blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Tammikuun valoa ja erikoisia kasviuutuuksia

26.1.2019

Aurinkoiset päivät ja hohtavat hanget ovat juuri nyt mitä tervetulleimmat. Talven pimein aika on aina myös huonekasveille äärirajoilla sinnittelyä. Lisävalo on silloin tarpeen, ja minulla on tapana siirtää kasveja mahdollisuuksien mukaan asunnon valoisimmalle paikalle olohuoneen ikkunan luokse nauttimaan vähäisistä päivänvalon pilkahduksista. Nekin, jotka aurinkoisena vuodenpuoliskona roikkuvat keittiön ikkunalla suojassa porotukselta, siirrän ainakin marras-joulukuun ajaksi olkkariin.

Tammikuinen aamuaurinko valaisee olohuoneemme kasvi- ja kirjaviidakkoa.

Viime viikkoina on saatu oikein kunnolla auringonpaistetta sisään olohuoneeseen, ja lumipeite vielä lisää sen kirkkautta. Aamunkoitot ovat suorastaan häikäiseviä. Voin vain kuvitella, miten hyvillään kasvit ovat tästä - jos niiden nyt ylipäätään on fyysisesti mahdollista kokea hyvillään olemista. Minä ainakin olen hyvilläni tarvittaessa niidenkin puolesta. Pimeydessä kituutus alkaa taas olla mennyttä aikaa.

Lankaköynnös on ikkunalaudalla ja kasvaa valon siivittämänä aikamoista vauhtia.

Kävimme tammikuun alkupuolella Ruissalossa kasvitieteellisellä puutarhalla ja ostimme pari uutta kasvia. Kasvitieteelliseltä on kiva hankkia taimia. Ne ovat kohtuullisen halpoja - nämäkin vain parin euron hintaisia - ja useimmiten oikein hyväkuntoisia. Erikoisemmat lajit ja lajikkeet ovat myös vahvasti edustettuina. Toisaalta esillä olevat tiedot kasvilajeista ja -lajikkeista saattavat olla kryptisiä tai olemattomia. Luvassa voi olla jännittävää selvittelytyötä.

Pieni, söpöin violetein kukin kukkiva, nukkalehtinen kasvi houkutteli siinä määrin, että valitsimme sen. Kyseessä lienee pikkusoilikki eli amppelisoilikki (Streptocarpus saxorum). Lehdet ovat paksut ja pyöreät toisin kuin olen nähnyt perinteisillä isommilla soilikeilla olevan. Meillä ei ole ennen ollut minkään sortin soilikkia, mutta hoito ei kuulosta teoriassa hirveän vaikealta. Runsas hajavalo, tasainen kosteus ja sumuttelu eivät juurikaan poikkea parin muun kasvimme vaatimuksista.

Uuden pikkusoilikkimme kukinta alkaa olla loppusuoralla, joten olen kuvannut pääasiassa sen kauniita lehtiä.

Toinen hankkimistamme kasveista onkin ilmeisesti jossain määrin harvinaisuus suomalaisissa huonekasvipiireissä, sillä lajista on tarjolla hyvin vähän suomenkielisiä hakutuloksia. Meillä oli samanlainen joskus aiemminkin, ja silloin tunsimme sen pullovillakkona, mutta kasvin varsinainen suomenkielinen nimi taitaa olla pullomehivillakko. Tieteelliset nimet Senecio articulatus ja Curio articulatus viitannevat molemmat samaan lajiin, ja on niitä synonyymejä ilmeisesti muitakin. 

Pullomehivillakosta löytyy runsaasti tietoa ja hoito-ohjeita englanninkielisiltä sivustoilta, joissa sitä kutsutaan useimmiten nimillä candle plant ja hot dog cactus, kynttiläkasvi ja hodarikaktus. Villakkoa hoidetaan kuten mehikasveja yleensäkin. Se kaipaa valoa muttei suoraa paahdetta. Kasvualusta saisi olla hiekkainen ja hyvin läpäisevä. Kastelua tarvitaan vain kerran kuussa.

Pullomehivillakko on hieno ja erikoinen!

Muissa huonekasviuutisissa voisin vielä mainita aiempien hankintojen kuulumiset. Joulun alla ostettu lankaköynnös (Muehlenbeckia) elelee ja jakselee hyvin, kuten tuolta aiemmasta kuvasta voikin havaita. Samoin maaorkidea ludisia (Ludisia discolor) näyttä asettuneen. Aluksi siitä putoili lehtiä ja tilanne näytti huonolta, mutta nyt lehtien variseminen on loppunut ja kukinta on uljasta. Opuntiakaktus (Opuntia) on myös yhä pystyssä, samoin uusin perhoskämmekkä (Phalaenopsis).

Kun ostimme ludisian, sillä oli lyhyet kukkavanat ja nuput. Vuodenvaihteen tienoilla nuput alkoivat avautua.

Nyt se kukkii loisteliaasti. Pienten valkoisten kukkien kuvaaminen on osoittautunut melko vaikeaksi. Olen päätynyt ottamaan kuvia telkkarin mustaa ruutua vasten niin, että aurinko valaisee kukat. Tasatummalla taustalla niiden yksityiskohdat saa erottumaan.

Alan myös pitää kesällä ostamaamme enkelinsiipeä (Begonia) niin sanotusti vakiintuneena, sillä se tekee ahkerasti uusia lehtiä, ja olen ilmeisesti löytänyt sille sopivan kastelurytmin. Kirjaan uudet hankinnat huonekasvilistaani yleensä vasta siinä vaiheessa, kun ne näyttävät oikeasti asettuneen meille. Näin en tule täyttäneeksi listaa sellaisilla tilapäisyyksillä, kuten kukkivana saaduilla tulilatvoilla, jotka harvemmin selviävät pitkään.

Ilmakasveistamme uljain, isokokoinen salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) on kuollut. Minulla oli yksi aiemminkin. Se mätäni. Tämänkertainen menehtyi kuivumiseen. Epätoivohan tässä iskee. Nyt en kyllä aio enää hankkia uutta - varsinkaan kun näiden hinnat huitelevat 20 euron yläpuolella. Onneksi kaikki kolme käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha) näyttävät yhä elinvoimaisilta. Niistä minä tykkään.

Enkelinsiipeä on myös tullut yritettyä kuvata tummaa taustaa vasten, jotta sen lehtien väri esiintyisi edukseen.

Huonekasvien kuvaaminen on taas hauskaa, kun aurinko paistaa sisään. Olen ottanut suurimman osan näistä kuvista aamusella, talvisen aamunkoiton oranssinsävyisessä valossa, jota rakastan aivan ylenpalttisesti.

18 kommenttia

  1. Kauniita kuvia. Ruissalon kasvitieteellisestä on aina hauska ostaa kasveja. Sieltä tosiaankin löytää aina jotain jännittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jo vain. Jos kaipaa erikoisuuksia, kasvitieteellinen on hyvä paikka aloittaa. :)

      Poista
  2. Hienot kuvat mustaa taustaa vasten. Huonekasvit ovat minulle todellinen aukko sivistyksessä, mutta on kiva kuulla, että olet saanut kasvisi menestymään! Olen aina ajatellut, että puutarhakasvit ovat helppoja ja huonekasvit paljon vaativampia esimerkiksi valon ja kastelun suhteen.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Huonekasvien vaativuudessa on isoja vaihteluja. Esimerkiksi anopinhammas viihtyy vähässäkin valossa, vähällä kastelulla. Puutarhakasveihin verrattuna on niissä kuitenkin se vaatimus, että silloin tällöin täytyy kastella, kun sade ei pidä siitä huolta.

      Poista
  3. Teillä on tosi kaunista! Ihana kotiviidakko!
    Pullomehivillakko on hieno ja erikoinen, en muista nähneeni moista ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muistaakseni edellinen yksilömme saapui meille kasvienvaihtopäivän myötä, ja silloin jaossa oli myös Ruissalon kasvitieteelliseltä tulleita taimia, joten ehkä sekin oli Ruissalosta peräisin. En ole varmaan ikinä nähnyt näitä kaupoissa.

      Poista
  4. Onpa sinulla runsaasti hienoja viherkasveja. Minulla on tavallista soilikkia, mutta pikkusoilikki on uusi tuttavuus. Soilikki on yllättävän ahkera kukkija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan pikkusoilikki myös kukkivainen? Se olisi mukavaa. Kukat olivat nättejä!

      Poista
  5. Onpas ihania ja erikoisen näköisiä kasveja! :)

    VastaaPoista
  6. Huonekasvit ovat ihania, mutta inhoan suuresti mullanvaihtoa, joten vain sinnikkäimmät pärjäävät meillä! Ihanaa kun valoa on enemmän. Joku vaan voisi tulla pyyhkimään meille pölyjä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullanvaihto on minustakin aika ikävää puuhaa - jos multa on homeista tai muuten ällöttävää. :D Kevättalven valo kyllä todellakin paljastaa pölyt. Siksi nyt onkin aika ryhtyä pesemään myös noita kasveja.

      Poista
  7. Soilikki on tuttu kasvi lapsuudenkodistani mutta pikkusoilikista en ole kuullutkaan. Orkidea on kaunis ja hyvin olet saanut sen yksityiskohdat esiin kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Soilikki tietääkseni onkin hyvin vanha ja perinteinen huonekasvi, yksi niistä perinteisimmistä.

      Poista
  8. Upeita kasveja ja kuvia! Ja niin hauskoja nimiä: pikkusoilikki ja pullomehivillakko aivan erityisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, juu, noi nimet on niin mainioita! Myös hot dog cactus on hauska. :) Sanoin edellistä pullomehivillakkoamme ensin vahingossa ja sitten ihan tahallaankin pullukaksi, vaikka tiesinkin pullukan olevan ihan muu kasvi. :D

      Poista
  9. Kivat hankinnat! Soilikit ovat tosi kauniita. Mukavaa tammikuun loppua!

    VastaaPoista