blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kotiviidakon ylläpitorutiini

15.2.2018

Aina välillä, kun puhun huonekasveistamme, minulta kysytään, miten jaksan saati ehdin hoitaa yli kolmeakymmentä kasvia. Oikeastaan tämän kasvimäärän hengissä ja edustavana pitäminen ei tunnu olevan järin työlästä saati aikaavievää, sillä suurin osa kasveistamme pärjää ihan helpolla perushoidolla, ja nojaan muutenkin tosi yksinkertaiseen ylläpitorutiiniin. Enkä toki huolehdi koko viidakosta yksin, sillä ainakin puolet on alkujaan toveri Krotin omaisuutta, ja vaikka minä olenkin ominut kasvien hoidon päävastuun itselleni, Krotti osallistuu myös.

Kultaköynnös on tosi helppohoitoinen, samoin palmuvehka. Ne pärjäävät hajamieliselläkin kastelulla ja vähällä valolla.

Pääsääntöisesti kastelen suurimman osan kasveista noin viikon välein, talvisin vähän harvemmin. Joitain kasveja ei tarvitse kastella kesälläkään viikoittain. Ne lajit, jotka tarvitsevat enemmän kosteutta, yritän muistaa kastella riittävän usein, mutta on myönnettävä, että olen välillä aika hajamielinen. Muistamista toki auttaa omaksumani tapa viedä illalla juomapullon pohjalle jääneet tilkat kukkaruukkuihin. Kesällä huonekasveja kannattaa lannoittaa, joten lisään viikon-parin välein lannoiteliuosta kasteluveteen. Tosin viime kesänä skippasin tämän helpoilla lannoitepuikoilla.

Tyypillisesti ainoat kasvit, joiden lehdiltä pyyhin tai pesen pölyt pois säännöllisesti kuukausittain, ovat vehkat, jotka saattavat allergisoida, jos niiden antaa kerätä pölyä. (Ilmeisesti lehdistä erittyy allergeenista ainetta, joka kuitenkin vasta pölyn mukana lähtee leijailemaan hengitysilmaan.) Muut kasvit vien suihkuun yleensä vain kerran tai kahdesti vuodessa tai tarpeen mukaan. Joskus innostun sumuttelemaan kasveja useamminkin, mutta se on aika satunnaista.

Kultaköynnös suihkukaapissa. Pesin sen pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli miltei vuosi.

Yritän muistaa tarkkailla kasvien kuntoa silloin tällöin, mutta useimmiten huomaan jonkin olevan vialla vasta, kun kasvi tekee käytännössä katsoen kuolemaa. Tuholaistorjuntaan vaivaudun kyllä sitten panostamaan vähän vakavammin, jos sille ilmenee tarvetta, koska tiedän, että jos ongelma pääsee leviämään, tässä taloudessa se on vähän isompitöinen homma. Kun kasveja on kymmenittäin, kannattaa tuholaiset torjua silloin, kun  niitä on vasta yhdessä tai kahdessa kasvissa - eikä odottaa, kunnes niitä on joka ikisessä.

Löysin tammikuussa kirvoja aaloesta (aloe vera). Kirvoja! Tammikuussa!

Välillä leikkaan kasveista kuivuneita ja lakastuneita osia pois, mutta aika harvakseltaan. Jos lehtiä tippuu, ne kyllä tulee poistettua, mutta vielä kiinni kasvissa olevia osia en yleensä poista kovin hanakasti. Harvemmin jaksan myöskään muotoilla kasveja. Mielestäni luonnollinen rönttöisyys on ihan okei, kunhan kasvi pääasiassa näyttää vehreältä ja elinvoimaiselta.

Pienten ruukkujen osalta multienvaihto olisi hyvä tehdä kai joka vuosi ja siirtää samalla kasvit tarpeen mukaan isompiin. Tosiasiassa vaihdan multia kuitenkin aika satunnaisesti, yhden silloin ja toisen tällöin. Isoimmista ruukuista ei tarvitsekaan välttämätä vaihtaa kuin pintamulta, mutta senkin voisi tehdä vähän useammin kuin kerran viidessä vuodessa. Olen siis aika laiska näiltä osin.

Pitsi-itulehti on aina hirveä ronottaja, jota ei trimmaamalla siistiksi saa, mutta se on myös tosi kiehtova kasvi.

Suurin osa kasveistamme on tosiaan aika helppoja lajeja, jotka pärjäävätkin tällaisella letkeällä perushoidolla ihan hyvin. Ilmakasvit (tillandsiat) ja orkideat ovat meillä ainoita vähän enemmän ja erilaista huomiota vaativia kasveja, eivätkä nekään periaatteessa kovin vaikeita ole. Niitä hoidetaan vain vähän eri tavalla kuin muita kasveja, joten niiden ylläpito edellyttää enemmän muistamista ja vaivautumista.

Käpytillandsia (Tillandsia ionantha) vaikuttaa kaikista meillä olleista ilmakasvilajeista helppohoitoisimmalta.

Ilmakasvien hoidon osalta koen kyllä olevani vieläkin ihan pihalla, vaikka olen yrittänyt pian jo puolisentoista vuotta saada siitä tolkkua. Seitsemästä tillandsiastamme hengissä on nyt enää kolme. Teoriassa niiden hoito-ohjeet kuulostavat helpoilta, mutta jostain syystä en silti saa niitä pysymään elossa. Ilmeisesti suurin vaikutus niiden hyvinvointiin onkin kodin olosuhteilla.

Meillä useimpia tillandsialajeja pitäisi muistaa uppokastella kutakuinkin kerran viikossa huoneenlämpöisessä vedessä noin 15-20 minuutin ajan, minkä jälkeen ne jätetään nurin päin kuivumaan pyyhkeen päälle. Merkitsen kastelupäivät välillä jopa kalenteriin, vaikka yleensä kasvihommat sujuvat siinä määrin omalla painollaan, ettei niistä tarvitse laittaa mitään muistutuksia.

Ilmakasvit kylvyssä.

Tällä erää kaikki orkideamme ovat perhoskämmeköitä. Kaksi on istutettu aloilleen korkeisiin lasivaaseihin, joten niitä voi kastella suoraan juurille, kunhan tarkkailee, ettei vettä jää seisomaan. Niiden hoito ei pahemmin eroakaan muista kasveistamme. Kastella tarvitsee vain vähän harvemmin. Kolme muuta yksilöä on uppokastelulla, joten ne olisi tarpeen muistaa roudata kylppäriin kastelua varten suunnilleen parin viikon välein. Onneksi ne eivät pahastu, vaikka ne unohtaisi lillumaan tunniksikin, kunhan vain ylimääräinen vesi tulee valutettua pois sen jälkeen.

Orkideat kylpyhuoneen lavoaarin reunalla kastelussa.

Kesäkaudella sekä ilmakasvit että orkideat olisi myös hyvä lannoittaa välillä. Tämä onnistuu kastelun yhteydessä. Mieto orkidealannoite sopii molemmille. Saatan käyttää samaa kasteluvettä ensin ilmakasvien uittamiseen, sitten uppokastelua kaipaaville orkideoille ja lopuksi viedä tilkat lasiruukkuihin istutetuille, joten samalla vaivalla tulee lannoitettua kaikki. Ilmakasvit kaipaavat vähemmän lannoitetta kuin orkideat, joten annostelen sitä yleensä niiden tarpeen mukaan, enkä välttämättä aina muista lisätä ennen orkideoiden kasteluun siirtymistä, mutta ihan hyvin kämmekät näyttävät silti menestyvän.

Yksi perhoskämmeköistä roikkuu olohuoneen ikkunalla. Talvisin myös tillandsiat sijaitsevat tällä puolella asuntoa.

Olen kuullut mamilta, että happamasta kasvualustasta pitäville kasveille voisi antaa silloin tällöin myös vähän mustaa kahvia. Tällaisia ovat muun muassa juuri perhoskämmekät. Itse en ole vielä kokeillut kahviniksiä, sillä tuppaan keittämään aina "juuri oikean määrän" eli minulta jää harvemmin ylimääräisiä pannunpohjia kukkasille jaettavaksi, mutta joskus satunnaisesti, kun kaffetta vahingossa jääkin yli, voisin kyllä kokeilla. Mami on muistaakseni saanut flamingonkukankin kukkimaan tällä menetelmällä.

Paljon muitakin hyödyllisiä pikkujuttuja voisi myös tehdä aina välillä. Joskus innostun ja teenkin kaikenlaista, mutta tavallisesti käytän kasvien hoitoon noin tunnin viikossa muutamalle päivälle hajautettuna. Jos en itse ehdi tai jaksa, toveri Krotti ottaa kopin. Suurimman osan ajasta minä joka tapauksessa vain tuijottelen kasveja ja fiilistelen kotiviidakon vehreyttä ja monimuotoisuutta. Se onkin erityisen nautittavaa näin talvella, kun ulkona on niin väritöntä.

28 kommenttia

  1. Vaaau! Mun viitsimiselläni tämäkin olisi jo todella isoa vaivannäköä. :D

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus.

    Vähän häpeällistä tunnustaa, mutta tapoin kolme ilmakasvia puoliksi tahallani, kun kyllästyin siihen, että ne on aina vaan samanlaisia pieniä palleroita, eivätkä siitä muuksi muutu. (Oli niitä kaikkein pikkuruisimpia). Ihan pienistä kylpytauoista eivät kyllä ottaneet itseensä. Meni varmaan pari kuukautta ilman vettä ennenkuin alkoivat näyttää siltä, että kuivuvat. Vähän tunnen itseni raakalaiseksi, mutta jotenkin mulle kasveissa on kumminkin tärkeää se, että ne myös kasvaa :). Kai siitä tulee senkin takia hyvä mieli, että on itse tehnyt töitä sen eteen (tai no, töitä ja töitä, mutta kastellut ja lannoittanut ja vaihtanut joskus multiakin).
    Mitään isoa ilmakasvia en olisi raskinut noin huonosti kohdella. Ne on niin näyttäviä sellaisenaan (ei pysy päässä nimet, joten en muista, mikä mun mielestä on se kaikkein kivoin).

    Vähän epävarmana odottelen, koska viherkasveja saa taas alkaa lannoittamaan. Muistelen, että maaliskuussa, mutta jotenkin ne on valonpuutteesta niin ryytyneen näköisiä, että saatan pikku ryypyt lorauttaa niille jo etuajassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei, mikä kauhea tapaus! xD Mutta hei, ei siinä mitään. :D Moni heittää ihan eläviäkin kasveja menemään, jos ei enää halua pitää niitä. Mulla on kyllä vähän sama juttu, että heitän kasvin pois vasta, kun se on kuollut - mutta olen minäkin tuota tehnyt, että kasvia, jota en jaksa hoitaa, en ole sitten enää edes pahemmin yrittänytkään pitää hengissä. Onpahan saanut sitten syyn dumpata sen lopulta, kun "ei se pysyny hengis ollenkaan". :D

      Ilmakasvit ovat kieltämättä siitä tylsiä, että ne kasvavat kamalan hitaasti. Meillä ne sentään kasvattavat juuria, mistä tietääkin, että kasvi on ylipäätään hengissä! :D Isoin huonekasviksi myytävä ilmakasvi taitaa muuten olla salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica). Onnistuin juuri syksyllä tappamaan omani... :(

      Tykkään niinikään eniten niistä kasveista, jotka kasvavat ja muuttuvat nopeasti. Siksikin malakanlaikkuvehka on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkejani! Samasta syystä haluaisin hankkia kilpipiilean. <3

      Mulla on tapana aloittaa lannoitus kutakuinkin maalis-huhtikuun aikana. Heti, kun on jo siinä määrin valoisaa, että vedenkulutuskin alkaa selkeästi kasvaa ja kasveilla tuntuu olevan taas kasvamis- ja jopa kukkimisaikomuksia. :)

      Poista
  3. Hei, tuo kahviniksi! Olen myös kuullut siitä mutten ole ikinä uskaltanut kokeilla. Mutta ilmeisesti se toimii?

    VastaaPoista
  4. Olipa tosi kiva ja inspiroiva postaus! Mä olen pikkuhiljaksii hankkinut helppohoitoisia viherkasveja ja aloe vera olisi myös hankintalistalla. Viime kesänä meillä oli myös kärpäsloukku joka oli oikein hyödyllinen, se tosin söi itsensä ähkyyn ja kuoli :D Viime keväänä askartelin niitä sammalpallo kokedamoja, kaksi viikkoa se oli hauskaa mutta sitten unohdin uppokastelut ja hyasinttidama kuivui ikkunalle ja muratti parka unohtui ulos pakkaseen. Ei ollut ihan niin vaivatonta kuin ajattelin... Onnenbambun olen saanut kasvamaan ihan vahingossa, samoin vuoden vanha tulilatva on hengissä. Tulilatva on kukkinut kahdesti mutta nyt se on kasvanut hirmuisen korkeaksi viherkasviksi, hauska mutta ei näytä yhtään lajinmukaiselta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aloe vera on ollut aika leppoisa ja näyttävä kasvi, kunhan sille vain löysi sopivan kasvualustasekoituksen (hiekkaa ja kukkamultaa, ruukun pohjalla kerros soraa), jossa se viihtyy. :) Meilläkään kärpäsloukut eivät ole selvinneet pitkään - ne ovat kuukahtaneet viimeistään "talvehtimisen" aikana. :D Kokedamasta olen aina haaveillut, mutten ole vaivautunut tekemään! Saattaisin kyllä harkita kahdesti, hankkisinko oikeasti lisää uppokasteltavia meille... :D Aika moni muuten heittää tulilatvat menemään heti, kun kukinta päättyy, vaikka tosiasiassa ne voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä ja kivoja viherkasveja. Meilläkin on muutama elellyt pitkään (tosin tällä erää ei ole yhtään), kun heti kukinnan jälkeen leikattiin lakastuneet kukinnot ja hiukan kasvulehtiäkin pois ja annettiin olla vähän aikaa rauhassa. :)

      Poista
  5. Kiva postaus! Minulla sisäkasvit heittävät yleensä henkensä, ainoa poikkeus on yksi paavalinkukka, joka on viiihtynyt jo vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paavalinkukat usein pärjäävät, vaikka mikään muu kasvi ei pysyisi hengissä. En tiedä, mistä se johtuu. :D

      Poista
  6. Mistähän olen saanut päähäni, ettei aloe ole kirvakohde. Täytyypä tarkkailla niitä paremmin. Tosin ihan hyvinvoivilta näyttävät nyt. Tillandsioita en ole vieläkään hankkinut, vaikka kovasti houkuttelee.
    Kastelen orkideoita näin talviaikaan joka toinen viikko. Ohjeen sain täältä blogistaniasta. Keksin muistisäännöksi parilliset viikot. Muuten en muistaisi, milloin olen kastellut tai ollut kastelematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut siinä uskossa aina, mutta sitten sattui tämä yllätys! Aiemmin syksyllä kirvoja löytyi orkideasta, joka sijaitsi silloin aaloen vieressä ikkunalla, joten ehkä ne sitten vaelsivat kasvista toiseen sen tarkemmin valikoimatta, mihin siirtyivät.

      On muuten totta, että orkideat kaipaavat harvemmin kastelua talvisin. Eivät näytä pahastuneen muutamasta kastelukerran unohtamisestakaan... :D

      Poista
  7. Äitini vannoi myös kahvin voimaan kukilla. Minäkin olen lannoittanut sillä talvisin paavalinkukat ja lehtikaktukset. Hyvin passaa molemmille.

    VastaaPoista
  8. Minä joudun juurikin keväällä ostamaan 1/3 viherkasveista kaupasta. Eivät oo vanhat usein kestäneet talvea. Meillä on oikeasti sisällä niin pimeää! Sitten pitää olla sellaisia, joista kissat eivät innostu! Varmaan tässä ensi viikolla ostankin pari yrttiä lisää! Tulevan talviloman kunniaksi! Viherpeukalo on tärkeä ominaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on kyllä aikamoinen haaste huonekasveille! Valon puute iskee helposti, jos etelänpuolelta ei pääse paistamaan sisälle tai jos kasvit sijaitsevat jossain vähänkin kauempana ikkunasta.

      Poista
  9. Kiva postaus! Minä en ole mikään haka viherkasvitietoudessa, mutta tykkään niistä kyllä ja kotoa useampi löytyykin. Minä en koe, että määrä olisi jotenkin vaikeuttava homma viherkasvien hoidossa, paremmin ne muistaa hoitaa, kun niitä on enemmän. :) Ja olen todennut, että parempi pitää ne samassa rykelmässä, niin ei tarvi köpötellä kastelukannun kanssa ympäri taloa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti muuten toi, että kasvit kannattaa sijoittaa lähelle toisiaan, niin hoito on helpompaa! (Tietysti silloin myös tuhoötököiden on helpompi siirtyä kasvista toiseen...) Meilläkin melkein kaikki kasvillisuus sijaitsee samassa huoneessa, muutamana eri rykelmänä.

      Poista
  10. Kiva tietoisku! Olen niin huono noiden viherkasvien kanssa, sillä kyllästyn niihin, ja sitten se hoitokin unohtuu...Rahapuu on tosin 12 vuotta vanha, sen voisin käyttää suihkussa vaikka lomalla. Multia en ole sille vaihtanut kertaakaan, joten epäilen, ettei se sellaista kaipaakaan, on aika isokin jo.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, aika vanha! Rahapuu onkin vissiin melko vähään tyytyväistä sorttia. En tosin kovin hyvin tiedä sen vaatimuksista, koska itse en ole ikinä omistanut.

      Poista
  11. Meidänkin viherkasvit kaipaisivat hiukan putsausta pölyistä :D

    VastaaPoista
  12. Hei tästähän oppi vaikka mitä uutta!

    VastaaPoista
  13. Viherkasvit on niin kauniita, punkit on inha riesa!

    VastaaPoista
  14. Siis hitsit tätä oli kiva lukea! Jotenki tosi mukava postaus, hauska ja hyödyllinenki. :D

    VastaaPoista