Multienvaihtoa, pistokkaita ja hankintoja

Huonekasvien mullan- ja ruukunvaihtoaika on meneillään. Mullassa myllertäminen ja kasvien parissa puuhailu on mukavaa, vallankin kun luonnon vihertymistä ja puutarha-askareiden alkua odottaa tässä vaiheessa jo kovasti. Siinä kohtaa, kun kasveja on tarpeeksi paljon, homma alkaa kuitenkin käydä melkoisen rankaksi. En siis oikeastaan tiedä, onko tämä ihanaa vai kamalaa aikaa.

Sattuneesta syystä emme vaihda joka vuosi kaikkien kasvien multia saati ruukkuja. Meillä on tapana arvioida, mitkä kasvit kaipaavat kipeimmin uutta ruukkua, ja käyttää kasvien hoitoon liikenevä aika niiden siirtämiseen. Samaten mullanvaihdot tulee tehtyä yleensä vähissä erin pitkin kevättä ja kesää tarpeen, ehtimisen ja motivaation mukaan.

Mehiruusuke (Echeveria)

Nyt uusiin multiin ovat päässeet joulukuussa hankittu lankaköynnös (Muehlenbeckia), pari vuotta sitten kekrituliaiseksi saatu liisantyyny eli kääpiöjuoru (Callisia repens), nuorin viirivehka (Spathiphyllum alana) sekä kaikki pienet pullojukat (Beaucarnea recurvata), jotka ovat alkujaan peräisin puretusta viherseinästä. Lisäksi vaihdettiin pintamullat pienemmältä traakkipuulta (Dracaena), joka on voinut vähän huonosti ja jonka ruukussa on ollut homettakin.

Muutamalle kasville vaihdoimme tuoreet mullat jo aiemmin talvella torjuaksemme ällöttävää sieni-invaasiota. Taidan kirjoittaa siitä seikkailusta kokonaan oman postauksensa, jahka aika näyttää, miten tarina päättyy vai onko se edes päättyäkseen. Lyhyesti sanottuna meillä siis alkoi kasvaa kukkaruukuissa erikoista pientä sientä, jonka alkulähteeksi paljastui lopulta kukkamultapussi, jota olimme käyttäneet viime kevään multienvaihdoissa ja kaikkien uusien kasvien istutuksessa. Ai että, mitä riemua.

Pullojukka (Beaucarnea recurvata) ja aivan pieni rahapuu (Crassula ovata)

Varmaan jo yli vuoden vesilasissa odotelleet kiinanruusun (Hibiscus rosa-sinensis) pistokkaat on nyt laitettu viimein multiin, samoin joukko rahapuun (Crassula ovata) pistokkaita, joita Krotti sai työpaikaltaan. Rahapuut eivät toki olleet ainoat uudet pistokkaat toimiston kasvimylläjäisistä, vaan meille tuli myös palmuvehkaa (Zamioculcas zamiifolia) ja kultaköynnöstä (Epipremnum aureum). Lisäksi toveri Naakkuli lahjoitti meille pistokkaan herttaköynnösvehkastaan (Philodendron scandens). Sellaista minulla ei olekaan ikinä ennen ollut.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis)

Kun nyt kerran multahommiin ryhdyttiin, ostimme myös muutaman uuden kasvin. Krotti halusi perustaa mehikasvi-istutuksen ja hankki sitä varten mehiruusukkeen (Echeveria) ja kivikukan (Lithops). Minä olin miettinyt uuden kilpipiilean (Pilea peperomioides) hankintaa sen jälkeen, kun ensimmäinen ostamani yksilö kuoli viime syksynä. Nyt osui kohdalle hyvä tarjous, joten uusi piilea on täällä. Toivottavasti sen kanssa sujuu paremmin.

Kivikukka (Lithops) ja muita mehikasveja

Kilpipiilea (Pilea peperomioides)

Vielä olisi jonkin verran multahommia tehtävänä. Seuraavana jonossa ovat ainakin vanhat vehkat ja aloe, joka rönsyilee siinä määrin, että se pitäisi jo jakaa useampaan ruukkuun.

Kevätfiiliksiä ja pöllöjä sekä muistutus messulippujen arvonnasta

Minulla on aika hektinen viikko meneillään. Joka ilta on ollut jotakin, ja viikonloppuna käydään vielä Heurekassa ja kestitään vieraita. Päivät ovat kuitenkin vastapainoksi olleet vähän rauhallisempia. Olen ollut enimmäkseen kotona, lukenut tenttikirjoja ja puuhaillut huonekasvien parissa. Onpahan pystynyt nauttimaan iltariennoista, kun ei ole ollut ihan tuhannen tokkurassa väsymyksestä pitkän päivän jälkeen.

Kimppu vaaleanpunaisia ruusuja on ilahduttanut keittiön pöydällä. Meillä on tosi harvoin ruusuja, sillä kotimaisia on tuskin saatavilla, mutta nyt kun Reilun kaupan ruusut olivat tarjouksessa naisten päivänä, päätimme kerrankin ostaa.

Viime viikon vesisateiden myötä tuli jo aika keväinen keli, mutta viikonloppuna saatiin uusi hanki ja alkuviikon oli pakkasta. Parhaillaan sataa kuitenkin taas vettä, ja sääennusteen mukaan plussakelipäivät näyttäisivät jatkuvan toistaiseksi. Kun eletään jo maaliskuun puoliväliä, tuntuu ihan aiheelliselta odottaa rannikkoseutumme kevään olevan nyt tosissaan alkamassa näiden sateiden myötä.

Lumi hupenee lähimetsästä kovaa vauhtia.

Muuttolinnut tuntuvat jotenkin aina tietävän, milloin kevät on tulossa. No, toki ensimmäiset saapujat usein sahaavat edestakaisin kevään reunalla, mutta kun massat vyöryvät Suomeen, tulee aina melko varma fiilis siitä, että pian se leppeä vuodenaika on täällä. Lintumuutto käy nyt kuumana, joten kevättunnelma kohoaa. Viime viikonlopun linturetki nostatti sitä aivan erityisesti lumisateesta ja hyisestä tuulesta huolimatta.

Muuttolintujen ohella muitakin kevään merkkejä on jo runsaasti havaittavissa. Talvehtineet mustarastaat laulavat jo siellä täällä. Tiaiset tirskuvat, ja käpytikka pärryttää. Pajunkissoja on joka ojan pusikossa. Lokit ovat palanneet kaupunkiin. Taloyhtiön pihassa narsissin ja krookuksen alut venyvät. Nyt ne ovat taas paljastuneet lumen alta, eivätkä näytä olevan moksiskaan äkillisestä pakastumisesta ja lumipyrystä.

Kevät versoo taloyhtiön pihamaalla.

Hassua kyllä, en ole kuullut vielä yhtäkään lehtopöllöä tänä keväänä. En toisaalta ole käynyt etsimässäkään. Kaikki sopivat illat, jolloin olisin voinut lähteä pöllöapajille, ovat olleet turhan tuulisia tai kylmiä. Lehtopöllöillä on nyt jo pesintä käynnissä, mutta ne jatkavat kuitenkin huhuiluaan usein pitkälle kevääseen. Vielä ei siis ole mitenkään myöhäistä varata muutamaa iltaa ulkoiluun lähitienoon tutuilla lehtopöllöpaikoilla.

Tarkoituksenani olisi myös suunnata kerrankin syrjäseuduille pöllöretkeilemään harvinaisempien metsälajien toivossa. Lehtopöllöhän on aika lailla sellainen puistojen ja kaupunkimetsiköiden lintu ja meillä päin melkoisen yleinen. Sitä kuulee kulttuurimaisemissa, kun taas vaikkapa helmi- ja viirupöllö ovat selkeästi vanhojen metsien asukkeja, joita havaitakseen on syytä läksiä kunnolla kuuseen.

Helmipöllöä kuulin joskus lapsuudenkotini pihalla, mutta viirupöllöä en ole ikinä havainnut. Niinpä olen ottanut tänä vuonna tavoitteeksi viirupöllön kuulemisen tai vaikka näkemisenkin. Se on jotenkin tosi hieno ja kiehtova olento - söpön näköinen pehmoisen pyöreine olemuksineen ja tummine keijunsilmineen, mutta myös aika aggressiivinen ja vaarallinen. Emo puolustaa poikasiaan hurjasti, joten jos keväällä tai alkukesällä sattuu kohtaamaan viirupöllöperheen, kannattaa juosta pakoon ja suojata päänsä ennen kuin emo hyökkää.

Kävimme yhtenä iltana Ruissalossa, mutta tuuli oli aivan tolkuton, joten emme edes yrittäneet kuulla pöllöjä.

Haaveeni kuulla huuhkajan huhuilua pitkästä aikaa ja oikein kunnolla on lopulta toteutunut. Eräänä loskaisena helmikuun yönä kävimme tietämällämme huuhkajareviirillä Lohjalla. Sumuisesta pimeydestä kantautui kumea "huu-uu" muutaman kerran. Hetki oli aika nopeasti ohi, mutta kokemus piirtyi kyllä muistoihin sellaisella terävyydellä, ettei sitä ihan heti unohda.

Olin kuullut huuhkajan varmuudella vain kerran aiemmin, niin ikään lapsuudenkotini pihalla, mutta silloin huhuilu kuului vaimeana ja kaukaa, eikä sitä ollut helppo erottaa liikenteen taustamelun läpi. Lapsena tehdyistä havainnoista on myös sen verran epävarma muistikuva, että niitä on usein vaikea ottaa lukuun, kun käy läpi, mitä kaikkea on elämänsä aikana havainnut ja mitä ei. Nyt suuri salaperäinen pöllö on viimein kuultu kunnolla. Olen todella iloinen! Ehkäpä vielä joskus pääsen näkemään sen.

Huuhkajamaisema, tosin eräänä toisena iltana, jolloin taivas oli pilvetön ja täysikuu kumotti huuhkajavuoren yllä.

Pöllöistä kukkaruukkuun. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani lauantai-iltaan asti. Messut ovat 29.-31.3. Luvassa on upeaa kukkaloistoa, laaja myyntivalikoima ja hyödyllisiä vinkkejä. Hulppea sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita. Ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja myös ajankohtainen kiertotalousteema on esillä. Mukana on lisäksi tuttuun tapaan Mökki & Meri -kokonaisuus. Kannattaa osallistua!

Joutsenia tervehtimässä

Lauantaiaamuna sää näytti aika keväiseltä. Oli pari astetta plussalla ja aurinkoista, kohtuullisen äkäisestä tuulesta huolimatta lämpimämpää kuin parina edellisenä päivänä. Yöllä oli tullut hieman uutta lunta, mutta pääosin maa oli paljas. Päätimme lähteä linturetkelle. Paimionjoen rantapellot ja Halikonlahti kutsuivat.

Ensimmäiset kevätlinnut löytyivät Paimiosta Kravinkujan varrelta. Parvi laulujoutsenia - kahdeksan vanhaa lumenvalkoista yksilöä - lepäili pellolla. Minulle ne olivat kevään ensimmäiset. Jo niiden näkeminen oli sykähdyttävää, mutta pian kohtasimme lisää. Lähempänä lahtea joen suulla jo aivan keväisen vihreällä pellolla oli joutsenia peräti viitisenkymmentä leppoisasti laiduntamassa. Niiden seurana oli myös pari merihanhea.

Tovin joutsenia tarkkailtuamme jatkoimme matkaa iloisina ja liikuttuneina Saloon päin. Pysähdyimme huoltoasemalle lounastamaan, minkä jälkeen suuntasimme Halikonlahdelle. Sää oli käynyt pilviseksi ja tuuli voimistunut. Satunnaisia lumihiutaleita kieppui tuulessa. Eipä muuta kuin pipot korville, huput päähän, hanskat käteen ja menoksi.

Pellolla hyöri variksia ja naakkoja. Ryhdyin kiikaroimaan niiden puuhia, ja silloin havaitsin töyhtöhyypän lennossa. Sekin oli minulle kevään ensimmäinen. Kiiruhdimme pusikon ohi niin, että näimme paremmin pellolle. Hetkeksi hukkasimme hyypän, mutta kohta se taas ponnahti siivilleen varisten ajamana, ja sillä oli pari kaveriakin. Hyyppiä oli kaikkiaan kolme tai neljä. Riemastuttavaa!

Kuljimme ojanvartta seurailevaa tietä lintutornille. Halikonlahden altaat olivat vielä tyystin jäässä, mutta vedenpuhdistamon laskuputkesta pulppuava vesi virtasi sulana ojaa myöten lahteen. Tornilla seisoskellessa tuntui aluksi siltä, ettemme tekisi tänään enää enempää havaintoja. Jokisuun pellot olivat autiot, lahti jäässä ja maisema harmaa ja aution oloinen. Tuulen huminan läpi ei olisi kuullut, vaikka jokin lintu olisikin äännellyt. Lumisade voimistui.

Sitten alkoi kuin alkoikin tapahtua. Kanahaukka kaarsi rantapusikkoon päivystämään. Ruovikossa rapisi. Yhtäkkiä sieltä pomppasi lentoon komea fasaanikukko. Haukka syöksyi fasaanin kimppuun ja putosi saaliinsa kanssa yhtenä kieppuvana höyhenmylläkkönä pensaiden taakse. Fasaani parkaisi pari kertaa ennen kuin hiljaisuus taas laskeutui lahdelle. Vaikuttava tilanne oli ohi parissa sekunnissa.

Kohta löytyi toinenkin petolintu. Pellon laidassa pensaan latvassa istui tuulihaukka. Harakat huomasivat sen samaan aikaan kuin minäkin. Ne ryhtyivät härnäämään pientä ressukkaa, kunnes tämä joutui poistumaan paikalta. Tyytyväisen oloiset harakat valtasivat pensaan ja jatkoivat räkättelyään. Varislinnut tuntuvat tykkäävän muiden kiusaamisesta!

Kauempana pellolla kuljeskeli kymmenen metsäkauriin lauma. Pikkutikka lensi yli. Pari kertaa olin kuulevinani pajusirkun, mutta ääni hukkui tuuleen, enkä voinut olla varma. Samoin luulin kuulevani viiksitimaleita, joita emme kuitenkaan päässeet näkemään, joten sekin havainto jäi epävarmaksi. Hyvin paljon kiurua muistuttava hahmo viiletti ohi, mutta heikossa valossa kaukana menevää lintua oli vaikea määrittää luotettavasti.

Olin jo jonkin aikaa uumoillut kaukaa kantautuvan joutsenten toitottelua, kunnes ääni voimistui ja saatoimme olla jo varmoja, että joutsenparvi lähestyi jostain. Pian se ilmestyikin lumisateen läpi näkyviin. Kahdeksan joutsenta kaarsi taidokkaasti voimalinjojen välistä ja suoraan lintutornin ohi. Niiden heleät huudot kiirivät tuulessa. Vaikka sää olikin käynyt aika talviseksi, joutsenten saapumisessa oli vahva kevään tunnelma.

Ne laskeutuivat tyylikkäästi jäälle, huutelivat hetken ja kuljeskelivat sitten sulana virtaavan ojan päähän ja pulahtivat vesille. Parvessa oli kaksi vanhaa yksilöä ja kuusi nuorta viime kesän poikasta. En tiedä, oli kyseessä mahdollisesti viime kesästä lähtien yhdessä pysynyt perhe, mutta oli liikuttavaa ajatella, että olisi voinut olla.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että lähdimme tornilta. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan pajunkissoja. Vielä ennen parkkipaikalle paluuta näin isolepinkäisen. Kaunis, pieni, sinertävänharmaa, rosvonaamioinen petolintu lennähti esiin ruovikosta, istui hetken näreen nokassa kääntyillen ja pudottautui sitten takaisin kasvuston kätköihin. Kiva havainto kruunasi mainion retken.

Yhä sakenevassa lumisateessa reissasimme viettämään iltaa isosiskoni luokse. Parivuotias siskonlapsi riehaantui saapumisestamme, mutta malttoi kuitenkin keskittyä jossain määrin kuuntelemaan kertomustani päivän havainnoista. Lopuksi hän kysyi: "Miksi se haukka saalisti kalkkunan?" Mysteeriksi jäi, olivatko fasaani ja kalkkuna hänen päässään synonyymejä vai ehtikö hän kertomusta kuunnellessaan unohtaa, mikä kanalintu olikaan ollut puheena. Joka tapauksessa hän on ihanan kiinnostunut linnuista.

Onko teillä päin näkynyt muuttolintuja tai muita kevään merkkejä?

PS. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani ensi lauantaihin asti!

Osallistu arvontaan - voita liput puutarhamessuille!

Saan taas arpoa teille lippuja Turun Messukeskuksen ihastuttaville Piha & Puutarha -messuille!* Arvon 2-3 kappaletta 1-2 messulipun paketteja. Pakettiin tulee lippujen päälle myös pieni lisäyllätys. Tapahtuma on tänä vuonna jo maaliskuun lopulla 29.-30.3. Niinpä arvontaan voi osallistua reilun viikon ajan, ja koitan saada liput postiin mitä pikimmin - posti kun kulkee nykyään niin hitaasti.

Messukeskus lupaa upeaa kukkaloistoa, laajaa myyntivalikoimaa ja hyödyllisiä vinkkejä sekä luovaa ja ideoita pulppuavaa toteutusta. Messujen laaja sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita, ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja kiertotalousteema on esillä. Mukana on tuttuun tapaan myös Mökki & Meri -kokonaisuus.

Arpoja on saatavilla kaikkiaan kolme per osallistuja:

Pääset mukaan arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, menisitkö messuille yksin vai kaverin kanssa - haluaisitko siis yhden vai kaksi lippua jos arpa osuisi sinuun. Muista jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi tai muu yhteystieto, jotta saan sinut kiinni oitis arvonnan päätyttyä.

Saat lisäarvan, jos seuraat blogiani esim. Bloggerin, Blogit.fi:n, Bloglovin'in tai jonkin muun kanavan kautta. Mainitse kommentissa, mitä kautta seuraat.

Saat lisäarvan, jos vinkkaat arvonnasta muille esim. omassa blogissasi tai sosiaalisessa mediassa. Linkitä kommenttiin, missä mainostit arvontaa.

Arvon liput lauantaina 16.3. klo 21, minkä jälkeen otan oitis yhteyttä voittajiin. Liput olisi tarkoitus postittaa maanantaina. Jos en saa voittajaa kiinni maanantaihin mennessä, arvon lippupaketin uudestaan.

#puutarhamessut #turku #turunmessukeskus

*Yhteistyössä: Turun Messukeskus

Suolainen laskiaispulla

Voisiko laskiaispullasta tehdä suolaisen version? Olisiko mahdollista valmistaa upea laskiaispulla-ateria, jossa pääruuaksi olisi suolaista versiota ja jälkkäriksi perinteistä makeaa? Tällaisilla kysymyksillä minä ja toveri Krotti aloimme hupsutella, ja pian maistelimmekin jo Krotin leipomia, hauskasti laskiaispullaa muistuttavia, mutta kuitenkin aivan erilaisia leivoksia, niin kutsuttuja suolaisia laskiaispullia. Lopputulos oli todella herkullinen, joten ajattelin jakaa ohjeen.

Pullat syntyivät pretzel-taikinasta, joka muistuttaa pitkälti pullataikinaa, muttei vain ole makeaa. Pretzelit laitetaan hetkeksi kiehuvaan soodaveteen ennen paistoa, mikä antaa niille tyypillisen maun ja rapean kuoren sekä kauniin tummanruskean värin. Kunnon laskiaispullan päällä on raesokeria, joten ripottelimme näihin vastaavasti hiukan merisuolaa.

Täytteeksi valitsimme kermavaahdon asemaan kauratuorejuustosta ja -fraichesta vispatun kuohkean vaahdon. Hillon paikalle laitoimme porkkalaa eli porkkanasta valmistettua, kylmäsavulohta muistuttavaa herkkua. Näistä suolaisista laskiaispullista tuli siis vegaanisia, mutta täytteeseen sopisivat yhtä hyvin smetana tai ranskankerma ja kylmäsavulohi tai vaikkapa lohen mäti.

Kerron tässä pullien ja täytteen reseptit erikseen. Kunhan pullat ovat jäähtyneet, ne leikataan ja täytetään kuten laskiaispullat. Keskelle laitetaan hieman porkkalaa ja ympärille pursotetaan kaurafraichevaahtoa - tai voihan täytteet tietysti latoa kasaan ihan vain lusikalla. Lopputulos on joka tapauksessa täydellinen suolainen leivos, joka on vähän kuin laskiaispulla.

Suolaiset laskiaispullat

Pretzelit

8-10 kpl

3½ dl lämmintä vettä (42-45 asteista)
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
2-2½ tl kuivahiivaa
8-10 dl vehnäjauhoa
100 g voita tai margariinia (käytimme kasviperäistä margariinia)

2 l vettä keittämiseen
125 g ruokasoodaa

ripaus merisuolaa koristeeksi
(kananmuna voiteluun haluttaessa)

Sekoita sokeri ja suola lämpimään veteen. Ripottele kuivahiiva pinnalle. Odota noin 5 min tai kunnes hiiva alkaa kuplia. Lisää osa vehnäjauhoista. Sekoita. Vaivaa taikinaan lisää vehnäjauhoja ja sulatettu tai pehmeä rasva. Lisää jauhoa, kunnes taikinasta tulee mukava köntti, joka irtoaa kulhon reunoista.

Anna kohota lämpimässä noin tunti tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois. Jaa se kahteen osaan. Pyörittele osat pötköiksi ja leikkaa pötköt pulliksi. Kohota pullia liinan alla lämpimässä 15-45 minuuttia.

Sekoita ruokasooda veteen esim. wokkipannussa tai kasarissa. Kiehauta. Laske muutama pulla kerrallaan kiehuvaan veteen varovasti. Käännä niin, että pullat saavat kiehahtaa molemmilta puolilta. Nosta pullat uunipellille leivinpaperin päälle esim. reikäkauhalla. Ripottele pullien pinnalle muutama rae suolaa. Paista uunissa 225 asteessa 12-15 minuuttia kunnes pullat ovat kauniin tummanruskeita.

Porkkala - vegaaninen kylmäsavulohi

4-6 isohkoa porkkanaa
1 kg karkeaa merisuolaa

1 tl nestesavua
2 tl etikkaa esim. omenaviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä

Pese porkkanat, älä kuori. Laita noin puolet suolasta uunivuuan pohjalle. Asettele porkkanat suolan päälle ja peitä lopulla suolalla niin, että porkkanat ovat kokonaan suolan ympäröimiä. Paista uunissa 200 asteessa 30-45 minuuttia riippuen porkkanoiden paksuudesta.

Anna jäähtyä. Riko suolakuori ja ota porkkanat pois vuuasta. Pilko porkkanat terävällä veitsellä viistosti ohuiksi siivuiksi. Laita siivut ja marinadin ainekset (nestesavu, etikka, öljy) tiiviiseen kannelliseen astiaan ja hölskytä sekaisin. Jätä maustumaan jääkaappiin yön yli.

Kaurafraichevaahto

1 prk Oatly påMackan -kauratuorejuustoa
½ prk Oatly iMat Fraiche -kaurafraichea
tilkka omenaviinietikkaa (noin ½ tl)
nokare dijon-sinappia (noin ½ tl)
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Vatkaa kaikki raaka-aineet tehosekoittimella kuohkeaksi.

PS. Saat herkullista porkkalamoussea sekoittamalla porkkalan ja kaurafraichevaahdon ja lisäämällä pieneksi pilkotun punasipulin sekä tuoretta tilliä joukkoon. Mousse sopii erinomaisesti vaikkapa ruisnappien täytteeksi - hyvä kasvisvaihtoehto juhlapöytään!