blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Jurmossa kesän kynnyksellä

5.6.2014

Tein viime viikonloppuna kolmen päivän seikkailun Korppoon Jurmoon, kaukana ulkosaaristossa sijaitsevaan pikku saareen. Jurmo on mahtava paikka. Olen käynyt siellä useamman kerran, mutta joka ikinen kerta se tarjoaa uutta nähtävää ja koettavaa.

Keskeisin syy jatkuvalle halulleni reissata takaisin tälle karulle saarelle ovat tietysti linnut. Niiden suhteen Jurmo on erityisen mahtava paikka. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa lintumaailmassa oli aika hiljaista verrattuna muuttoaikojen vilinään, mutta runsaasti suloisia linnunpoikasia oli kuitenkin nähtävillä.

Lintujen lisäksi Jurmossa on kiviä.

Saaren rannat ovat täynnä näitä.

Tänä viikonloppuna Jurmossa oli myös hyvin paljon sumua.

Läksimme liikkeelle teltoistamme lauantaiaamuna viiden aikaan vain todetaksemme näkyvyyden olemattomaksi.

Sumu virtasi pitkin päivää nummien yli aavemaisen kauniisti.

Juuri kun näytti kirkastuvan, sumua vyöryi mereltä lisää.

Kaikesta sumusta huolimatta onnistuimme lopulta kuitenkin polttamaan naamamme auringossa. Sunnuntaina iltapäivällä taivas nimittäin lopulta kirkastui ja aurinko pääsi porottamaan ihan kunnolla - emmekä osanneet ollenkaan varautua siihen. Eipä taida olla keväistä meriretkeä ilman punaisia neniä.

Juuri ennen kotimatkalle lähtöä: sininen taivas ja näkyvyys horisonttiin asti.

Haluaisin tässä lopuksi jakaa hienoja kuvia linnuista, mutta niitä minulla ei valitettavasti ole - dokumentoinhan elämääni tällä erää vain kännykälläni, joka ei taivu lintukuvaukseen edes kaukoputken läpi. Kavereiltakaan ei ole vielä tässä vaiheessa ilmestynyt lintukuvia lainattavaksi. Sen sijaan pörröisiä eläimiä on tarjolla.

Lampaat olivat laitumella. Tämä yksilö kellahti ja käpertyi.

Kävimme myös moikkaamassa Jurmon kuuluisia alapkoita. Nekin olivat levolla.

Kuten näkyy, Jurmo on kaiken kaikkiaan mahtava paikka. Se pysyy lämpimästi suositeltavien retkikohteiden listani kärkikahinoissa, joten en voi muuta sanoa kuin: menkää sinne ja kokekaa saaren karu kauneus.

Jurmo, niin karu ja niin kaunis!

Toverit Pölle ja Krotti lainasivat retkellä ottamiaan kuvia käyttööni tätä postausta varten. Ainoa itse räpsäisemäni on sunnuntain auringonpaistekuva.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti