Jos olisin uskonut nettikeskusteluja, en olisi ikinä muuttanut Runosmäkeen. Anonyymien tarinankertojien legendoissa Turun suurin lähiö suorastaan kuhisee "narkkareita, pultsareita ja mamujengejä", jotka aiheuttavat levottomuutta. Onneksi hoksasin kysyä tietoja myös vanhalta ystävältäni, jonka muistin joskus lukiovuosina asuneen täällä. Häneltä kuulin, ettei tähän lähiöön mahdu kuin yhden sortin katujengejä - niitä jotka tukkivat kulkuväylät rollaattoreilla.
Olen nyt asunut Runosmäessä liki vuoden, enkä voi allekirjoittaa yhtäkään etukäteen lukemistani tai kuulemistani satunnaisista kauhutarinoista. Sen sijaan vanhan ystäväni kertomuksen olen havainnut pitävän paikkansa. Meidänkin taloyhtiömme asukkaista ehkä ainakin 70 % on yli 70-vuotiaita. Seniorit parveilevat pihoissa ja kaduilla, liikkuvat laumoina ja juttelevat välillä vieraillekin. Eihän sellaista sovi tehdä muualla kuin suomifilmien maalaiskylissä!
Kotilähiömme katua sateisena, auringonlaskun kultaamana kevätiltana. |
Saattaa olla, että jotkut rollaattorijengiläisistä ovat hurjassa nuoruudessaan aiheuttaneet hallaa kaupunginosan maineelle. Vielä nykyäänkin osa heistä hengaa Piiparinpolun varressa pussikaljoittelemassa kauniina kesäpäivinä. En kuitenkaan pidä tätä varsinaisena turvallisuusriskinä alueen muille asukkaille. Järjestyshäiriöitä huterat seniorit eivät pahemmin kykene aiheuttamaan.
Hermannin nuorisoseura on mitä ilmeisimmin vallannut korttelit ja ajanut muut jengit ahtaalle. Ei täällä nimittäin pahemmin näy muita porukoita, joista voisi vääntää jutun juurta. Maahanmuuttajataustaista nuorisoa on toki liikkeellä, kuten minkä tahansa suomalaisen kaupungin lähiössä, mutta he eivät potki sotaveteraaneja - ironiset pahoitteluni niille keskustelupalstojen anonyymeille, joille tämä tuli järkytyksenä - vaan jalkapalloa kantaväestön nuorten kanssa iltaisin urheilukentällä. Syrjäytyminen ja väliinputoaminen eivät näyttäisi uhkaavan.
Arvelen, että Runosmäki-legendat ovat lähtöisin vuosikymmenten takaa, tai sitten kauhutarinoiden kertojat ovat vain erehtyneet paikasta. Varsinaisen Runosmäen pohjoispuolella sijaitsevan Aurinkolaakson rauhallisuudesta en nimittäin mene takuuseen. Jotkut runosmäkeläiset kyllä puhuvat välillä pahaa siitä. Itse olen käynyt sillä suunnalla melko harvakseltaan, joten en voi ottaa kantaa.
Runosmäen suuri nähtävyys, Mustalampi, siitepölyn keltaiseksi maalaamana. |
Asun melko lähellä Runostuoppia, mutta siitä huolimatta alkoholistit tai muutkaan humalaiset eivät ole aiheuttaneet toistaiseksi mitään isompia ongelmia minulle tai oikeastaan kenellekään niin, että olisin nähnyt. Nyt ei tietenkään ole syytä ottaa lukuun niitä kertoja, jolloin olen itse ollut humalaisena Runostuopissa. Uskon kuitenkin, että mistä tahansa lähiöstä saisi samanlaisen kokemuksen, jos päättäisi väen vängällä tunkea paikalliseen kapakkaan humaltumaan. Se ei ole lähiön vika.
Muista päihdeongelmaisista en ole tehnyt varmoja havaintoja. Yksi sotkuinen ukkeli kyllä haahuilee aina välillä vähän kummallisen oloisena kylillä, mutta kukaan ei puhu hänelle, eikä hän puhu kenellekään. Niinpä en tiedä, johtuuko hänen alennustilansa pelkän alkoholin vai jonkin muunkin aineen väärinkäytöstä.
Välillä bussissa matkustaa mies, joka pälyilee ympärilleen kuin vangittu villieläin, ja toinen, joka syö kärpäsiä. Eivät kaikki oudot kuitenkaan ole narkomaaneja. Minäkin pälyilen välillä, kun yritän tsekata, ettei kanssani matkusta ampiaisia. Oikein kunnon tarinankertoja ei lokeroisi näitä tyyppejä lähiön ihmisasujaimiston edustajiksi ollenkaan - Runosmäen metsät ovat syvempiä kuin päälle päin näyttäisi.
Lähiön toinen suuri nähtävyys, Nunnavuoren pirunpelto. |
Runosmäessä on toistaiseksi ollut jopa rauhallisempaa kuin muissa kaupunginosissa, joissa olen asunut aiemmin. Ensimmäinen kotini Turussa sijaitsi Itäisessä keskustassa, joka potee hiukan kaupunkikeskustojen perusongelmia muun muassa katumelun osalta, ja oli niillä nurkilla myös omat pelottavat kylähullunsakin, joita piti osata väistellä.
Kuuvuoren puoleinen Nummi, josta muutin pois viime kesänä, on paikoitellen oikein hyvämaineista ja arvostettua seutua, jonka luulisi hakkaavan Runosmäen mennen tullen. Lähikaupan portailla käsidesiä juova iso karvainen pultsari ja vielä isompi ja karvaisempi koira, kaduilla öisin juoksevat nakupellet, salakapakkaan pyrkivät känniset teinit ja mopoautojen tukkimat jalkakäytävät - kaupunkilegendoissa nämä sijoitettaisiin varmasti ennemmin Runosmäkeen kuin Kuuvuorelle, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Helikopterin, junan ja raskaan liikenteen meteli jylisi taustalla. Silti minä rakastin oikeastaan myös Nummea.
Kun nykyään saavun yöllä kotiin Runostuopin sulkemisajan jälkeen, on niin hiljaista, että tuntuu kuin asuisi maalla.
Tämä on toistaiseksi pelottavinta, mitä olen Runosmäessä joutunut näkemään. |
Kuvista ensimmäinen ja viimeinen ovat toveri Krotin ottamia. Pirunpellon kuvasi toveri Vieteripelle. Ainoastaan Mustalampi on itse kuvaamani.
PS. Krotti haluaisi minun mainitsevan, että hän on viettänyt lapsuutensa Hakunilassa ja muutti Turussakin ensimmäisenä Halisiin, eivätkä nekään olleet yhtään huonompia paikkoja asua ja elää. Ehkä tämä toisi näkökulmaa siihen, miten hirveitä kaikki hirveät paikat oikeastaan ovat. Luulen kuitenkin, että ennen kaikkea se saisi Krotin vaikuttamaan pelottavalta henkilöltä.
PPS. Toveri Mölysammakko varmaan haluaisi minun kehuvan tässä myös Turun Laustetta, jossa hän on kasvanut. En kuitenkaan ole näin jälkikäteen enää ihan varma, minkälaisia hänen kertomansa jutut Lausteesta oikeastaan ovat olleet. Uskoisin, että mielikuvani niiden yleisestä levottomuudesta johtuu siitä, että hän kertoi ne. Hän on sitä paitsi kotoisin Porin seudulta. Tiedättehän, porilaiset.
Mikä kuvaus Runosmäestä! Tyrskähtelin tässä itsekseni useamman kerran.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Poista