Tapaturman kautta inspiraation äärelle

Kerran vuodessa jonkun jokin raaja murtuu ja sitten ollaan viikkokausia vaivalloisia eikä mihinkään päästä. Näin on käynyt lähipiirissäni nyt jo kolmena vuonna peräkkäin, toivottavasti ei enää neljäntenä. Näistä onnettomuuksista kaksi osui omalle kohdalleni, mutta tämän kevään pakettijalkainen pyörätuolisankari on nyt vaihteeksi toveri Krotti, jonka polvi hajosi, kun olimme luistelemassa. Siitä seurasi tietysti passitus polvileikkaukseen ja kolmeksi (3) kuukaudeksi (!) sairaslomalle. Urheilu on vaarallista.

Ilman tätä onnettomuutta en olisi kuitenkaan päätynyt maleksimaan Tyksin kirurgisen sairaalan käytäville, enkä siten olisi päässyt tapaamaan siellä majailevia ihastuttavia viherkasveja - koska ne ovat oikeasti todella huomionarvoisia! Harvassa julkisessa tilassa kohtaa yhtä hyväkuntoisia, runsaskasvuisia ja kauniita viherkasveja. Yleensä tällaisissa paikoissa nähdään joko muovikasveja tai sitten vähäisestä hoidosta kärsiviä, pölyisiä ja ränsistyneitä kituuttajia. Täällä oli ihan toinen meininki.

Erilaiset vehkat ovat ykkössuosikkikasvejani, etenkin laikkuvehkat, joten näitä uljaita yksilöitä, joiden valistuneesti arvailen olevan malakanlaikkuvehkoja, jäin ihastelemaan ja kuvaamaan kännykälläni sen verran pitkäksi aikaa, että ehdin jo herättää vähän hämmennystäkin. Myös samaisesta sairaalakompleksista löytyvän apuvälinelainaamoon ikkunalaudalla kukoisti todella mukavasti. En ole ehkä ikinä ennen nähnyt missään yhtä kaunista saintpauliaa.

Lisäksi inspiroiduin kirurgisen sairaalan viikko-osaston aulassa olevista merellisistä asetelmista niin paljon, että aion askarrella meille vastaavanlaiset, kunhan vain saan tarvittavat materiaalit kasaan. Nämä ovat puhtaasti viehättäviä. Olemme sisustamassa kämppäämme merellisteemaista huonetta, ja tällaiset sopisivat sinne mainiosti.