Tykkään ruokailla kahviloissa ja ravintoloissa, mutta pitkä allergialistani ei tee siitä helppoa. Joissain ruokapaikoissa selvitään haasteesta hienosti, toisissa vähemmän hienosti. Olen jo muutamien seikkailuraporttien yhteydessä jakanutkin näitä erityisruokavalioelämyksiäni, mutta ajattelin nyt ryhtyä julkaisemaan ihan varsinaista sarjaa aiheesta.
Tänään kirjoitan turkulaisen anniskelukahvila Tiirikkalan brunssista, jota kävin hiljattain nauttimassa toveri Peikon kanssa. Paikka on tosi tunnelmallinen, sieltä saa hyviä kahveja, eikä ruoka- ja juomatarjonnassakaan ole valittamista. Brunssia kokeilin nyt ensimmäistä kertaa.
Tiirikkalan brunssi on siitä hyvä, ettei kyse ole buffetpöydästä, paitsi leipien ja leivosten osalta, vaan lautasannoksesta. Niinpä annoin vain kirjallisen listan allergioistani ja odotin optimistisena. No, kun annos tuotiin pöytään, jouduin heti lähettämään sen takaisin avokadon takia.
Pian sain uuden annoksen. Hedelmäosasto oli kuitattu persikalla, jolle en ole allerginen, ja ryhdyinkin tyytyväisenä aterioimaan. Sitten maistoin salaattia. En ollut varma, mutta olin maistavinani sitruunan. On pelottavaa, kun aavistaa maistavansa ruuassa jotain pahaa allergeenia -
ja vielä pelottavampaa on saada tietää olleensa oikeassa. "Anteeksi!
Tuomme uuden annoksen."
Siinä sitä vain hymyilee, kiittää, tuijottaa tyhjää ja rukoilee lieviä oireita.
Kolmas kerta toden sanoi. Nyt ei maistunut enää sitruuna, eikä muitakaan virheitä löytynyt. Ongelmaksi osoittautui vain annoksen suuri koko. Olin ehtinyt maistella jo aiempiakin annoksiani, ja nyt minulla oli vielä yksi kokonainen lautasellinen tuhottavana. En pystynyt syömään kaikkea, mutta yritin suoriutua kunnialla. Onneksi annokseni koostui pääasiassa vihanneksista, joiden ohessa oli juustoja ja hedelmiä - olin tilannut vegetaristisen vaihtoehdon - joten olo ei käynyt tukalaksi, vaikka tuli syötyä masu täyteen.
Olen sen sortin ihminen, joka ei haluaisi olla turhan vaikea, etenkään silloin, kun toiset ovat mukavia ja tekevät parhaansa. Allergia-asioiden takia olen kuitenkin joutunut usein olemaan tosi vaikea, vaikken tykkääkään siitä yhtään. Ehkä tämä on taas niitä "epämukavuusalueelle meneminen kasvattaa ihmistä" -juttuja, sillä olen pikkuhiljaa oppinut sietämään sitä ja selviämään tilanteista paremmin.
Vielä muutama vuosi sitten olisin mieluummin kadonnut maan alle kuin vaatinut lisää erityishuomiota erityiselle erityisruokavaliolleni. Nykyään osaan jo ottaa rauhallisesti ja pysyä positiivisena, vaikka joutuisin tilaamaan jo toista kertaa uuden annoksen allergeenien takia.
Loppufiilikseni jäi positiivisen puolelle, sillä palvelu oli ystävällistä ja pelasi hyvin, vaikka vaikeuksia ilmenikin. Ruoka myös maistui vallan mainiolta ja annos oli monipuolinen. Voisin tehdä saman uudestaankin, vaikkei tämä nyt ihan nappiin mennytkään.
Aterian päätteeksi Peikko tilasi vielä piña coladan, joka tarjoiltiin ihan käsittämättömän upeassa astiassa - se on kuvassakin, sillä en tajunnut kuvata annostani. Minä en sentään ole niin dekadentti, että joisin jo brunssilla, vaikka en kiellä, ettenkö olisi aprikoinut viinejä. Oli sen verran epätoivoisia hetkiä tässä.
PS. Selvisin ihan hyvin sitruunamehusta. Seurasi vähän kurkkukipua ja kirvelyä suussa, mutta oireet rauhoittuivat päivän aikana.
VastaaPoistaAi vitsit, sinulla on tosi mukava asenne! Moni olisi teilannut paikan tuollaisen mokailun jälkeen. Mutta oli kiva tietää, että annokset siitä huolimatta oli hyviä! :)
VastaaPoistaHaha, kiitos! :)
Poista