutos on näiden vaalien tärkein teema.

Mikään muu poliittinen kysymys ei merkitse enää juurikaan, jos etenevää ilmastokriisiä ei pystytä pysäyttämään. Viime aikoina pinnalla olleet ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat myös tiiviisti kytköksissä ilmastonmuutokseen. Pakolaisvirrat tulevat kasvamaan ja kilpailu resursseista kiristymään, ellei asialle tehdä mitään.


Toki meistä jokainen voi vaikuttaa arjen valinnoillaan, mutta myös poliittista päätöksentekoa tarvitaan. Verotuksella voitaisiin esimerkiksi huolehtia siitä, että ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kalliiden valintojen tekeminen olisi kallista myös kuluttajalle juuri tässä ja nyt. Ei pitäisi olla mahdollista, että joudumme jatkuvasti tasapainoilemaan rahan ja etiikan välillä.

On hienoa, että asiasta puhutaan nyt vakavasti. Toki siitä olisi pitänyt puhua vakavasti jo vuosikausia sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Yksi keskeinen ongelma tässä keskustelussa tuntuu kuitenkin olevan se, miten moni näyttää ajattelevan, että ottaakseen ilmastonmuutoksen vakavasti ja toimiakseen sen mukaisesti, täytyy samalla ostaa tietty vihervasemmistolainen arvomaailma ja kannattaa näiden puolueiden politiikkaa kokonaisuudessaan. Asiahan ei tietenkään ole näin.

Ilmastonmuutoksen - kuten kaikkien muidenkin aikamme ympäristöongelmien - pitäisi kiinnostaa ihan joka ikistä päättäjää. Sen ei pitäisi olla mikään puoluepoliittinen tai ideologinen kysymys. 

Älkäämme siis tehkö siitä sellaista.


Olen ollut havaitsevinani, että moni kieltäytyy edes hyväksymästä koko ilmastonmuutoksen olemassaoloa siihen vedoten, ettei pidä Vihreistä tai Vasemmistoliitosta puolueina. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ilmastonmuutos ei ole kyseisten puolueiden keksimä tai niiden omaisuutta.

Tiedeyhteisö puhui ilmastonmuutoksesta jo kauan ennen kuin vihervasemmistolaiset tarttuivat siihen. Kaikilla muillakin puolueilla on yhtä lailla oikeus ja peräti velvollisuus pitää asiaa omanaan.

Toki on huomionarvoista, että juuri vihervasemmistopuolueet tekevät tällä hetkellä kunnianhimoisinta ilmastopolitiikkaa. On kuitenkin myös melko todennäköistä, etteivät nämä puolueet kuitenkaan pääse vallan kahvaan. Eniten vaikutusvaltaa tullee olemaan edelleen niillä perinteisillä suurimmilla puolueilla, tässä tapauksessa varmaankin erityisesti Sosiaalidemokraateilla ja Kokoomuksella.

Se, joka ei halua kannattaa vihervasemmistolaista politiikkaa kokonaisuudessaan, voi valita suosikkiehdokkaansa suosikkipuoleestaan ja esimerkiksi soitella näille kertoakseen, että haluaisi äänestää mutta on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja tahtoo tietää, mitä juuri nämä ehdokkaat aikovat tehdä katastrofin torjumiseksi. Jokaisella lobbausteolla on merkitystä.


Täytyy myös sanoa, että siinä missä ympäristöongelmien pitäisi kiinnostaa joka ikistä päättäjää puolueeseen, ideologiaan, perusarvoihin ja mihinkään muuhunkaan sellaiseen katsomatta, niiden pitäisi yhtä lailla kiinnostaa kaikkia muitakin - niin ikään mistään muista seikoista riippumatta.

Kyse on meistä, meidän hyvinvoinnistamme ja tulevaisuudestamme ja ennen kaikkea meidän lastemme tulevaisuudesta. Kyse on vakaudesta ja turvallisuudesta, yhteiskuntajärjestyksestä.

Ollakseen ympäristön tilasta kiinnostunut ja toimiakseen arjessaan paremman tulevaisuuden hyväksi, ei tarvitse äänestää mitään tiettyä puoluetta, ryhtyä vegaaniksi, syödä ituja, kasvattaa hippitukkaa, pukeutua rikkinäisiin vaatteisiin, haista pahalta tai myydä taloaan ja muuttaa maakuoppaan. Voi olla ihan se sama ihminen, joka on aina ollut, mutta vähän ympäristöystävällisempi, vähän tiedostavampi, vähän pidemmälle tulevaisuuteen katsova.

Tämä on kaikkien asia, ei pelkästään vihreiden tai vasemmistolaisten, ei pelkästään vegaanien ja outojen hippien.

Kuka tahansa voi ryhtyä mukaan niin kutsuttuihin maailmanpelastustalkoisiin - tai täsmällisemmin sanoen ihmisten ja yhteiskuntajärjestyksen pelastustalkoisiin, sillä maailmahan jatkaa kyllä olemassaoloaan meistä riippumatta, mutta me emme välttämättä selviä tästä katastrofista.


Vaikkei esimerkiksi ammatin, asuinpaikan tai terveydellisten haasteiden vuoksi voisi luopua autosta, voi kuitenkin päästä eroon turhasta lihan- ja maidonkulutuksesta. Vaikkei ruokavaliorajoitteiden vuoksi voisi joustaa paljoakaan siinä, mitä syö, voi joustaa siinä, mitä muuta ostaa. Vaikkei työn tai ulkomailla asuvien sukulaisten vuoksi voisi lopettaa lentämistä, voi hankkiutua eroon autoilusta. Vaikkei köyhyyden vuoksi pystyisi ostamaan kalliita kotimaisia vaatteita ja kasvisvalmisteita, voi sentään asua pienesti ja pitää hyvää huolta tavaroistaan.

Kun joku pelaa kiinakortin, voi vastata ovelasti: "Mitäköhän varten ne kiinalaiset tehtaat tupruttavat päästöjä ilmaan? Etteivät vain siksi, että me suomalaisetkin saisimme shoppailla halvat kertakäyttöiset krääsämme ja rytkymme?"

On myös huomionarvoista tiedostaa, ettei kyse oli mistään ikävästä velvoitteesta tai pakosta luopua kaikista mukavista asioista, ei kurjuuden maksimoimisesta, vaan oikeudesta ja vapaudesta päästä eroon sellaisista nykyelämäntyylimme itsestäänselvyyksistä, joiden salakavaluuden olemme oppineet viimein tiedostamaan ja jotka voimme täten jättää historiaan.

Olemme vapaat karistamaan ylikulutuksen taakan harteiltamme ja katsomaan valoisampaan, puhtaampaan, yksinkertaisempaan tulevaisuuteen.


Tieto on valtaa. Jos emme kuuntele asiantuntijoita, ihmiskunnan saavuttamalla viisaudella ei ole mitään merkitystä. Tarjolla olevan tiedon käyttämättä jättäminen on kuin jemmaisi rahaa pankkiin, muttei pahimmallakaan hädän hetkellä käyttäisi sitä hyödykseen.

Nyt on ratkaisun hetki.

Nyt on aika käyttää kaikki ihmiskunnan saavuttama viisaus ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Meillä ei ole enää varaa äänestää päättäjiksi sellaisia ihmisiä, jotka aktiivisesti kieltäytyvät toimimasta viisaasti, vaan kääntävät katseensa itsekkäästi kohti omia lyhytnäköisiä tavoitteitaan. Nyt on viisauden, vastuullisuuden ja pitkän tähtäimen politiikan aika.

Tässä kohtaa nimenomaan äänestämällä voi vaikuttaa. Haluan kannustaa jokaista äänioikeutettua äänestämään - ja äänestämään viisaasti. Teillä on vaikutusvaltaa. Te voitte olla osa ratkaisua.

Tämän postauksen kuvat ovat Aurajoelta edelliskeväältä. Halusin #korvaamaton-kampanjan hengessä kuvittaa kirjoitukseni jollakin, joka on minulle korvaamatonta ja jota ilmastonmuutos uhkaa. Aivan ensimmäisenä mieleen tuli rakkaan kotimaamme luonto, jonka eräänlaisena symbolina toimii runsas puhdas vesi. Aurajoen vesi ei ole järin puhdasta, mutta joki on kuitenkin ihana lähiluontoparatiisi ja sellaisena myös korvaamaton.

#ilmastovaalit #nytonpakko #korvaamaton

26 kommenttia

  1. Hyvin kirjoitettu! Pienilläkin jutuilla on tosiaan merkityksensä, eikä se todellakaan tarkoita maakuoppaan muuttamista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! Niinpä. Se ei ole "joko tai" -asia, eikä koko vihervassaripakettia täydy ostaa ryhtyäkseen ympäristötietoiseksi. Minäkin toki edustan tietyiltä osin sitä "outoa hippiä", tulen vasemmistolaisesta perheestä ja olen ollut tekemässä Vihreää politiikkaa, mutta sitten toisaalta olen kuitenkin myös kaupungissa asuva henkilöauton omistaja, suoranainen autofani, joka ajelee välillä ihan turhiakin reissuja ihan yksinään. Tykkään rallista, moottoripyöristä, kahvista, katkarapujen syömisestä, ilotulitteista ja semmoisestakin turhakkeesta kuin kynsilakasta niin paljon, että lakkapurkkeja löytyy kotoa kahden hyllymetrin verran. Enkä aina jaksa lajitella roskiani! Kaikesta huolimatta ympäristöasiat ovat elämässäni hyvin keskeisessä roolissa, ja pidän itseäni ekoihmisenä. :D

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Lukiessa tuli mieleen ympäristöaktivisti ja luontofilosofi Koillismaalta, Reino Rinne (1913-2002) Hän on sanonut mm. näin:
    "Jos malttaisimme mielemme ja tyytyisimme hieman vähempään, hiljentäisimme vähän vauhtia ja silmäilisimme ympärillemme, jos tekisimme parannuksen, säilyisi maapallo elinkelpoisena parin seuraavan sukupolven ajan. Jos oikein todella järkiintyisimme, maa saattaisi selviytyä ja säilyä elinkelpoisena iäisyyteen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hieno sitaatti, viisaita sanoja. Erityisen hienoa siinä hiljentämisessä, vähempään tyytymisessä ja ympärilleen katsomisessa on se, että loppujen lopuksi sellainen elämä lienee parempaa ihmiselle kuin tämä nykytyylinen. Luvassa on mukava, leppoisa tulevaisuus, kunhan vain pidämme huolen, ettemme menetä sitä lopullisesti.

      Poista
  3. Täyttä asiaa joka sana. Sinunlaisia tarvitsisi olla politiikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Poliittinen urani loppui valitettavasti jo ennen kuin se oikeastaan ehti alkaa. Olen ollut ehdolla kunnallisvaaleissa, ja sain ensikertalaiseksi ja hyvin laiskaksi kampanjoitsijaksi kohtuullisen äänisaaliinkin. En kuitenkaan päässyt sisälle, ja olen oikeastaan iloinen siitä, sillä elämäni oli silloin muutenkin aivan liian ruuhkaista. Sittemmin olen osallistunut vain auttamalla kavereitani omissa vaalikampanjoissaan. En tiedä, olisiko minusta loppujen lopuksi poliitikoksi.

      Poista
  4. Samaa mieltä anonyymin kanssa! Sua olisin valmis äänestämään samantien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihanaa kuulla! :) Kuten tossa edelliselle sanoinkin, niin olin joitain vuosia sitten aloittamassa poliittista uraa, mutta ei se sitten alkanutkaan. En ehkä ole oikein poliitikkoainesta. Mun on vaikea vastata mihinkään kysymyksiin suoralta kädeltä, jos en tiedä aiheesta tarpeeksi. Mitä isompi asia, sitä enemmän haluan jättää vastaamatta, etten vain sano mitään tyhmää ja vastuutonta. Ei toimi politiikassa. En haluaisi äänestää mielipiteen pohjalta, vaan tiedon, mutta jos tietoa ei ehdi saada ajoissa tarpeeksi, niin joutuisin aina äänsestämään tyhjää. :D

      Poista
    2. Täällä kanssa yksi äänestäjä!
      Riippuen mitä puoluetta edustaisit.
      On harmi että hyväkin ehdokas voi olla huonossa puolueessa.

      Poista
    3. Jee! :D En kyllä valitettavasti ole enää lähdössä takaisin politiikkaan.

      Samaa mieltä puoluevalinnasta - on ärsyttävää, kun pitää löytää sekä sopiva ehdokas että puolue. Jälkimmäisissä ei ole niin paljon valinnanvaraakaan.

      Poista
  5. Asiaa!Olen kahlannut noita vaalikoneita läpi löytääkseni sopivan ehdokkaan itselleni samoilla arvoilla,mielipiteillä ja ennen kaikkea ilmastonmuutokseen puuttumaan haluavan tyypin.
    Tämä on vaikea tehtävä, kun on otettava niin monia asioita huomioon.Juuri esim. se, että pääseekö ehdokas edes vaikuttamaan.Pitäisi löytää joku kunnon hulda (nainen tai mies), joka pitäisi kunnolla ääntä,olisi asialle täydestä sydämestä omistautunut ja omaisi älykkään tavan tuoda asiat ylös.
    Postauksestasi hienona lauseena jää mieleeni tuo:"Olemme vapaat karistamaan ylikulutuksen taakan harteiltamme ja katsomaan valoisampaan, puhtaampaan, yksinkertaisempaan tulevaisuuteen."
    Myös Seitan kommentissa hieno Reino Rinteen lausuma.

    Surullista, kuinka pässi ihminen on(kaikella kunnioituksella pässiä kohtaan) maapalloa,pesäänsä kohtaan.
    Mutta, toivoa kyllä vielä on! :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdokkaan löytäminen on vaikeaa, samoin puolueen valitseminen. Valitako ehdokas tosi hyvästä puolueesta, joka ei kuitenkaan välttämättä pääse kovin vaikutusvaltaiseen asemaan, vai vähemmän hyvästä, joka varmasti pääsee - kas siinä pulma.

      Toivoa tosiaan on. Kunhan nyt vain siihen tartuttaisiin.

      Poista
  6. Tosi hieno kirjoitus! Minäkin joka en politiikkaa seuraa luin jutun loppuun asti ja olen kanssasi niin samaa mieltä asioista joista kirjoitit. Täällä Ahvenanmaalla meillä on vain viisi eduskuntavaaliehdokasta eivätkä kaikki puolueet ole edustettuina. Puuttuvina ovat esim. vasemmisto ja vihreät, joten pitää tyytyä siihen ehdokkaaseen joka mahdollisimman paljon edustaa niitä mielipiteitä joita itselläkin on. Toivotonta vaan on se että nykyinen ahvenanmaalainen kansanedustaja on niin ylivoimainen suosikki, että hän tullee valituksi. Ei silti, hyvin hän on edustajuutensa hoitanut. Tuntuu vaan turhalta koko äänestäminen kun lopputulos on Ahvenanmaan osalta jo tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En tiennytkään, että siellä on tuollainen tilanne. Selkeästi useamman ahvenanmaalaisen pitäisi aktivoitua politiikassa. Pieneen väkimäärään nähden se lienee kuitenkin toiveajattelua.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus, jotenkin tosin odotin eri luontotyypeistä kuvia. :)
    On kyllä vaikeaa löytää itselleen sitä sopivaa ehdokas- ja puolueyhdistelmää. Saattaa mennä viimeiseen iltaan lisätutkailut.

    Tekstiin liittyen tuli vähän huono omatunto, siitä että ajan aika paljon autolla. Osa tietysti johtuu siitä, että töissä tarvitsee liikkua työmaille, mutta tulee sitä turhaa ajeluakin. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää ajamasta ainakaan yksin. Harmittaa, ettei meidän taloyhtiössä ole kunnon lajittelua (biojäte menee sekajätteeseen) ja yksin tuonne pihan perälle kompostin hankkiminen olisi aika tyyristä siitä puhumattakaan, että sitä sinne edes saisi laittaa.

    Yritän ajatella niin, että kompensoin omia hieman huonompia tapoja sillä, että teen työtä jossa energiankulutusta pienennetään ja energiankierrätystä pyritään parantamaan rakennuskannassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha, en vain jaksanut kaivella laajempaa kuvasettiä... :D Sama omatunto-ongelma autoilun suhteen täälläkin. Kun autoilee yksinään ihan vain huvin vuoksi, tulee välillä sellainen fiilis, että olisi voinut keksiä jotain muutakin ajanvietettä. Aina niille "synneille" ei kuitenkaan voi mitään, ja onneksi voi sitten tehdä muita asioita paremmin.

      Poista
  8. Hyvin kirjoitettu. Kumpa useampi lukisi tämän ja kumpa useampaan kiinnostaisi.

    VastaaPoista