blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kevätfiiliksiä ja pöllöjä sekä muistutus messulippujen arvonnasta

15.3.2019

Minulla on aika hektinen viikko meneillään. Joka ilta on ollut jotakin, ja viikonloppuna käydään vielä Heurekassa ja kestitään vieraita. Päivät ovat kuitenkin vastapainoksi olleet vähän rauhallisempia. Olen ollut enimmäkseen kotona, lukenut tenttikirjoja ja puuhaillut huonekasvien parissa. Onpahan pystynyt nauttimaan iltariennoista, kun ei ole ollut ihan tuhannen tokkurassa väsymyksestä pitkän päivän jälkeen.

Kimppu vaaleanpunaisia ruusuja on ilahduttanut keittiön pöydällä. Meillä on tosi harvoin ruusuja, sillä kotimaisia on tuskin saatavilla, mutta nyt kun Reilun kaupan ruusut olivat tarjouksessa naisten päivänä, päätimme kerrankin ostaa.

Viime viikon vesisateiden myötä tuli jo aika keväinen keli, mutta viikonloppuna saatiin uusi hanki ja alkuviikon oli pakkasta. Parhaillaan sataa kuitenkin taas vettä, ja sääennusteen mukaan plussakelipäivät näyttäisivät jatkuvan toistaiseksi. Kun eletään jo maaliskuun puoliväliä, tuntuu ihan aiheelliselta odottaa rannikkoseutumme kevään olevan nyt tosissaan alkamassa näiden sateiden myötä.

Lumi hupenee lähimetsästä kovaa vauhtia.

Muuttolinnut tuntuvat jotenkin aina tietävän, milloin kevät on tulossa. No, toki ensimmäiset saapujat usein sahaavat edestakaisin kevään reunalla, mutta kun massat vyöryvät Suomeen, tulee aina melko varma fiilis siitä, että pian se leppeä vuodenaika on täällä. Lintumuutto käy nyt kuumana, joten kevättunnelma kohoaa. Viime viikonlopun linturetki nostatti sitä aivan erityisesti lumisateesta ja hyisestä tuulesta huolimatta.

Muuttolintujen ohella muitakin kevään merkkejä on jo runsaasti havaittavissa. Talvehtineet mustarastaat laulavat jo siellä täällä. Tiaiset tirskuvat, ja käpytikka pärryttää. Pajunkissoja on joka ojan pusikossa. Lokit ovat palanneet kaupunkiin. Taloyhtiön pihassa narsissin ja krookuksen alut venyvät. Nyt ne ovat taas paljastuneet lumen alta, eivätkä näytä olevan moksiskaan äkillisestä pakastumisesta ja lumipyrystä.

Kevät versoo taloyhtiön pihamaalla.

Hassua kyllä, en ole kuullut vielä yhtäkään lehtopöllöä tänä keväänä. En toisaalta ole käynyt etsimässäkään. Kaikki sopivat illat, jolloin olisin voinut lähteä pöllöapajille, ovat olleet turhan tuulisia tai kylmiä. Lehtopöllöillä on nyt jo pesintä käynnissä, mutta ne jatkavat kuitenkin huhuiluaan usein pitkälle kevääseen. Vielä ei siis ole mitenkään myöhäistä varata muutamaa iltaa ulkoiluun lähitienoon tutuilla lehtopöllöpaikoilla.

Tarkoituksenani olisi myös suunnata kerrankin syrjäseuduille pöllöretkeilemään harvinaisempien metsälajien toivossa. Lehtopöllöhän on aika lailla sellainen puistojen ja kaupunkimetsiköiden lintu ja meillä päin melkoisen yleinen. Sitä kuulee kulttuurimaisemissa, kun taas vaikkapa helmi- ja viirupöllö ovat selkeästi vanhojen metsien asukkeja, joita havaitakseen on syytä läksiä kunnolla kuuseen.

Helmipöllöä kuulin joskus lapsuudenkotini pihalla, mutta viirupöllöä en ole ikinä havainnut. Niinpä olen ottanut tänä vuonna tavoitteeksi viirupöllön kuulemisen tai vaikka näkemisenkin. Se on jotenkin tosi hieno ja kiehtova olento - söpön näköinen pehmoisen pyöreine olemuksineen ja tummine keijunsilmineen, mutta myös aika aggressiivinen ja vaarallinen. Emo puolustaa poikasiaan hurjasti, joten jos keväällä tai alkukesällä sattuu kohtaamaan viirupöllöperheen, kannattaa juosta pakoon ja suojata päänsä ennen kuin emo hyökkää.

Kävimme yhtenä iltana Ruissalossa, mutta tuuli oli aivan tolkuton, joten emme edes yrittäneet kuulla pöllöjä.

Haaveeni kuulla huuhkajan huhuilua pitkästä aikaa ja oikein kunnolla on lopulta toteutunut. Eräänä loskaisena helmikuun yönä kävimme tietämällämme huuhkajareviirillä Lohjalla. Sumuisesta pimeydestä kantautui kumea "huu-uu" muutaman kerran. Hetki oli aika nopeasti ohi, mutta kokemus piirtyi kyllä muistoihin sellaisella terävyydellä, ettei sitä ihan heti unohda.

Olin kuullut huuhkajan varmuudella vain kerran aiemmin, niin ikään lapsuudenkotini pihalla, mutta silloin huhuilu kuului vaimeana ja kaukaa, eikä sitä ollut helppo erottaa liikenteen taustamelun läpi. Lapsena tehdyistä havainnoista on myös sen verran epävarma muistikuva, että niitä on usein vaikea ottaa lukuun, kun käy läpi, mitä kaikkea on elämänsä aikana havainnut ja mitä ei. Nyt suuri salaperäinen pöllö on viimein kuultu kunnolla. Olen todella iloinen! Ehkäpä vielä joskus pääsen näkemään sen.

Huuhkajamaisema, tosin eräänä toisena iltana, jolloin taivas oli pilvetön ja täysikuu kumotti huuhkajavuoren yllä.

Pöllöistä kukkaruukkuun. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani lauantai-iltaan asti. Messut ovat 29.-31.3. Luvassa on upeaa kukkaloistoa, laaja myyntivalikoima ja hyödyllisiä vinkkejä. Hulppea sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita. Ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja myös ajankohtainen kiertotalousteema on esillä. Mukana on lisäksi tuttuun tapaan Mökki & Meri -kokonaisuus. Kannattaa osallistua!

20 kommenttia

  1. Nämä harmaat vesikelit ovat kai pakollinen juttu ennen oikeaa kevättä. Meillä on lunta vielä aika paljon, mutta tiet ovat jo sulia. Haaveilen, että kolmen viikon päästä olisi eka lintutorniretki! Ei se enää paljon oo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää huuhdella menneen talven lumet ensin pois. Eiköhän kolmessa viikossa tapahdu jo edistystä.

      Poista
  2. Ohhoh. Jopas on vähän lunta. Täällä meillä on vielä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mitä olen katsellut kelikuvia eri puolilta Suomea, niin täällä lounaisrannikolla lumet ovat lähteneet jokseenkin nopeammin kuin muualla.

      Poista
  3. Hienoja kuvia, tuo viimeinen on kerrassaan upea!<3 Teillä on siellä kevät jo pitkällä. Meillä on vielä lunta vaikka kuinka paljon, puoli metriä ja ylikin.:( Tuo sumu ei sitä sulata...
    Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ja samaa! Lähipäivinä näyttäisi olevan sadetta ja plussa-asteita tulossa koko eteläiseen Suomeen, joten ehkäpä teidänkin lumet saavat kyytiä.

      Poista
  4. En kestä että siellä on jo krookuksia ja narsisseja pilkistämässä, ihanaa! Kevään merkkejä on nyt tosiaan ilmassa, olen myös pistänyt merkille, että linnunlaulu on selvästi monisävyisempää kuin talvella, taitaa olla pesänrakennus jo monella mielessä.

    VastaaPoista
  5. Meidän mustarastaan rouva on juuri palannut reviirille. Tai ainakin käväisi, en tiedä mitä mietti, kun heti osui räntäsateeseen.

    VastaaPoista
  6. Ai jestas, siellä jo versoa pukkaa maasta! ♥ Meillä on pihassa kaikkialla noin 40 senttinen hankipeite, joten ei vielä aikoihin mitään pilkistele, hehe :D Odottelen kyllä jo niiiiiin kovasti "oikeaa" kevättä! Sitä ihanaa aikaa kun alkaa kasveja nousemaan maasta ja linnut laulamaan. Meidän tontin ympärillä kuulee kesäisin pöllöjen huhuilua, se on hauskaa kuultavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa asua pöllöisällä seudulla. Meilläkin oli tosiaan lapsuudenkodin ympärillä metsissä aikalailla pöllöelämää. Joskus pääsin myös näkemään lehtopöllöpariskunnan keväällä pihallamme ja kerran myös yksinäisen helmipöllön syksyllä. :)

      Tällä erää sääennuste näyttää aika toiveikkaalta lumien sulamisen suhteen aika korkealle pohjoiseen.

      Poista
  7. Minunkin mieleni alkaa vähitellen toivoa kevättä - tai ainakin sateiden loppumista. Upeita kuvia taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eilen sateessa kulkiessani koin kyllä aika vahvaa kevätfiilistä, kun kuulin eka kertaa sepelkyyhkyn, mustarastaskin lauloi ja maa tuoksui keväältä.

      Poista
  8. Kiva blogi tutuilta seuduilta. Itse asun Merimaskussa.
    Lehtopöllön ääni on upea. Olen kuunnellut sitä Repoveden kansallispuistossa. En ole tiennyt, että täälläkin päin voisi kuulla sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa kuulla! Kyllä vain, niitä on vähän joka puolella pitkin tätä eteläisempää Suomea. Turun seudulla on oikein tiuhaankin reviirejä, varmaan näiden hyviä pesäkoloja tarjoavien tammimetsiköiden ansiosta.

      Poista
  9. Oi että, olisipa tosiaan kiva kuulla huuhkajan huhuilua. Varpuspöllön viheltely on hymyilyttänyt pariin kertaan, muita pöllöilyjä ei vielä tälle keväälle.
    Huuhkajan näin muutama vuosi sitten, taisin metsäretkelläni yllättää päivänokosilta kun lehahti (voiko sitä kutsua lehahtamiseksi? Kohahti? :D ) lentoon läheisestä kuusesta. Sellainen silmät lautasina oooooh -hetki.
    Ihana kuukuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huuhkaja on kyllä vaikuttava. Haaveilen todellakin sen näkemisestä luonnossa.

      Poista
  10. Lintujen paluu on aina ihanaa. Näin tällä viikolla pari joutsenta läheisellä pellolla. Kyllä se kevät sieltä pikku hiljaa tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, joutsenten saapumisessa on jotain aivan erityisen koskettavaa. <3

      Poista